”Hetken mietin, että toivottavasti en kompastu mattojen reunoihin, mutta olo oli niin varma ja onnellinen, että sekin ajatus unohtui”, Henna muistelee häitään.
”Hetken mietin, että toivottavasti en kompastu mattojen reunoihin, mutta olo oli niin varma ja onnellinen, että sekin ajatus unohtui”, Henna muistelee häitään.

Joskus arkiset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, mietti Henna suunnitellessaan häitään. Sitten hän keksi ajatuksen, joka sai isovanhemmat hymyilemään.

Eikö olisi aika hienoa, jos voisimme kulkea häissä räsymattoja pitkin vihkijän luo? Henna Tuhkanen, 24, kysyi tulevalta puolisoltaan Rikulta.

Aika paljon oli siinä vaiheessa jo häiden suhteen päätetty: Vihki- ja juhlapaikka vanhassa kansakoulussa Tuusulanjärven rannalla. Tarjoiluksi runsas luomuruokabuffet. Vieraita viitisenkymmentä, kaikki rakkaimmat.

Mutta koska vihkiminen tapahtui muualla kuin kirkossa, vieraille piti jotenkin osoittaa, mistä ja minne hääpari kulkee. Mattojen avulla se onnistuisi ja matot sopisivat muutenkin värikkäisiin häihin.

Hennan ajatus jatkui: vielä ihanampaa olisi, jos matoilla olisi jokin tarina ja tunnearvoa.

”Sekä minun että miehen isovanhemmista löytyy tai on löytynyt matonkutojia. Aloin miettiä, miten hienoa olisi saada mattoja kummastakin suvusta.”

Rikusta idea ei kuulostanut hullummalta, eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää oikeastaan edes mietitty.

Vanhojen mattojen uusi elämä

Henna alkoi soitella sukulaisille.

Yksi matoista löytyi isovanhempien mökiltä, toinen puolison isovanhempien keittiöstä ja loput heidän komerostaan. Mattoja oli yhteensä neljä: kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä.

Kun tilannetta pysähtyi miettimään, se tuntui liikuttavalta: yhtäkkiä arkisista räsymatoista olikin tulossa osa Hennan ja Rikun tähänastisen elämän tärkeintä päivää.

Väritkin tuntuivat heti omilta, sopivilta ja kauniilta.

Aikoinaan mummotkin olivat menneet naimisiin, niin vuodet kuluvat.

”Mummot olivat ajatuksesta iloisia ja vähän otettujakin siitä, että vanhoille matoille löytyi tällainen käyttötarkoitus.”

Kun Henna levitti häitä edeltävänä iltana matot paikoilleen, hän ajatteli isoäitejä.

Omaa mummoa, joka rakastaa kirpputoreja ja nauraa samoille asioille kuin Henna. Miehen mummoa, joka leipoo kahvipöytään maailman parasta juustopiirakkaa.

Aikoinaan hekin olivat menneet naimisiin, niin vuodet kuluvat.

Häitä edeltävänä iltana melkein kaikki oli paikoillaan.
Häitä edeltävänä iltana melkein kaikki oli paikoillaan.

 

Räsymattoja pitkin, käsi kädessä

Yksi hääpäivän onnellisimmista hetkistä oli Hennan mielestä se, jolloin ovet avattiin ja hän käveli Rikun kanssa kohti vihkijää. Räsymattoja pitkin, käsi kädessä.

”Oli mahtavaa nähdä kaikki läheiset ihmiset siinä hymyilemässä meille. Hetken mietin, että toivottavasti en kompastu mattojen reunoihin, mutta olo oli niin varma ja onnellinen, että sekin ajatus unohtui.”

Toinen yhtä onnellinen hetki oli Hennan ja Rikun ensitanssi.

Ensitanssia katselevat isoäidit näyttivät hyvin onnellisilta.

”Aluksi ajattelin, että kaikkien silmien edessä tanssiminen jännittäisi aivan liikaa, eikä tanssi sujuisi ollenkaan.”

”Mutta kun musiikki alkoi, tuntui kuin olisimme olleet mieheni kanssa kahden, aivan kuin kotona tanssia harjoitellessa.”

Myös tanssia katselevat isoäidit näyttivät hyvin onnellisilta. Myöhemmin Rikun isoäiti haki tanssiin Rikun ja Rikun pappa Hennan.

Räsymatot pääsivät yhteisen kodin lattialle. Niitä katsoessaan Henna muistaa, mikä on tärkeää.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. ”Urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs”, Satu Kunnari sanoo.

Lentopalloilija Olli Kunnarin sopimus puolalaisen joukkueen kanssa oli allekirjoitusta vaille valmis. Elettiin vuotta 2011, ja perhe oli asunut ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta.

Ollin ja hänen vaimonsa Satu Kunnarin esikoinen oli aloittamassa esikoulun, ja pariskunta oli päättänyt, että Satu ja lapset muuttava Suomeen. Ollin oli määrä jäädä vielä vuodeksi Puolaan.

”Yksin valvoessani päätin, että aamulla soitan managerilleni ja sanon, etten jatka ulkomailla pelaamista, vaan lähden perheen kanssa Suomeen”, Olli kertoo.

Taustalla oli vaimon uupumus. 

”Kun saimme esikoisemme, pelasin Ranskassa. Satu oli paljon vauvan kanssa yksin kotona, koska minulla oli pelimatkoja.”

Tukiverkkoa perheellä ei juuri ollut.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa.”

”Vähitellen ulkomailla asumisesta katosi uutuuden viehätys. Lasten syntymän jälkeen arki ammatti­urheilijan vaimona osoitti rankkuutensa”, Satu kertoo.

Etenkin syksy 2009 oli raskas.

”Joulun alla olin tullut lasten kanssa lomalle Suomeen. Tyttärellämme oli ollut viikkokausia kuumetta, korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Lopulta hänelle puhkesi keuhkokuume, ja hänet kiidätettiin Tampereelle sairaalaan. Poika jäi vanhemmilleni, ja minä valvoin tyttären rinnalla sairaalassa.”

Kun lapsi pääsi sairaalasta, Satu sai pahoja rytmihäiriöitä. Niiden syyksi paljastui sydänlihastulehdus.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa. Kun en enää jaksanut vastata ystävien puheluihin, tiesin, että minun on haettava apua.”

Olli lensi Sadun luokse, vaikka pystyi viipymään vain muutaman päivän.

”Olin helpottunut, että sydänoireet helpottivat. Ajattelin, että masennuksesta selvitään kyllä. Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään.”

Keväällä Satu alkoi voida jo paremmin, ja perhe palasi Ollin luokse. Terapiassa Satu kävi Suomessa vielä vuoden ajan.

”Olli on tehnyt aina uraansa liittyvät päätökset itsenäisesti, ja minusta niin pitääkin olla. Olemme toki keskustelleet asioista, mutta urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs. En haluaisi, että Olli olisi minulle katkera tai sanoisi, että olisi mennyt, mutta minä en päästänyt.”

Miten arki muuttui, kun koko perhe muutti Suomeen? Kumpi hermostuu herkemmin, Olli vai Satu? Milloin Satu ilmoitti, että Ollista tulee hänen aviomiehensä? Lue Sadun ja Ollin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. Kun Satu uupui, Olli valitsi Suomen ja perheen.

Olli: Muistan valvotun yön keväällä 2011. Olimme asuneet ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta. Pelaan työkseni lentopalloa, ja muutimme aina sen mukaan, missä joukkueessa pelasin. Poikamme oli aloittamassa esikoulun, ja olimme päättäneet, että Satu ja lapset muuttavat Suomeen...