”Hetken mietin, että toivottavasti en kompastu mattojen reunoihin, mutta olo oli niin varma ja onnellinen, että sekin ajatus unohtui”, Henna muistelee häitään.
”Hetken mietin, että toivottavasti en kompastu mattojen reunoihin, mutta olo oli niin varma ja onnellinen, että sekin ajatus unohtui”, Henna muistelee häitään.

Joskus arkiset asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, mietti Henna suunnitellessaan häitään. Sitten hän keksi ajatuksen, joka sai isovanhemmat hymyilemään.

Eikö olisi aika hienoa, jos voisimme kulkea häissä räsymattoja pitkin vihkijän luo? Henna Tuhkanen, 24, kysyi tulevalta puolisoltaan Rikulta.

Aika paljon oli siinä vaiheessa jo häiden suhteen päätetty: Vihki- ja juhlapaikka vanhassa kansakoulussa Tuusulanjärven rannalla. Tarjoiluksi runsas luomuruokabuffet. Vieraita viitisenkymmentä, kaikki rakkaimmat.

Mutta koska vihkiminen tapahtui muualla kuin kirkossa, vieraille piti jotenkin osoittaa, mistä ja minne hääpari kulkee. Mattojen avulla se onnistuisi ja matot sopisivat muutenkin värikkäisiin häihin.

Hennan ajatus jatkui: vielä ihanampaa olisi, jos matoilla olisi jokin tarina ja tunnearvoa.

”Sekä minun että miehen isovanhemmista löytyy tai on löytynyt matonkutojia. Aloin miettiä, miten hienoa olisi saada mattoja kummastakin suvusta.”

Rikusta idea ei kuulostanut hullummalta, eikä muita vaihtoehtoja sen jälkeen enää oikeastaan edes mietitty.

Vanhojen mattojen uusi elämä

Henna alkoi soitella sukulaisille.

Yksi matoista löytyi isovanhempien mökiltä, toinen puolison isovanhempien keittiöstä ja loput heidän komerostaan. Mattoja oli yhteensä neljä: kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä.

Kun tilannetta pysähtyi miettimään, se tuntui liikuttavalta: yhtäkkiä arkisista räsymatoista olikin tulossa osa Hennan ja Rikun tähänastisen elämän tärkeintä päivää.

Väritkin tuntuivat heti omilta, sopivilta ja kauniilta.

Aikoinaan mummotkin olivat menneet naimisiin, niin vuodet kuluvat.

”Mummot olivat ajatuksesta iloisia ja vähän otettujakin siitä, että vanhoille matoille löytyi tällainen käyttötarkoitus.”

Kun Henna levitti häitä edeltävänä iltana matot paikoilleen, hän ajatteli isoäitejä.

Omaa mummoa, joka rakastaa kirpputoreja ja nauraa samoille asioille kuin Henna. Miehen mummoa, joka leipoo kahvipöytään maailman parasta juustopiirakkaa.

Aikoinaan hekin olivat menneet naimisiin, niin vuodet kuluvat.

Häitä edeltävänä iltana melkein kaikki oli paikoillaan.
Häitä edeltävänä iltana melkein kaikki oli paikoillaan.

 

Räsymattoja pitkin, käsi kädessä

Yksi hääpäivän onnellisimmista hetkistä oli Hennan mielestä se, jolloin ovet avattiin ja hän käveli Rikun kanssa kohti vihkijää. Räsymattoja pitkin, käsi kädessä.

”Oli mahtavaa nähdä kaikki läheiset ihmiset siinä hymyilemässä meille. Hetken mietin, että toivottavasti en kompastu mattojen reunoihin, mutta olo oli niin varma ja onnellinen, että sekin ajatus unohtui.”

Toinen yhtä onnellinen hetki oli Hennan ja Rikun ensitanssi.

Ensitanssia katselevat isoäidit näyttivät hyvin onnellisilta.

”Aluksi ajattelin, että kaikkien silmien edessä tanssiminen jännittäisi aivan liikaa, eikä tanssi sujuisi ollenkaan.”

”Mutta kun musiikki alkoi, tuntui kuin olisimme olleet mieheni kanssa kahden, aivan kuin kotona tanssia harjoitellessa.”

Myös tanssia katselevat isoäidit näyttivät hyvin onnellisilta. Myöhemmin Rikun isoäiti haki tanssiin Rikun ja Rikun pappa Hennan.

Räsymatot pääsivät yhteisen kodin lattialle. Niitä katsoessaan Henna muistaa, mikä on tärkeää.