Pete Poskiparta, 39, työskentelee mentalistina ja esiintyvänä taiteilijana, hänen vaimonsa Marja, 35, valtion virkamiehenä. Heillä on kolme lasta: Emmi, 8, Aatu, 6, ja Alma, 2. Perhe asuu Turussa.
Pete Poskiparta, 39, työskentelee mentalistina ja esiintyvänä taiteilijana, hänen vaimonsa Marja, 35, valtion virkamiehenä. Heillä on kolme lasta: Emmi, 8, Aatu, 6, ja Alma, 2. Perhe asuu Turussa.

Mentalisti Pete Poskiparta osaa lukea ihmisten ajatuksia. Ei kuitenkaan vaimonsa.

Marja: Saan usein Peteltä tekstiviestejä, joissa lukee "Kekkonen". Ei mitään muuta. Kesken työpäivän puhelin piippaa ja ajattelen, että pitääpä kiireesti katsoa, mitä asia koskee. Ja sitten kännykässä on vain yksi sana!

Pete: Sehän on tervehdys ja merkki siitä, että ajattelen Marjaa. Kekkonen oli niin kova jätkä, että hänet voi pistää joka paikkaan. Mielestäni on äärimmäisen hauskaa lähetellä Kekkos-viestejä.

Marja: Hauskaa ja hauskaa... Pete myös opetti esikoisellemme Emmille Suomen presidentit, kun tämä harjoitteli kaksivuotiaana potalla istumista. Vähän ajan kuluttua tyttö lorutteli sujuvasti hennolla lapsen äänellä: Ståhlberg, Relander, Svinhufvud?

Pete: Nyt vanhempana Emmi on joskus huokaissut, että miksi isä heität kotona niin huonoa juttua, kun lavalla heität hyvää. Siihen kysymykseen en ole keksinyt vastausta.

Marja: Huonot vitsit yhdistivät meidät, kun aloimme tapailla.

Pete: Tapasimme netin deittipalstalla kymmenen vuotta sitten. Minä laitoin ilmoituksen, koska miksipäs ei. Marja vastasi. Kun luin hänen viestinsä, ainoa sulattelemisen aihe oli, että äitinikin nimi on Marja. Olin, että mitä hemmettiä. Tuli aika outoja mielikuvia.

Rohkaisin itseäni, että pohjimmiltaan Pete on ihan tavallinen mies Uudestakaupungista ja minä olen ihan tavallinen nainen Mynämäeltä. - Marja Poskiparta

Marja: Peten ilmoituksessa luki vain, että tässä on kolmikymppinen, hyvin toimeentuleva nuori mies, joka matkustaa paljon työn vuoksi. Pete ei kertonut, että hän on taikuri ja jo aika tunnettukin. Se selvisi, kun sain tietää koko nimen ja googletin lisätietoja.

Pete: Ensitreffeillä menimme ravintolaan. Mikäs sen nimi nyt olikaan? Muistan tapaamisesta vain, että Marja ei syönyt alkuruokaa ja minä en syönyt jälkiruokaa. Nykyään syömme ravintolassa listan alusta loppuun.

Marja istui auditoriossa ihan keskellä. En uskaltanut vilkaista siihen suuntaan ollenkaan. - Pete Poskiparta

Marja: Hermoilin vähän, koska julkisuus pelotti. Sitten rohkaisin itseäni, että pohjimmiltaan Pete on ihan tavallinen mies Uudestakaupungista ja minä olen ihan tavallinen nainen Mynämäeltä.

Pete: Marja oli siihen aikaan puhelinmyyjä. Treffejä seuraavana päivänä minulle oli sattumalta sovittu keikka Marjan työpaikalle. Marja istui auditoriossa ihan keskellä. En uskaltanut vilkaista siihen suuntaan ollenkaan.

Marja: Minä kyllä katsoin Peteä herkeämättä.

Pete: Teoriani mukaan kaikki toimii perheessämme hyvin, koska Marja tiesi hyppäävänsä liikkuvaan junaan. Kerroin sen heti aluksi. Suuri osa aikaisemmista ihmissuhdevirityksistäni kaatui, koska olin niin paljon poissa. Nykyään esiintymisiä on vuodessa lähes kaksisataa.

Marja: Pete saattaa sanoa maanantaina, että lähden nyt ja tulen ensi torstaina takaisin. Kun lapset olivat ihan pieniä, en olisi pärjännyt ilman äitiäni. Enkä pärjäisi vieläkään. Äiti komentaa lapsia aivan kuten minäkin. Meillä ei ole sellaista, että mummille mennään kuin lepohotelliin ja mummi näkee lapset vain juhlakuosissa.

 Saan tehdä sitä, mistä olen haaveillut 10-vuotiaasta. - Pete Poskiparta

Pete: Mistään ei kuulu ylimääräistä narinaa. Saan tehdä sitä, mistä olen haaveillut 10-vuotiaasta. En ollut koulussa mikään neropatti, ysiluokan keskiarvo oli vähän päälle kuusi. Halusin vain taikoa ja niin tein. En välittäisi muistella, mitä vanhemmat sanoivat, kun heille selvisi, etten jatka opintoja.

Marja: Minä en lintsannut koskaan. Istuin tunneilla kuin tatti. Pete meni kouluun kun jaksoi, kirjat Siwan muovikassissa ja lyijykynä rintataskussa.

Marja Poskiparta voi käväistä miehensä, taikuri Pete Poskiparran työhuoneella kodin yläkerrassa, mutta ei hän sinne jää. Yrityksistään huolimatta Pete ei ole saanut Marjasta avustajaa.
Marja Poskiparta voi käväistä miehensä, taikuri Pete Poskiparran työhuoneella kodin yläkerrassa, mutta ei hän sinne jää. Yrityksistään huolimatta Pete ei ole saanut Marjasta avustajaa.

Pete: Aika monta vuotta kului risteilylaivoilla vetämässä huiveja tyhjästä nyrkistä ja marketeissa tekemässä taikoja hedelmäosastolla, jos kauppias oli tilannut liikaa banaaneja. Toisaalta siitä syntyi hyvä esiintymisrutiini.

Marja: Peten erikoisalaa on mentalismi. Hän siis luo illuusion siitä, että kykenee lukemaan ajatuksia tai tietää asioita ennalta. Suhteen alussa olin tosi kiinnostunut, miten Pete osaa luoda illuusion, että yleisövieraan pää kutistuu lavalla tai tietää, mitä väriä ihminen ajattelee. Kyllä hän kertoi salaisuudet, kun olimme naimisissa. Vähitellen lakkasin pitämästä mentalistin työtä jotenkin ihmeellisenä. Ei kai yksikään nainen jatkuvasti jaksa olla fiiliksissä siitä, mitä puoliso on työpäivänsä tai -iltansa aikana tehnyt?

Minun ajatuksiani Pete ei kuitenkaan onneksi ole oppinut lukemaan. Ja jos Aatu hukkaa kännykkänsä pihaleikeissä, ei Pete tiedä, missä se on.

Tulisin hulluksi, jos miettisin kaikkia malleja ja missejä, joiden kanssa Pete työskentelee. - Marja Poskiparta

Pete: Huomaisin helposti, jos Marja valehtelisi. Niin ei ole ikinä käynyt.

Marja: Luottamus on tärkeä asia. Onneksi en ole mustasukkaista lajia. Tulisin hulluksi, jos miettisin kaikkia malleja ja missejä, joiden kanssa Pete työskentelee.

Pete: Joskus olen pyytänyt Marjaa jättämään työnsä ja ryhtymään taikurin avustajaksi.

Marja: Hah! Valtion leipä on kapea, mutta on parempi, että perheen rahat tulevat kahdesta hanasta.

Pete: Tavallisessa arjessa olen aika tylsä ja epäsosiaalinen.

Marja: Totta!

Pete: Syytän sukua. Isä on kuin minä potenssiin kymmenen. Hän jaksaa olla lastenlasten synttäreillä tunnin ja kiipeää sitten yläkertaan pakoon. Isän veli taas asuu erakkona metsässä.

Esiintyminen on helppoa. Lavalla saan olla yksin, ja yleisön mukanaan tuoma sosiaalisuus tuntuu hyvältä. Mutta jos pitää puhua säästä, on ihan kamalaa ja menen neuvottomaksi.

Kymmenen vuotta sitten en uskonut, että vaimo, kolme lasta ja oma koti olisivat jotain, mikä voisi olla minulle totta. - Pete Poskiparta

Marja: Perhe muutti Peteä. Hän luopui Amerikan kiertue -unelmista ja ajaa keikoilta kotiin, jos se on mahdollista.

Pete: Kotona katson perhettäni. Lapset syövät laskiaispullia, Alma tosin kutsuu niitä hampurilaisiksi. Marja tyhjentää tiskikonetta, ja koko ajan tapahtuu jotakin arkista. Ajattelen, että onpa kiva paketti. Kymmenen vuotta sitten en uskonut, että vaimo, kolme lasta ja oma koti olisivat jotain, mikä voisi olla minulle totta.

Pete on oikeastaan perheen neljäs lapsi. - Marja Poskiparta

Marja: Pete on oikeastaan perheen neljäs lapsi. Jos katson telkkaria, hän tulee siihen kahden minuutin kuluttua jankuttamaan kuin kolmevuotias: Mihin ne menee? Mitä ne tekee? Mitä tapahtuu? Voiteletko juustoleivän ja tuot sohvalle?

Pete: No, kun Marja tietää ne asiat, joita minä en tiedä. Jos lapset kysyvät, missä pipo on, Marja osaa sanoa salamana, että patterin päällä kuivumassa.

Marja: Sunnuntaisin meillä on pitsapäivä, jos Petekin on kotona. Onneksi Peten työt painottuvat nykyään muualle kuin viikonloppuun. Ehdimme aika usein yhdessä teatteriin tai elokuviin.

Pete: Minun pitsassani on salamia, Marjalla rehuja ja lapsilla jauhelihaa. Sitten toinen vanhemmista lähtee salille. Kuka arvaa, kumpi?

Marja: Meidän arkemme on hyvää.

Pete: Olemme tainneet puhua aika vähän rakkaudesta, vaikka sitähän tämä kaikki on. Sekin on rakkautta, että nukun eri huoneessa kuin Marja, koska Marja kuorsaa.

Marja tekee niin hyvää pannukakkua, että tekisi mieli kosia häntä aina uudestaan. - Pete Poskiparta

Marja: Kumpikohan mahtaa kuorsata?

Pete: Se on ainakin rakkautta, että Marja tekee minulle maailman parasta pannukakkua. Hän on pannukakkujumalatar. Pannari on niin hyvää, että tekisi mieli kosia häntä aina uudestaan, kun sitä on saatavilla.

Kerran tosin huomasin oudon sivumaun. Marja tunnusti, että se leipomus oli pikkusiskoni reseptillä tehty. Voisitko, sisko hyvä, lopettaa sivumaullisten pannukakkureseptien välittämisen?

Pete: Marja on kiinnostunut tekemisistäni. "Miten keikka meni?", "Nukuitko hyvin?" ja "Millainen päivä sulla oli?" ovat kysymyksiä, joista tulee aina hyvälle tuulelle.

Marja: Joskus Pete on hakenut pienemmät lapset puolestani hoidosta ja tehnyt ruuan valmiiksi, kun pääsen töistä kotiin. On mahtavaa istua valmiiseen pöytään, kaikki viisi samaan aikaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2017.