”Tänään en nolostunut oikeastaan mistään.”
”Tänään en nolostunut oikeastaan mistään.”

Olipa päivä -sarjassa tutut ihmiset kertovat, miten päivä meni.

HERÄSIN linnunlauluun! Pitkän talven jälkeen! En tiedä, mikä lintu se oli. Talitintti ehkä? Tärkeintä oli, että se lauloi.

”Aamu ei ole ihana ilman kynttilöitä.”
”Aamu ei ole ihana ilman kynttilöitä.”

AAMIAISEKSI en syönyt mitään, vaikka jotkut sanovat, että täytyisi syödä. Join kupin kahvia ja toisen vihreää teetä. Paras aamu on lempeä, hiljainen ja ennen kaikkea kiireetön.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ajatus, että olisin jostakin myöhässä, saa minut tolaltani. Jos minulla on aamukuvaukset, menen usein paikalle niin aikaisin, ettei kukaan muu ole vielä tullut. Sitten värjöttelen pihalla odottamassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Valitsin tyylikkäät, mutta epämukavat saapikkaat. Liukastelin koko päivän.”
”Valitsin tyylikkäät, mutta epämukavat saapikkaat. Liukastelin koko päivän.”

ILAHDUIN vapaapäivästä. Lähdin kaupungille kiertelemään liikkeissä. Kävin sadannen kerran Stockmannilla ihailemassa tuolia, jonka ostaisin, jos olisi rahaa. Istuinkin siinä hetken.

LOUNAASEEN kulutin 16 euroa. Maksan mielelläni hyvistä susheista, ja lisäksi tarjolla oli misokeittoa, jota olisin voinut juoda viisi kupillista.

Syötyäni otin taksin alle, kun tuntui niin tuuliselta. Lähdin nautinnolliselle divarikierrokselle. Istuin ylväästi takapenkillä. Perustelin taksikyydin itselleni sillä, että käytän yleensä julkista liikennettä. En uskalla ajaa autoa.

”Menin kotiin kukkakaupan kautta.”
”Menin kotiin kukkakaupan kautta.”

HUIJASIN ehkä vähän itseäni tai puolisoa, kun en heti kotona esitellyt antiikkikaupasta ostamaani saviastiaa.

En pistänyt sitä ihan piiloon, mutta se näkyy vain vähän penkin alta. Ajattelin, että ei tehdä ostoksesta nyt numeroa, kun en ole itsekään varma, pidänkö siitä. Väri on aika räikeä.

SAIN VIESTIN rakkaalta ystävältäni Liisalta: "Milloin sinulla on vapaata?” Suosimme lyhyitä viestejä, sillä kännykän hipaisunäppäimet ovat niin hankalia. Sormi lipsahtaa aina väärin.

Tavatessamme suunnittelemme perinteistä reissuamme Lappiin, ihan kahdestaan. Pidämme tutuista tavoista kiinni. Ajomatkalla meillä on joka kerta halpoja broilerinkoipia ja kermaviilidippiä eväänä. Jos ajamme Haaparannan kautta, toinen ehdottaa aina: ”Eiköhän mennä ostamaan Ikean lihapullat.”

HALASIN lapsenlastani, 8-vuotiasta Eeditiä. Tällä kertaa hän vain pyörähti käymässä. Kun aikaa on enemmän, pelaamme Afrikan tähteä tai menemme yhdessä kylpyyn.

Kylven mielelläni mahdollisimman kuumassa vedessä. Olen perinyt tunnelmoinnin taidon isältäni: hänellä oli aina kylvyssä kynttilä, radio ja Valitut Palat.

EN TÄNÄÄNKÄÄN kurkistanut tiettyihin kaappeihin. Niissä olevat vanhat takit ovat odottaneet kolme vuotta, että jaksaisin myydä tai kierrättää ne.

”Siemenkuvasto on kuin aikuisen karkkikauppa.”
”Siemenkuvasto on kuin aikuisen karkkikauppa.”

ENNEN NUKAHTAMISTA selailin siemenkuvastoa ja suunnittelin. Ainakin salkoruusuja, kosmoksia ja tsinnioita on saatava. Hetken tuntui aivan keväältä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2017.

Miitta Sorvali

60-vuotias näyttelijä asuu puolisonsa, näyttelijä Kari Sorvalin kanssa Helsingissä.

Miitta näyttelee viidettä vuotta Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -kiertuenäytelmässä, joka pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijakirjeisiin. Kodin Kuvalehden 50- vuotisjuhlien kunniaksi näytelmä esitetään Espoon Metro Areenalla 13.5.

Sisältö jatkuu mainoksen alla