”Kotoa opin, että raha tai menestys ei ole tärkeää, mutta valehdella ei saa ja jokin koulutus pitää olla. Olen itse samoilla linjoilla”, Krista Kosonen sanoo.
”Kotoa opin, että raha tai menestys ei ole tärkeää, mutta valehdella ei saa ja jokin koulutus pitää olla. Olen itse samoilla linjoilla”, Krista Kosonen sanoo.

Kun Krista Kosonen pääsi ylioppilaaksi, hän ei sanonut kenellekään, että oli kiinnostunut näyttelijän ammatista. Nyt koulunsa päättäville hän sanoo, että asiat vievät kauan eikä tyhjyyttä kannata pelätä.

”Kun lukio loppui, minua kiinnosti kaksi alaa. Toinen niistä oli psykologia, ja se tuntui järkevältä vaihtoehdolta. Toinen oli näytteleminen. Siitä en sanonut kenellekään.

En uskaltanut hakea Teatterikorkeakouluun, ei ollut tarpeeksi itsevarmuutta. Sen sijaan pyrin Lahden kansanopistoon, jossa oli vuoden kestävä teatterilinja. Ajattelin, että jos pääsen sinne, voin testata, onko näytteleminen oikeasti haaveeni.

Sen vuoden jälkeen ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä näyttelijäksi. Ajattelin, että annan itselleni kymmenen vuotta aikaa ja jos en sinä aikana pääse Teatterikorkeakouluun, ehdin vielä opiskella muuta. Pyrin ja pääsin ja olin maailman onnellisin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt olen kiertänyt kuusi vuotta yläkouluissa, puhunut nuorille opiskelusta ja tulevaisuudesta. Olen huomannut, että moni nuori ajattelee, että kaiken pitäisi olla saatavilla ja tapahtua nopeasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse olen vuosien aikana oppinut, että kaikki vaatii hirveästi työtä. Ja epäonnistumista ja häpeää. Mutta häpeään ei kuole. Ratkaiseva hetki on se, miten pettymyksistä ja häpeästä nousee ja jatkaa.

”Oman jutun voi löytää niinkin, että tämä se ei ollut, eikä tämä.”

Koulunsa päättäville sanoisin, että älä pelkää epäonnistumista äläkä sitä, että asiat vievät kauan. On ihana asia, jos on intohimo jotakin alaa kohtaan, on se sitten mitä vain. Mutta jos ei ole, tekee jotain vain. Oman jutun voi löytää niinkin, että tämä se ei ollut, eikä tämä.

Ei nuori ihminen voi tajuta, miten paljon ammatteja on. Yhä on hirveästi ammatteja, joista minulla ei ole mitään hajua.

Olen ollut koko ajan freelancer, ja pätkätyöläisyyttä on monella alalla yhä enemmän. Puhun nuorille ja samalla itselleni, että ei kannata pelätä sitä tyhjyyttä, mikä välillä ammottaa.

Tässä ja ihan kaikessa muussa auttaa, kun huolista puhuu. Monella on samat ahdistukset ja pelot tulevasta. Yksin ei tarvitse pärjätä.”

Näyttelijä Krista Kosonen, 37

 

Sinä päivänä kesäkuussa 2002

”Muistan lakkiaispäivästäni lähinnä kirkkaanpunaisen, röyhelöisen mekkoni, joka oli minusta ihana. Ja sen, että halusin kotoa Espoosta sukulaisjuhlista kaverien kanssa juhlimaan. En muista, mihin me nuoret toivot menimme. Tämä muistamattomuus ei liity vain kuohuviiniin. Minulla on hyvä repliikkimuisti, mutta järjettömän huono muisti tapahtumiin liittyen.”

Lue lisää tuttujen neuvoja nuorille (ja ihan kaikille) Kodin Kuvalehdestä 11/2020. Voit lukea jutun myös digilehdestä tästä linkistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla