Kimmo ja Ritva menivät naimisiin 22.10.1967 Elimäen kirkossa, Ritvan kotipitäjässä.
Kimmo ja Ritva menivät naimisiin 22.10.1967 Elimäen kirkossa, Ritvan kotipitäjässä.
9. tammikuuta 2021 Kimmo ja Ritva viettivät viimeistä yhteistä viikonloppua kotona Elimäessä. Seuraavalla viikolla Ritva lähti sairaalaan.
9. tammikuuta 2021 Kimmo ja Ritva viettivät viimeistä yhteistä viikonloppua kotona Elimäessä. Seuraavalla viikolla Ritva lähti sairaalaan.

Ritva ja Kimmo Juutilainen elivät yhdessä 54 vuotta. Heidän haaveensa oli, että kumpikaan ei joutuisi ikinä elämään ilman toista. Toive toteutui.

Aina kun Kimmo Juutilainen kävi kävelyllä, hän poimi Ritva-vaimolleen kukkia. Aika usein kieloja, joskus päivänkakkaroita. Tai vaikka voikukkia, jos ei pientareella mitään sen kauniimpaa ollut. Ritva tiesi, että kukka tuli aina.

Jos illalla tuli riitaa, Kimmo sai unta heti, mutta Ritva ei. Sellaisina öinä Ritva herätti Kimmon. Sitten sovittiin, ja kumpikin nukahti.

Jos paketissa oli jäljellä vain yksi keksi, kumpikaan ei suostunut ottamaan sitä. Ritva sanoi, että ota sinä, mihin Kimmo vastasi, että eipäs kun ota sinä, mihin Ritva taas vastasi, että en varmana ota. Kumpikin oli yhtä sitkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

He ehtivät rakastaa toisiaan kauan. 54 vuotta he elivät yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ritva ja Kimmo asuivat 30 vuotta Japanissa, siellä heille syntyi kuusi lasta. Yhdessä he elivät hyvin erityisen elämän.

Hyvin erityinen oli myös sen elämän päätös.

Lauantaina 23. tammikuuta koko perhe kokoontui Ritva-äidin luo sairaalaan, äiti oli siirtymässä saattokotiin. Kukaan ei arvannut, että alkaisikin isän viimeinen viikko. Kimmo-isä hymyilee äidin takana. Kuvassa Ritvan ja Kimmon lapset Jarkko (alh. vas.), Aarne, Jukka, Juho, Marja ja Marko.

Lauantai 23. tammikuuta 2021

On lauantai 23. tammikuuta 2021. Ritva lepäilee sängyssään Kanta-Hämeen keskussairaalassa. On viimeinen viikonloppu sairaalassa. Haimasyöpää ei enää voida hoitaa, maanantaina Ritva siirtyisi sairaalasta saattokotiin.

Siksi paikalla on tänään koko perhe. Lapset Juho, Marja, Jukka, Marko, Jarkko ja Aarne, ja tietenkin puoliso Kimmo.

Ritvalla on vaaleanpunainen yöpaita. Hän on rauhallinen ja hymyilee hiukan. Sellainen hän vaikeissa tilanteissa on.

Perhe asettuu sängyn ympärille yhteiskuvaan. Kimmo menee seisomaan Ritvan taakse, hän näyttää terveeltä ja reippaalta.

Kimmo on käynyt Ritvan luona sairaalassa lähes kaksi viikkoa joka päivä. Istunut huoneessa tunteja, silitellyt Ritvan hiuksia, nukahtanut öisin huoneen vierassänkyyn.

Välillä on muisteltu yhdessä vanhoja. Miten ihmeellinen elämä onkaan ollut, vuodet Japanissakin, että saatiin nekin kahdestaan kokea.

Kun Kimmo lähtee sinä iltana sairaalasta, hän sanoo lapsille:

”Tänä yönähän me voitaiskin kuolla yhtä aikaa, äiti ja minä.”

Sitten hän iskee silmää.

Rakas, muistathan syödä?

Ritvan vatsakipu oli alkanut syksyllä 2019. Vähän juilii, hän sanoi, mutta tammikuussa juili jo paljon. Kipu paljastui haimasyöväksi. 

”Äiti ei pelännyt kuolemaa. Hänellä oli vain yksi pelko: Kun häntä ei enää olisi, miten iskä pärjäisi? Muistaisiko isä ottaa lääkkeensä, huolehtisiko syömisestään?” Marko Juutilainen sanoo.

Marko on yksi Ritvan ja Kimmon kuudesta lapsesta, paikalla ovat myös sisarukset Marja Mäki-Soini ja Juho Juutilainen.

Kimmo-isä osasi sujuvasti seitsemää kieltä hepreasta japaniin, mutta ruokaa hän ei juuri osannut laittaa. Sitä Ritva sairaalassa murehti.

”Mutta eniten äiti mietti sitä, miten isä selviäisi ikävästä”, Marja sanoo.

Ritvalla ja Kimmolla oli suuri yhteinen toive. Että jos jotain elämältä voi pyytää, olisiko mitenkään mahdollista lähteä tästä maailmasta yhtä aikaa. Kumpikin oli puhunut toiveestaan myös lapsille.

”Toive toteutui. Äiti ja isä elivät käsi kädessä. Käsi kädessä he saivat myös lähteä”, Juho sanoo.

Lue Ritvan ja Kimmon koko koskettava tarina Kodin Kuvalehdestä 13/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä

Tia.A, 68v.

Liikutava kaunis tarina,mahdolisuudet toivat elämän,elämän suolan lapsetkin.Sillä lapsi,lapset ovat elämän lahja,lahjat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla