Lukijabloggaaja Hollanninhippiäisen lempipaikka Hollannissa on rannikon pikkukylä Zoutelande. ”Asun itse sisämaassa, joten ulapan näkeminen on aina juhlahetki.”
Lukijabloggaaja Hollanninhippiäisen lempipaikka Hollannissa on rannikon pikkukylä Zoutelande. ”Asun itse sisämaassa, joten ulapan näkeminen on aina juhlahetki.”

Tässä juttusarjassa esitellään Kodin Kuvalehden lukijablogeja.

Lukijabloggaaja Hollanninhippiäinen kuvaa blogissaan, miltä elämän pienet ja suuret asiat näyttävät Alankomaista katsottuna.

Hei, mukava tutustua! Kerro meille, kuka Hollanninhippiäinen on.

Olen Liisa Rauhakoski, nelikymppinen ja lähtöisin Hyvinkäältä.

Opiskelin Helsingin yliopistossa saksaa, islantia, hollantia ja kielitiedettä. Kävin Nordjobb-töissä Islannissa ja jatkoin opintoja Bonnissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Takana on monenlaista vaihetta ja muuttoa, pätkätyötä ja käytännössä opittua hommaa. Löytyypä minulta myös kultasepän koulutus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki ei ole aina mennyt putkeen, mutta vaihtelua ja kokemuksia on riittänyt. Nykyään teen toimistotöitä kansainvälisessä tiimissä ja pidän luovuutta yllä harrastuksissani.

Minulla on vilkas mielikuvitus ja aiheita blogiin riittää laidasta laitaan. Punaisena lankana on huumori.

Olen sellainen omituinen hyypiö, joka hihittää itsekseen puhujan sanavalintaa sillä aikaa, kun muut keskittyvät asiaan. Ripaus itseironiaa, anarkiaa ja absurdismia tuo perspektiiviä arkeen.

Kuinka päädyit muuttamaan Hollantiin?

Lukioaikana kielimatkalla Saksassa huomasin viihtyväni kansainvälisissä yhteisöissä.

Saksa oli germanistille looginen kohde muuttoon. Siellä asuessani osasin jo hollannin alkeet, ja lopulta muutto edelleen rajan yli oli jonkinlainen sattuma ja päähänpisto.

”Sitä menee Islantiin ja alkaa puhua islantia. Tai sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia. Se voi olla niin yksinkertaista”, kirjoitin kerran.

Nyt asun mieheni Laurensin kanssa kaksistaan Venrayssa, ihan tavismaisesti vuokralla rivitaloasunnossa, jossa on pieni piha. Lemmikkeinä meillä on parvi seeprapeippoja.

En aio luopua Suomen kansalaisuudestani. EU takaa tarpeeksi hyvän pohjan perusoikeuksia. En turhaan halua laittaa juuriani narikkaan. Suomalaisuus asuu minussa aina, ja äidinkieli on paras.

Mikä on oudoin asia, johon olet hollantilaisessa kulttuurissa törmännyt?

Erikoinen piirre on kotien julkisivun koristelu.

Kun perheeseen syntyy vauva, ulkoseinälle ripustetaan vaaleanpunaiset tai -siniset viirinauhat ja onnitteluja. Vauvan nimi kirjoitetaan pihalle pystytettyyn satuhahmon tai haikaran muotoiseen kylttiin.

Kun joku täyttää 50, kaverit järjestävät synttärisankarin oven viereen ihmisen kokoisen nukkehahmon istumaan tuolille. Miehen nukke on harmaapartainen ”Abraham”, naiselle hankitaan nutturallinen ”Saara”-mummo. Ohikulkija saattaa hämärissä pelästyä realistista nukkea.

Rajan lähellä asuvat saksalaiset taas tietävät totuuden ruokakulttuurista: ”Hollannissa friteerataan kaikki paitsi salaatti.”

Millaisten asioiden parissa arkesi kuluu?

Suhaan vanhalla kaarallani töihin Venloon neljänä päivänä viikossa. Miehelläni on lyhempi työmatka, ja olen iloinen siitä, että usein hän tekee ruokaostokset ja valmistelee kokkaamiset ennen kuin itse ehdin kotiin.

Luen kirjoja, lehtiä ja nettiä ja kirjoittelen omia juttujani. Piirrän ja maalaan, olen käynyt taidekursseja. Joskus ompelen itselleni mekon epämääräisellä metodilla ilman kaavoja kyhäillen.

Olen harrastajavalokuvaaja ja arkistoistani löytyy otoksia blogiinkin vaikka mistä aiheesta. Joogassa käyn venyttelemässä itseni tietokonetyön jäljiltä kuosiin.

Tykkäät selvästi tehdä paljon käsilläsi. Mistä saat inspiraatiota?

Tarkkailen luontoa ja ihailen taidekäsityöläisten upeita tuotoksia ja ideoita. Alitajuntani imee kaiken näkemäni ja sekoittaa vaikutelmat, ja sitten sieltä pulpahtelee ulos visioita kauniista materiaaleista ja värisävyistä.

Huomioin värejä tarkasti ja saan niistä voimaa. Jo pelkkä tietty sävy voi olla suuri inspiraatio.

Anna vielä jokin reissuvinkki Hollantiin matkaaville!

Itse yllätyin iloisesti Haagin viereisestä ranta-alueesta nimeltä Scheveningen. Ibizamainen meininki trendikkäissä rantakahviloissa, häivähdys huoletonta biitsielämää.

Vaikka Pohjanmeri ei yllä ihan välimerellisiin lämpötiloihin, pääsee Scheveningenissä kahlaamaan pehmeässä hiekassa paljain jaloin.

Samalla käynnillä voi shoppailla Haagin keskustassa.

Lue blogia Hollanninhippiäinen täältä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla