65-vuotias Liisa Toppila asuu Helsingissä ja teki uransa lääkärinä ja Valviran lääkintöneuvoksena. Nunna Elisabetiksi hänet vihittiin kuusi vuotta sitten. Hänen lempiruokansa on ensimmäiset uudet perunat kastikkeenaan voita, vettä ja suolaa.
65-vuotias Liisa Toppila asuu Helsingissä ja teki uransa lääkärinä ja Valviran lääkintöneuvoksena. Nunna Elisabetiksi hänet vihittiin kuusi vuotta sitten. Hänen lempiruokansa on ensimmäiset uudet perunat kastikkeenaan voita, vettä ja suolaa.

Liisa Toppila haaveili neljästä lapsesta. Kun hän ei saanut niitä, hän päätti toteuttaa toisenun unelmansa. Nunnan päivän täyttävät työ ja rukous.

Nunnaksi ryhtyminen ei tapahdu hetkessä. Se on pitkä, vuosien mittainen prosessi. Niin sen täytyy ollakin.

Elämä nunnana oli ajatuksissani pitkään vain höpsö haave. Olin nuorena nähnyt tv:stä jonkin pätkän Lintulan luostarista, ja se oli vaikuttanut minuun syvästi. Sinne ajatus kuitenkin...

Koirajengi viihtyy hyvin lämpimällä laiturilla. Vasemmalla kuvassa on Totti, joka toukokuussa lähti juoksemaan autuaammille maille.
Koirajengi viihtyy hyvin lämpimällä laiturilla. Vasemmalla kuvassa on Totti, joka toukokuussa lähti juoksemaan autuaammille maille.

Pienessä eteläsavolaisessa saaressa nauttii kesäpäivistä joukko ulkomailta adoptoituja kodittomia koiria. Riitta Koiviston pesue käyttää kiltisti pelastusliivejä, ottaa laiturilla aurinkoa ja vahtii huussia.

Lahtelainen Riitta Koivisto matkaa mökille ympäri vuoden sekä viikonlopuiksi että lomille. Mukaan kyytiin hyppää viiden pikkukoiran iloinen seurue. Ristiinassa saaressa sijaitseva mökki on koirille ainakin yhtä kiva paikka kuin ihmisasukkaille.

”Kesälomalla olemme mökillä putkeen kuusi viikkoa, ellei välillä piipahdeta kotona tai kesätapahtumissa”, Riitta Koivisto kertoo.

Loman aikana saaresta lähdetään Karva-Kaveri-keikoille. Keikat tarkoittavat sitä, että koirista kolme, Penni, Pufi ja Onni, tekevät ihmisiä onnellisiksi esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palvelutaloissa.

”Pufi pelastettiin pahamaineiselta tarhalta”

Riitan koirilla on käynyt hyvä tuuri, sillä niiden elämän alkuvaiheet eivät olleet yhtä onnellisia. Alkuperäisessä kotimaassaan niillä ei ollut joko koskaan kotia tai ne oli jossain vaiheessa hylätty.

Vanhin, 13-vuotias Penni, sekä Totti ja Onni tulivat Suomeen Espanjan Kodittomat Koirat -yhdistyksen avulla, Veronika ja Pufi tuotiin Romaniasta rescueyhdistys Kulkurien kautta.

”Pufi pelastettiin pahamaineiselta kunnalliselta tarhalta Bukarestiin yksityiselle tarhalle”, Riitta kertoo.

”Pennistä minulla ei ole hajuakaan, mitä siinä on. Hyvin monirotuinen herra!”

Porukan nuorin, neljävuotias Zorro Espanjasta, sai kodin Autetaan eläimiä -yhdistyksen avulla.

”Koiramme ovat hyvin sekarotuisia, paitsi Totti on andalusianrottaterrieri ja Pufi ja Veronika tipsumixtuuroja (tiibetinspanielisekoituksia). Onnissa on varmaan terrieriä ja snautseria, Zorro on todennäköisesti jackrussellinterrierin sekoitus”, Riitta arvelee.

”Pennistä minulla ei ole hajuakaan, mitä siinä on. Hyvin monirotuinen herra!”

Kokassa lauman ainoa tyttö eli Veronika, vieressä Penni ja sen edessä Pufi Nalle Puh. Takana vasemmalla keltaliivinen Totti, penkillä keskellä Zorro ja vieressä oikealla Onni.
Kokassa lauman ainoa tyttö eli Veronika, vieressä Penni ja sen edessä Pufi Nalle Puh. Takana vasemmalla keltaliivinen Totti, penkillä keskellä Zorro ja vieressä oikealla Onni.

”Nätisti istuvat kanootissa”

Zorro ja Onni käyvät kuumina päivinä uimassa, muut eivät veteen uskaltaudu. Välillä Riitta vie koirat pikku melontaretkelle kumikanootilla.

”Nätisti istuvat kanootissa koko jengi ja katselevat maisemia”, Riitta kertoo.

Joka päivä tehdään postin- tai lehdenhakulenkki.

Kevään ensimmäisillä venereissuilla, kun vesi on kylmää, Riitta pukee koirille pelastusliivit: ne sekä lämmittävät että näkyvät hyvin pimeässä. Jos veneellä lähdetään järvelle pidemmälle retkelle, silloinkin koirilla on liivit päällä.

Kesälomalla tehdään joka päivä postin- tai lehdenhakulenkki lähikylään kylätietä pitkin. 

”Muuten koirat tykkäävät juosta kilpaa ympäri saarta. Ja haudata luita möyhöttymään myöhemmin kaluttavaksi.”

Mökillä koiraporukka viihtyy laiturilla ja keinussa. ”Kaikkialla, mihin paistaa hyvin aurinko. Laiturilla niistä on ihana ottaa aurinkoa pitkät päivät."
Mökillä koiraporukka viihtyy laiturilla ja keinussa. ”Kaikkialla, mihin paistaa hyvin aurinko. Laiturilla niistä on ihana ottaa aurinkoa pitkät päivät."

Tahvo tulee Malagasta

Rakas perheenjäsen, terrieri Totti, menehtyi munuaisten vajaatoimintaan toukokuun lopussa.

”Totti pääsee mökille nukkumaan uurnassaan muiden rakkaiden lemmikkiemme viereen”, Riitta kertoo. 

Heinäkuussa joukkoon liittyy neljäkuukautinen terrieri Tahvo, bodegueron ja jackrussellin sekoitus, joka tulee Espanjasta.

”Tahvo tulee jatkamaan Totin touhuja mökillä.”

Tottiin liittyy paljon lämpimiä muistoja: se tykkäsi esimerkiksi kytätä mökin alla hiiriä ja saattoi seistä tuntikausia hievahtamatta vahdissa. Veronika puolestaan viihtyy iltamyöhään vahdissa huussin vieressä kiven päällä.

”Siellä se vaanii vihulaisia kuten lokkeja hyvin tarkkana ja tuimana, kuten tipsuilla on tapana.”

Sama tuima vahtikoira on kuitenkin se, joka pelkää eniten ukkosta. Muut koirat eivät ole siitä juuri moksiskaan.

”Viha tekijöitä kohtaan oli hirveä. Halusin siitä eroon, koska se söi minua elävältä”, Heini kertoo.
”Viha tekijöitä kohtaan oli hirveä. Halusin siitä eroon, koska se söi minua elävältä”, Heini kertoo.

Heinin elämä meni rikki kolme vuotta sitten, kun hänen veljensä ammuttiin. Viime joulukuussa hän istui ampujan kanssa samaan pöytään.

Heinin entinen elämä päättyi kolmeen lauseeseen. Äiti sanoi ne hänelle puhelimessa huhtikuisena keskiviikkoaamuna kolme vuotta sitten.

Lause yksi: Oletko nähnyt uutiset?

Kaksi: Kotipuolessa on ammuskeltu.

Kolme: Se oli Hannes.

Äidin...

Call-to-action avainsana
tilaa