Metsäretkiä, rakkausviestejä kännykkään ja mättöruokaa – 8 ihanaa tapaa hoitaa parisuhdetta

Lue tästä kahdeksan toimivaksi todettua tapaa, joilla parisuhde on pysynyt jo vuosia onnellisena.

Paljon puhetta metsässä

”Viideltä joka päivä lähdemme mieheni Pasin kanssa lenkittämään koiriamme: kolmea parsonrussellinterrieriä ja yhtä labradorinnoutajaa. Kuljemme tunnin lähimetsässä tuttua lenkkiä ja vitsailemme, että vaikka otsalamppu sammuisi, osaisimme pois.

Toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Ystävämme haudattiin hetki sitten ja kerromme vuoron perään, miltä se tuntui.

Vaikeistakin asioista keskusteleminen tuntuu luontevalta, kun samalla liikkuu. Meillä on teini-ikäisiä poikia, ja heidän asioistaan tulee puhuttua paljon. Täytän ensi vuonna 50 ja ikäkin askarruttaa. Myös siitä juttelemme.

Sanomme aina, että koirat muka tarvitsevat iltalenkin, mutta kyllä me sen tarvitsemme yhtä lailla.

Jos olisimme vain kotona, aika menisi kotihommiin ja television katseluun ja juttelu jäisi vähemmälle. Metsässä ei ole häiriötekijöitä. Saan sieltä myös kaipaamaani rauhaa ja hiljaisuutta.

Sanomme aina, että koirat muka tarvitsevat iltalenkin, mutta kyllä me sen tarvitsemme yhtä lailla.

Lenkin jälkeen saunomme. Elämä on mukavaa ja turvallista, kun on yhteisiä rutiineja.”

Marja Lahikainen, 49, Mikkeli. 32 vuotta yhdessä puolisonsa Pasin kanssa.

Treffit joka keskiviikko

”Keskiviikon treffi-illat pitävät meidät yhdessä. Keskiviikko on myös koko perheen yhteinen vapaailta: kenelläkään ei ole harrastuksia, eikä illalle yleensä sovita mitään menoja.

Kun 4-vuotias Väinö-poikamme on saatu nukkumaan, sytytämme mieheni Jukan kanssa kynttilät ja aloitamme treffit. Kuulostaa hienolta, ja hienoa se onkin: leffaa, Netflixiä, saunaa, lautapelejä, kalentereiden synkronointia.

Tärkeintä on asettua toisen viereen ja vain olla.

Pelkästään jo sana ’treffit’ virittää iltaan ihan eri tavalla.

Keskiviikkoiltaisin meillä on aikaa vain toisillemme. Lisäksi meillä on hyvää syötävää, juustoja tai risottoa, jotain arjesta poikkeavaa. Sekä lasi viiniä – keskellä viikkoa.

Kuinka tavallista, mutta siksi niin ihanaa. Pelkästään jo sana ’treffit’ virittää iltaan ihan eri tavalla.”

Noora Keskisipilä, 25, Kokkola. 10 vuotta yhdessä puolisonsa Jukan kanssa.

Päivittäinen tavoite: saada toinen nauramaan

”Lähettelemme toisillemme viestejä kesken päivän. Ne eivät ole perinteisiä rakkaudentunnustuksia, vaan viestejä, jotka saavat nauramaan. Viimeksi lähetin miehelleni Rainelle hänestä kuvan, jonka ilmettä olin muokannut mahdollisimman tyhmäksi.

Hän vastasi lähettämällä kuvan, jossa vartaloni oli korvattu karvaisen naisen kropalla. Sain kuvasta naurut ja iloa loppupäiväksi.

Meille rakkaus on huumoria ja yhdessä nauramista. Hupiviestit antavat myös varmuuden: ajoittain kaaottisen perhe-elämän keskellä on vielä jäljellä se yhteys, joka meidät aikoinaan toi yhteen.”

Kaisa Määttänen, 35, Kaarina, 20 vuotta yhdessä puolisonsa Rainen kanssa. 

Nämäkin hetket pitävät parisuhteen hyvänä:

”Otamme usein muutaman tanssiaskeleen keskellä olohuonetta, vaikka emme todellakaan osaa tanssia.” 7 vuotta yhdessä

”Kun lapset on saatu nukkumaan, katselemme ruotsalaisia leffoja ja löffäilemme. Se tarkoittaa, että mies hieroo jalkojani, minä rapsuttelen miehen päätä, juomme teetä ja torkahtelemme.” 13 vuotta yhdessä

”Sunnuntaiaamuisin haemme yhdessä lehden kauempaa postilaatikolta kävellen, jutellen, katsellen. Joskus talvella teemme lehdenhakureissun potkukelkalla.” Yhdessä 35 vuotta

”Ensin teemme yhdessä jotain, mitä ei olisi tullut tehtyä ilman toista: menemme seikkailupuistoon, uuteen ravintolaan, treffeille elokuviin tai vaikka sienimetsään. Se on ensimmäinen hyvä hetki. Toinen hyvä hetki tulee, kun muistelemme sitä ensimmäistä: Muistatko, miten kivaa meillä oli. Olin tosi ylpeä susta, kun uskalsit. Ihan mieletön bongaus ne kantarellit, olet kyllä ässä.” 2 vuotta yhdessä

”Kahden urheilullisen työorientoituneen ihmisen yhteinen pahe: tilaamme epäterveellistä mättöruokaa, syömme masut pulleiksi ja köllimme sohvalla ähkyssä iho ihoa vasten. Eikä kerrota kenellekään.” 4 vuotta yhdessä

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2017.