Kirjailija Eppu Nuotio: "Mieheni mielestä olen mahdottoman sosiaalinen"

HERÄSIN SEITSEMÄLTÄ yläkerran asuntojen remonttiääniin. Päätin nousta ja lähdin ulos kultaisennoutajamme Islan kanssa.

Yleensä kierrämme aamulla vain korttelin, mutta nyt kävelimme pari kilometriä. Olin virkeä, sillä olimme juuri kaksi viikkoa Espanjassa lomalla.

Isla-koiran lenkkionnea.

Söin aamupalan, kun mieheni Kurre heräsi. Söimme samaa kuin aina: rahkaa, pähkinöitä, marjoja ja itse paahdettua mysliä.

EN TOIVOISI kenenkään näkevän kirjoitushousujani. Ne ovat kulahtaneet ja maailman rumimmat. Nolottaa myöntää, että silti välillä talsin ne päällä pitkin Berliinin katuja koiran kanssa.

Tänään valitsin kuitenkin mustat housut ja mustavalkoisen mekon, koska minun piti lähteä hammaslääkäriin.

Kurre aamupalalla. Rahkaa ja marjoja!

ILOITSIN nykyisen kotikaupunkini Berliinin loistavasta joukkoliikenteestä, kun matkustin toiselle puolelle kaupunkia. Olemme autottomia. Junalla kulkemisesta tulee hyvä mieli ja S-bahnissa on kiva tarkkailla ihmisiä.

Luin Ann Cleevesin Kuolonkukkia lukulaitteeltani ja tein muistiinpanoja uutta rikosromaaniani varten.

Opin, että kirjaan ei pidä keskittyä liikaa, koska muuten unohtaa jäädä pois oikealla asemalla.

LOUNAAKSI TEIN meksikolaista papusoppaa. Siihen tulee sipulia, chiliä, tomaatteja ja papuja, ja päälle laitetaan guacamolea.

Söimme ja juttelimme tulevasta remontista ja siitä, minne laittaisimme uudet vaatekaapit.

Sitten teimme töitä puoli kuuteen. Minä kirjoitin keittiössä ja Kurre työhuoneessaan.

Kuljin S-bahnilla aseman verran harhaan.

KÄVIMME KURREN KANSSA Humboldt-kirjastossa pohjoismaisten kuvittajien taidenäyttelyssä. Tapasin siellä rakkaan kuvittajaystäväni Linda Bondestamin, jonka kanssa tein Papupiilokas-lastenkirjan.

Ilahduin Lindan näkemisestä. Hän sanoi, että jag har saknat er, olen kaivannut teitä.

Keksimme, että teemme yhdessä runokirjan. Oli ihanaa tajuta, että työkaveruus säilyy, vaikka emme näkisi vuosiin.

MIEHENI MIELESTÄ OLEN mahdottoman sosiaalinen. Ystävättäreni ovat minulle tärkeitä, ja minulla on Berliinissä sekä suomalaisia että paikallisia ystäviä.

Olen myös naapurirakas. Tunnemme kaikki yhdeksän talossamme asuvaa perhettä.

Kun täytin 50 vuotta, juhliin saapui vanhoja ja nykyisiä naapureita seitsemästä kaupungista.

Sain uudet silmälasit. Tässä iässä näkö huononee nopeasti.

ILLALLA KATSOIMME NETFLIXISTÄ ystävämme suosittelemaa Happy Valley -sarjaa. Oli hienoa huomata, että sarja on naisten kirjoittama ja se lepää vahvojen naisnäyttelijöiden harteilla.

ENNEN NUKAHTAMISTA SANOIN ääneen, että olipa ihana päivä.

Kurre vastasi, että niin oli ja mä rakastan sua.

Hän sanoo sen aina viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Tiedän olevani aika hemmoteltu.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2016.