Maria Veitola on kiitollinen, että opetteli sanomaan isälleen, että rakastaa häntä.
Maria Veitola on kiitollinen, että opetteli sanomaan isälleen, että rakastaa häntä.

Maria Veitolan isä oli mies, joka osoitti rakkautta opettamalla, miten veroilmoitus täytetään ja kengät lankataan. ”Viimeisinä vuosina meidän oli tehtävä valinta. Valitsin, että alan puhua isälle tunteistani. Isä valitsi samoin.”

Pienenä tyttönä toimittaja Maria Veitola oli isän tyttö. Paperitehtaalla töissä ollut isä oli eittämättä hyvä mies – sellainen, joista Maria Veitola tänään oli mukana puhumassa Hyvä mies -lyhytelokuvan julkistustilaisuudessa.

”Isäni oli mies joka ei rakkaudesta osannut puhua. Hän osoitti rakkautta opettamalla, miten veroilmoitus täytetään ja talvirenkaat vaihdetaan.”

”Isä oli minulle todella tärkeä ja rakas, ja minä olin hänelle. Mutta isäni oli mies, joka ei siitä rakkaudesta osannut puhua. Isä osoitti rakkautta opettamalla, miten veroilmoitus täytetään, kuinka kengät lankataan ja miten talvirenkaat vaihdetaan”, Veitola sanoo.

Kun Maria tuli teini-ikään, isän ja tyttären suhteesta tuli vaikea. Vaikea vaihe kesti kauan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isä myös sairasti kauan. Pitkään sairaudesta vaiettiin, ja vaiettiin myös muusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Meidän oli tehtävä valinta. Joko jatkamme tunteista vaikenemista tai opettelemme puhumaan toisillemme niistä.”

”Viimeisinä vuosina, kun isän sairaus oli jo pitkällä, meidän oli tehtävä valinta. Joko jatkamme tunteista vaikenemista tai opettelemme puhumaan toisillemme niistä. Valitsin, että alan puhua isälle tunteistani ja ajatuksistani. Isä valitsi samoin.”

Kaikki keskustelut eivät olleet helppoja, mutta tärkeitä ne olivat. Viimeisen vuoden ajan Maria ja isä puhuivat puhelimessa paljon ja sanoivat joka kerta, että rakastavat toisiaan.

”Isäni kuoli kaksi vuotta sitten, seitsemänkymppisenä. Hänen elämänsä jäi kesken. Siitä olen onnellinen, että meillä ne sanat rakkaudesta eivät jääneet sanomatta vaan ehdimme korjata tilanteen”, Veitola sanoo.

Jari Sinkkonen: ”Puhumattomuus on ollut valtava rasite”

Miesten puhumattomuus on tuttua monessa perheessä. Maria Veitolan kanssa samassa Oululainen Reissumies -tilaisuudessa puhuneen lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mielestä suomalaisten miesten vaikenemisen taustalla on noin sata vuotta historiaa: ensin sisällissota, sitten talvi- ja jatkosota.

”Sellaista suomalaisen miehen rakkaus on ollut: vähemmän puhetta, enemmän tekoja”, Jari Sinkkonen sanoo.

”Puhumattomuus on ollut valtava rasite. Moni sodasta näennäisesti selvinnyt mies palasi kotiin raunioina, kun rintamalla oli nähnyt, kuinka oman kylän miehiä kaatui oikealta ja vasemmalta. Nämä sodassa traumatisoituneet miehet ovat vaienneet ja kasvattaneet omia poikiaan puhumattomuuteen”, Sinkkonen sanoo.

”Monia keski-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä koskettaa sama kokemus siitä, että kyllä minä tiesin, että isä rakasti minua, mutta ei siitä puhuttu. Sellaista suomalaisen miehen rakkaus on ollut: vähemmän puhetta, enemmän tekoja. Nyt onneksi näyttää siltä ja uskon, että tämä sukupolvien rasite alkaa olla jo voitettu kanta.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla