Päiväkodissa työskentelevä Marko Lähdemäki ei voi vastustaa vinyylilevyjen ihanaa pikku ritinää. Pimahtaneena häntä pitävät vain ne, jotka kuulevat hänen puhuvan levyilleen.
Mikä vinyylilevyissä on niin ihmeellistä?
Aito soundi, se pikku ritinä ja hyvä 1960-luvun svengi. Saan kuulla, miltä musiikki kuulosti silloin, kun levy tehtiin.
Kuuntelen funkia, soulia, jazzia, folkia, progressiivista ja psykedeelistä rockia, bluesia sekä 1980-luvun Suomi-rockia.
Mistä kipinä vinyylien kuunteluun syntyi?
Sain yhdeksänvuotiaana synttärilahjaksi kaksi Kiss-yhtyeen lp-levyä. Siitä se lähti. Musiikista en ymmärtänyt vielä mitään. Ostin levyjä kansien perusteella.
1990-luvun alussa tein virheen: myin kaikki levyni kirpparilla ja hankin cd-levyjä. Ne olivat uutta silloin. Halusin puhdasta äänentoistoa.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/vinyylimarko-1.jpg?itok=qwmJgaBA)
Miten hurahdit lp-levyihin uudestaan?
Löysin vinyylit taas, kun muutin 26-vuotiaana Englantiin. Tajusin, että nehän ovat tosi makeita. Etsin niitä kirppareilta ja divareista joka viikonloppu.
Ostan edelleen vain keräilylevyjä eli alkuperäisäänityksiä. Niissä on juuri se nostalginen fiilis. On hienoa tietää, että ostamani levy on ilmestynyt vaikka vuonna 1968 Lontoon Camden Townissa johonkin tiettyyn kauppaan tai Portobello Roadilla sinä ja sinä päivänä… Ja nyt se on minun kädessäni!
Mistä hankit levyjä?
Teen löytöretkiä Lontoon, Tukholman ja Berliinin levykauppoihin ja Utrechtin levymessuille. New Yorkista olen hakenut levyjä viisi kertaa – sata levyä joka reissulta.
On mahtavaa tutkia levyä ja huomata, että se on 40 vuotta vanha ja vielä hyvässä kunnossa. Sitten nuuhkaisen kannen sisälle ja nautin, kun sieltä tulee se vanha tuoksu!
Onko keräily kallista?
Levyihin on mennyt kymmeniätuhansia euroja 15 vuodessa. Mutta en juo enkä polta.
Vaimoni sanoo, että saan tehdä rahoillani mitä haluan, kunhan meillä on ruokaa pöydässä ja katto pään päällä. Yhteistä aikaamme tämä ei paljon vie. En käy edes viikoittain missään levyjen takia.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/vinyylimarko-2.jpg?itok=9C6eLUzI)
Pidetäänkö sinua vähän pimahtaneena?
Ehkä silloin, jos joku kuulee minun juttelevan levyilleni. Ne ovat minulle vähän kuin lapsia.
Mitä vinyylilevylle puhutaan?
Saatan leperrellä, että nyt sä pääset muitten levyjen seuraan. Puhdistan sut ja laitan sulle uuden sisäpussin. Ja saat uuden muovinkin päälle, niin pysyt hyvässä kunnossa.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2016.
Markon vinkit aloittelijalle
1. Levyjä löytää messuilta ja netistä. Hyväkuntoiset alkuperäisäänitykset ovat keräilyharvinaisuuksia, joista maksetaan jopa tuhat euroa.
2. Tutki hintoja Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaasta. Ulkomaisten levyjen hintoja löytyy osoitteista popsike.com ja discogs.com.
3. Pyyhi pölyt levystä nihkeällä flanellipyyhkeellä. Hanki uusi sisäpussi ja muovi suojaamaan pahvikoteloa. Pyyhi levy puhdistusharjalla levyn soidessa.
