”Lapsuuskodissa oli sellaista hulivilisirkuselämää, mutta maailman parasta. Minusta ei koskaan ole tuntunut siltä, ettei äidillä tai iskällä olisi aikaa minulle.”
”Lapsuuskodissa oli sellaista hulivilisirkuselämää, mutta maailman parasta. Minusta ei koskaan ole tuntunut siltä, ettei äidillä tai iskällä olisi aikaa minulle.”

Janita Autio toivoo maailman olevan paikka, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Siihen opetti jo lapsuus 14 lapsen perheessä.

Neljä vuotta sitten Janita Autio, 25, oli aika tavallinen 14-lapsisen perheen esikoinen. Hän oli saanut kesätöitä Helsingistä ja jättänyt lapsuuskodin Pattijoella taakseen.

Hän myi Iso Roobertinkadulla mansikoita.

”Olin ihan, että oo, mikä on tämä Punavuori, miten ihana. Katselin vanhoja kivitaloja. En ollut ennen nähnyt niin kaunista aluetta.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ostoksilla kävi joka päivä vanha mies.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Juttelimme tosi paljon, ja kerran sanoin, että jos hän tarvitsee siivousapua, autan mielelläni. Hänellä olivat jalatkin niin huonona.”

Janita alkoi käydä miehen luona siivoamassa. Asunnossa oli tyhjillään yksi huone, jossa oli aikaisemmin majoittunut vaihto-oppilaita.

”Yhtenä päivänä ehdotin, että jos huone on vapaana ja kaipaat seuraa, niin minä voisin vaikka muuttaa.”

Sen huoneen Janita vuokrasi. Hän sai asua huoneessaan siivousta vastaan.

Janita päätti kokeilla, miltä tuntuisi asua Helsingissä ja asettua aloilleen vaikkapa puoleksi vuodeksi.

”En ajatellut, että saisin näkyvyyttä. Tahdoin vain kuvata mielenkiintoisia ihmisiä.”

Seuraavana syksynä Janita alkoi lähettää Instagramissa viestejä ihmisille, joita haluaisi kuvata. Ne alkoivat: ”Hei, mä oon Janita…”

”En ajatellut, että saisin näkyvyyttä tai minusta tulisi kenenkään kaveri. Tahdoin vain kuvata mielenkiintoisia ihmisiä.”

Räppärit Seksikäs-Suklaa, Rebekka Yeboah ja Mikael Gabriel olivat ensimmäisten vastaajien joukossa. Sitten tulivat muotiblogien pitäjät.

”Jännitti aivan sairaasti ja jalat tärräsivät.”

Ensin Janita kuvasi ilmaiseksi, usein kolmekin keikkaa päivässä.

”Jännitti aivan sairaasti ja jalat tärräsivät. Minulla on tallessa videoita, joita olen kuvannut itsestäni, kun hypin kämpässäni ihan paniikissa, että nyt se ja se vastasi, nyt minun pitää mennä.”

Siitä alkoi valokuvaajan ura, joka on vienyt Janitan kuvaamaan muotia New Yorkiin ja Berliiniin. Töitä on enemmän kuin Janita ehtii ottaa vastaan.

”Elämä on joskus niin pienistä asioista kiinni! Olen avannut suuni oikeissa paikoissa. Vaikkei olisi ihan varma, mitä haluaa, kannattaa ­puhua ihmisille. Silloin ajatukset selkiytyvät.”

Onnellisin Janita on kuitenkin, kun pääsee lapsuuskotiinsa ja tapaa äidin, isän ja sisarukset.

Miksi Janitasta tuntuu, että Pattijoen ja Helsingin välissä voisi olla koko maailma? Lue koko juttu Janitasta Kodin Kuvalehdestä 19/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.
 

Vierailija

Mahtava nainen! Aito ja hyväsydäminen, jolla on arvot kohdallaan! Hyvää jatkoa kaikkeen ja onnea tuleviin haasteisiin, Janita!

lukija

hieno artikkeli! fiksun olonen kaveri. varmasti joutunut paljon olemaan epävukamuusalueella päästäkseen tuohon pisteeseen. lisää tällaista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla