Matti J. Kuronen on 79-vuotias eläkkeellä oleva rovasti, perheneuvoja ja kirjailija. Hän asuu Lappeenrannassa vaimonsa Tellervon kanssa. Vaimonsa aivoinfarktin jälkeen hän on ollut kuusi vuotta tämän omaishoitaja. Vapaa-ajallaan hän pitää palvelukeskuksen tiloissa Tuonen tupa -nimistä kahvilaa, jossa keskustellaan kuolemasta elävästi.
Matti J. Kuronen on 79-vuotias eläkkeellä oleva rovasti, perheneuvoja ja kirjailija. Hän asuu Lappeenrannassa vaimonsa Tellervon kanssa. Vaimonsa aivoinfarktin jälkeen hän on ollut kuusi vuotta tämän omaishoitaja. Vapaa-ajallaan hän pitää palvelukeskuksen tiloissa Tuonen tupa -nimistä kahvilaa, jossa keskustellaan kuolemasta elävästi.

Todellinen rakkaus alkaa, kun ei ole enää yhtään syytä olla rakastunut, sanoo rovasti Matti J. Kuronen. Lue viisi hänen teesiään.

1. Kaveria ei jätetä.

”Rakastumisen lähtökohta on siinä, että toinen on vastaus omiin tarpeisiin. Kun näin ei enää ole, alkaa paljastua rakkauden todellinen juju. Se, että on itse vastaus toisen tarpeisiin.

Rakkaus on sitä, että kun on tullut luvattua ”tahdon”, tahdotaan, vaikka ei aina haluttaisi. Suurinta rakkautta on sietäminen. Puolison sairastuessa parisuhde voi muuttua kaveruudeksi. Eikä kaveria jätetä. Todellinen rakkaus alkaa, kun ei ole enää yhtään syytä olla rakastunut.”

2. Pusu päivässä pitää lähellä.

”Kun varjelet jotain tapaa, tapa varjelee sinua. Jos parisuhteessa on vaikka tapana antaa lähtöpusu, se on hurjan hyvä mittari suhteen laadusta. Jos pusu unohtuu, tuntuuko, että jotain tärkeää jää puuttumaan?

Jos puoliso sairastuu, eikä keskustelu sen vuoksi enää onnistu, ovat kosketus ja pusut hyviä keinoja pitää yhteyttä yllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun ollaan riittävän kauan yhdessä, syntyy sinun ja minun muistin lisäksi meidän yhteinen muistimme. Se on kuin tietokoneen keskusmuisti. Vaikka näyttöön ei tule mitään, kumpikin ymmärtää syvemmällä tasolla, missä mennään.”

3. Mukavuus ei ole elämässä tärkeintä.

”Mikään ei ole niin merkittävää kuin se, että kantaa vastuun toisen tarpeista. Kokemus on vähän sama kuin huolehtisi lapsesta.

Olen itse havahtunut siihen, että omaishoitajuus on tuonut elämääni uuden merkityksen. Tätä varten olen näköjään vanhentunut. Elämän mukavuus ei olekaan tärkeintä, elämän merkityksellisyys on. Koen, että saan tehdä oikeaa työtä, jossa en voi paeta strategioihin enkä pyrkiä mihinkään.

Omaishoitajat ovat arjen alkemisteja. Heidän on löydettävä rutiinien täyttämästä arjesta jotain arvokasta. Pakko on tässä hyvä opettaja. Kaikki uuden oppiminen tapahtuu epämukavuusalueella.”

4. Älä kerrytä katkeruuspankkia.

”Kun puoliso vanhenee ja sairastuu, moni tekee sen virheen, että alkaa ylisuojella tätä. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu minä–sinä-puhe, ja sitä pitää jatkaa. Pitää voida sanoa ääneen, että nyt olen todella väsynyt tai nyt minua suututtaa.

Kun on puolisonsa hoitaja, rutiinit voivat katkeroittaa. Tunnit ovat pitkiä, mutta päivät lyhyitä. Jos tunteitaan ei pääse purkamaan, alkaa ottelukestävyys kärsiä ja katkeruuspankki karttua. Auttaja voi uupua. 

Kaikille ei kannata kertoa syvimpiä tunteitaan, mutta samassa elämäntilanteessa oleville kyllä. Vertaiset ovat sen saman pankin asiakkaita.”

5. Voimia-toivotus ei tuo voimia.

”Kun tulee isoja elämänmuutoksia ja sairastumisia, saa kuulla voivotteluja ja voimien toivotteluja. Ne eivät kuitenkaan auta. Parasta tukea on käytännön apu. Esimerkiksi kun puolisoni sairastui, hänen ystävänsä toivat meille lohisoppaa ja patistivat minut ulos vetämään henkeä.

Osa ystävistä saattaa alkaa vältellä. Taustalla voi olla pelko, että vastaava kriisi osuu omalle kohdalle.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2019.

Vierailija

Mutta tämä tapa kun toivotetaan toiselle voimia, on kuitenkin silta kommunikaatioon. Suomenkielessä ja sosiaalisissa keinoissa ei ole kauheasti ollut asioita mitä luonnikkaasti sanoa. Jos ei osaa mitään sanoa, alkaa helposti välttämään tätä vaikeuksia elämässään kohdannutta. Ilolla tervehdin kaikkia keinoja millä edes sanoin voi hiukan myötäelää. Me kaikkihan emme edes ole tilanteessa, jossa osallistuisimme ko. henkilön elämään sen enempää, kuin juttelemalla (esim. tuttu kaupan kassa tai terveysaseman hoitohenkilö)

  • ylös 84
  • alas 17
Vierailija

Parempi kun ei toivota yhtään mitään näille valittajille, jotka vetävät herneen nenään milloin mistäkin väärästä lausahduksesta. Mistä ihmeestä toinen voi tietää, mitä kyseiselle henkilölle voi toivottaa? Kaikkia en pysty auttamaan, kun omissa autettavissa on tarpeeksi, joten olen ajatellut, että joku ystävällinen toivotus on paikallaan. Nyt en siis enää toivota voimia kenellekään, ettei kukaan siitä mieltään pahoita. Minua on ainakin rankkoina aikoina lohduttanut kovasti, jos joku on minulle toivottanut jotain hyvää kuten voimia, jaksamista tms.

Kummalliseksi on maailma mennyt. Ehkä pitää jatkossa kysyä vastapuolelta, mitä hänelle voi sanoa, sillä mahdotonhan sitä on tietää.

  • ylös 39
  • alas 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla