Seurusteluaikana Erkki kyseli Sirkalta usein, minkä prosentin todennäköisyydellä Sirkka vastaisi kosintaan myöntävästi.
Seurusteluaikana Erkki kyseli Sirkalta usein, minkä prosentin todennäköisyydellä Sirkka vastaisi kosintaan myöntävästi.

Uudelleen löydetty nuoruuden rakkaus voi mullistaa koko elämän. Pete ja Kikka, Sirkka ja Erkki sekä Marika ja Jouni kertovat tarinansa. Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2019.

Sydän alkoi yhtäkkiä jyskyttää nopeammin. Se oli Marikan, 46, mielestä hämmentävää.

Jouni, 46, katsoi häntä Facebookin profiilikuvasta. Miehellä oli sylissään koira. Muita kuvia selaamalla selvisi, että hänellä oli myös lapsia.

Yhtäkkiä Marikasta tuntui samalta kuin 25 vuotta aikaisemmin, kun hän ja Jouni seurustelivat yhden kesän. Marika oli silloin 15-vuotias, Jouni 14.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vuonna 1988 Jouni oli tullut perheensä kanssa kesämökille Marikan kotikylään Halsualle. Jouni oli ajelemassa poikien kanssa, auto oli Datsun 100. Uimarannalla Jouni huusi auton ikkunasta Marikalle ja hänen serkulleen: ”Mitäs tytöt, tuletteko kyytiin?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pelotti ja hengästytti, olo oli innokas ja epävarma. Toista teki mieli koskettaa.

Seuraavan yön Marika ja Jouni istuivat Marikan kotitalon pihassa juttelemassa. Vasta aamulla Jouni käveli seitsemän kilometriä hiljaisia teitä takaisin kesämökille. Ennen kuin Jouni lähti, vaihdettiin suudelma.

Yön aikana Marikasta oli tuntunut siltä, että toisesta tahtoi tietää kaiken. Itsestään halusi kertoa kaiken. Pelotti ja hengästytti, olo oli innokas ja epävarma. Toista teki mieli koskettaa.

Ja nyt, Jounin profiilikuvaa katsoessa, Marikalle tuli aivan samanlainen olo kuin silloin.

Hän oli ajatellut, että tuollaiset tunteet kuuluvat vain nuoruuteen.

Jounin rippijuhlien aikaan ilmassa oli rakkautta ja eron haikeutta.

Kun elämä on vielä edessä

Entä jos.

Lähes jokainen muistaa nuoruudenrakkautensa. Moni huomaa toisinaan ajattelevansa häntä vuosikymmenienkin jälkeen.

Olisiko meistä tullut jotain, jos emme olisi eronneet? Mitä tapahtuisi, jos tapaisimme sattumalta nyt? Mitä hän vastaisi, jos ottaisin yhteyttä?

Ensimmäisen rakkauden muisteleminen ei tarkoita välttämättä sitä, että nykyisessä parisuhteessa tai elämäntilanteessa olisi vikaa. Ensimmäinen suhde jää mieleen, koska se oli ensimmäinen.

”Rakastuminen ja rakastetuksi tuleminen ovat järisyttäviä asioita. Ensirakkaus on monelle ensimmäinen syvä kiintymyssuhde lapsuusperheen ulkopuolella, joten kumppanin kanssa koetaan suuria, uusia tunteita”, sanoo pari- ja seksuaaliterapeutti Sari Matikainen.

Rakastunut huumaantuu onnesta: tuo toinen ihminen kokee minut aivan erityisenä.

Nuoresta rakastuneesta maailma tuntuu tarjoavan loputtomasti lupauksia ja mahdollisuuksia. Elämä on vielä edessä rosoineen ja säröineen. Rakastunut huumaantuu onnesta: tuo toinen ihminen kokee minut aivan erityisenä.

Usein ensirakkaus myös päättyy ennen kuin sen tunteet ja toiveet ehtivät laimentua arjen realismiksi.

Marika ja Jouni seurustelivat kesän. He tekivät yhdessä heinätöitä Marikan koti­tilalla ja nyhräsivät vinttikamarissa iltaisin. Jouni piti koko ajan Marikaa kädestä tai vyötäröltä kiinni.

Kun kesä 1988 päättyi, Jounin piti palata vanhempiensa mukana kotiin Nokialle. Yhtä hyvin hän olisi voinut palata Kuuhun tai Amerikkaan.

”Oli selvää, että suhde päättyy. Ei ollut nettiä tai kännyköitä, joilla olisi voinut pitää yhteyttä. Ei suhde olisi pysynyt kasassa, jos olisi paperisia kirjeitä alettu kirjoittaa”, Marika sanoo.

”Kerran yritin soittaa Jounin perheen lankapuhelimeen. Kun isä vastasi ja jyrähti jotakin, löin luurin äkkiä kiinni”, Marika muistelee.

Iltaisin Marikaa ja Jounia itketti.

Jouni sanoo, että Marikassa sytyttivät nuorena tavanomaisuus ja rehellisyys. ”Ja sama pätee yhä.”

Siinähän on tuttu ihminen

Vuonna 2012 Marika laittoi Jounille Facebookissa viestin: Muistatko minua?

Se tuntui sopivan tunnustelevalta ja toverilliselta.

Parin päivän päästä Jouni vastasi: Muistan minä sinut. Soitellaanko?

Lopulta Marika uskalsi soittaa. Kumpikin oli eronnut. Kummallakin oli kolme lasta. Kumpikin urheili paljon ja teki liikaa töitä.

Kumpikin myönsi, että urheili paljon ja teki liikaa töitä, koska yritti olla ajattelematta omaa elämäänsä.

”En halunnut aiheuttaa kohua. Eronnut on pienellä paikkakunnalla suurennuslasin alla.”

”Jutut menivät niin hyvin yksiin, että halusin heti tulla käymään Marikan luona, mutta hän vastasi ei”, Jouni sanoo.

”En halunnut aiheuttaa kohua. Eronnut on pienellä paikkakunnalla suurennuslasin alla. Lupasin, että voit tulla, mutta yövyt sitten jossain puskassa”, Marika sanoo.

”Sitten lopulta tapasimme kesämökilläni. Marika näytti ihan samalta kuin ennen, kun hän käveli kohti mökkiä.”

”En näyttänyt! Olin laihassa kunnossa, mutta kyllähän minä vanhemmalta näytin.”

”Olemuksesi oli ihan samanlainen.”

”Heti teki mieli nykäistä sinut lähemmäs.”

”Sinä et todellakaan ollut samanlainen. Sinulla oli pujoparta, jossa oli vähän harmaata.”

”Mutta kun aloin puhua, sinä tiesit, että olen tuttu ihminen.”

”Niin tiesin. Tuli lämmin olo kuin olisin ottanut kulauksen viiniä. Heti teki mieli nykäistä sinut lähemmäs.”

Liikahtaako minussa jokin?

Nuoruudenrakkauden etsiminen on helpompaa kuin ennen. Sari Matikainen ajattelee, että kun ensi-ihastuksensa kuulumisia alkaa selvittää vaikka Facebookista, haluaakin kenties tutustua yhtä paljon itseensä.

”Ehkä haluamme peilata omaa elämäämme nuoruuden rakkauden elämään. Miten elämä on häntä kohdellut, entä minua?”

Onko hänessä vielä samoja piirteitä, joista vuosia sitten viehätyin? Viehätynkö sen kaltaisista piirteistä yhä? Liikahtaako minussa mikään, kun näen hänen kuvansa? Jos liikahtaa, niin mikä?

Usein kurkistelu Facebookissa riittää.

”Muistamme rakkauksistamme asioita, joita ei ehkä enää ole olemassa. Jos päättää tavata ihmisen menneisyydestä, siitä voi aiheutua pettymyksiä.”

Mielikuvitus on voinut kullata muiston ja luoda vääristyneen ajatuksen: hän olisi ollut minulle täydellinen. Todellisuus saattaa olla toinen.

”Toisaalta ei ole mahdotonta muodostaa syvää ja kaunista parisuhdetta uudelleen saman ihmisen kanssa kuin nuorena.”

”Muistamme rakkauksistamme asioita, joita ei ehkä enää ole olemassa.”

Kun Jouni ja Marika tapasivat ensimmäistä kertaa aikuisina, Jouni yritti halata Marikaa mökin oviaukossa.

Marika tuuppasi hänet pois ja supisi: ”Ei tässä, joku voi nähdä.”

”Se oli tosi suloista. Marika oli samanlainen jo nuorena”, Jouni sanoo.

Marika Hotakaisesta tuli Marika Hautakoski heinäkuussa 2017. Häissä oli lähes 200 vierasta, ja molempien tyttäret toimivat morsiusneitoina.

”Oli hienoa, kun saimme hääautoksemme vuoden 1973 Mersun, samaa vuosimallia kuin me”, Jouni sanoo.

”Mutta tärkeintä on, että olemme naimisissa.”

”Kun tapasimme uudelleen, Marika mietti, mitä kyläläiset ajattelevat. Autokin piti piilottaa puskaan ennen kuin menin kylään”, Jouni sanoo.

Aamujuusto odottamassa

Marika ja Jouni katsovat toisiaan kauniisti. He puhuvat paljon, mutta eivät keskeytä toisiaan.

”Minusta tuntuu, että olen sisältä ihan sama ihminen kuin teinityttönä. En vain vuosikymmeniin muistanut sitä”, Marika sanoo.

”Minä rakastan sinua, koska olet yhtä aikaa tuittupäinen ja ujo”, Jouni sanoo.

”Minä rakastan sinua, koska olet niin jääräpäinen. Voin mennä pöydän alle piiloon ja luottaa siihen, että hoidat asiat, jotka pelottavat minua”, Marika vastaa.

Marika ja Jouni asuvat Nokialla ja haaveilevat yhteisestä ajasta. Marika on kauneudenhoitoalan yrittäjä, Jouni rakennusalan. Töitä on paljon, mutta ainakin iltapala syödään yhdessä.

”Minä rakastan sinua, koska olet niin jääräpäinen.”

Joskus olisi kiva päästä matkoille, jonnekin etelään. Muuten arki on hyvä näin.

Kun Jouni lähtee aamuseitsemältä töihin, hän jättää Marikaa varten aamupalapöytään juuston ja kurkun valmiiksi.

Erkki, 82: ”Sitten minä soitin ja heti oli hyvä”

”Kun Erkki löysi minut kaksi vuotta sitten, hän alkoi kesyttää minua kirjeillä. Niitä tuli kolmekin päivässä”, Sirkka sanoo.

1950-luvun lopussa Sirkka ja Erkki matkustivat aamuisin samalla linja-autolla lukioon.

”Katsoin aina, että onpa mustatukkainen ja komea poika. Mutta ei hän minuun mitään huomiota kiinnittänyt”, Sirkka muistelee.

Ensimmäinen suudelma vaihdettiin kaksi vuotta sitten Sirkka Liinaharja-Niemisen, 80, kotiovella. Se oli pitkä ja harras, tarkentaa Erkki Nieminen, 82.

Erkki oli ajanut 400 kilometrin matkan Tammelaan tapaamaan Sirkkaa. Sirkan silmät olivat hänen mielestään aivan samanlaiset kuin nuorena.

”Tiesin heti, että kyllä hyvä on”, Erkki sanoo.

Lukion jälkeen Sirkka ja Erkki opiskelivat samassa oppilaitoksessa ja valmistuivat kumpikin kansakouluopettajiksi.

Tuo on se tumma poika bussista, Sirkka ajatteli joskus luennoilla. Sirkka ja Erkki menivät tahoillaan naimisiin ja saivat lapsia, Sirkka kolme ja Erkki kaksi.

Erkki jäi leskeksi vähän ennen joulua vuonna 2016.

”Minulla oli yksinäistä. Aloin kerrata vanhoja tuttuja, ja jotenkin Sirkka tuli mieleen.”

Erkki luki, miten Sirkka oli kuvaillut itseään Jyväskylän kasvatusopillisen oppilaitoksen oppilasmatrikkelissa vuonna 1961: ”Luonteenpiirteitä voisin luetella ison kasan: tasainen, pitkämielinen, rauhallinen ja kaikin puolin ihanteellinen perheenemäntä.”

Opiskeluaikojen matrikkelissa vuonna 1961 Sirkka kuvaili olevansa ”kaikin puolin ihanteellinen perheenemäntä”.

Ja sitten sinä soitit, Sirkka sanoo.

Ja sitten minä soitin, Erkki vahvistaa.

Sirkka oli jäänyt leskeksi jo aikaisemmin. Kihloihin he menivät kesällä, Erkin 80-vuotisjuhlissa.

”Kyllä vieraat ihmettelivät, mutta se oli kaikille sellainen ihan mukava yllätys. Lapsille myös.”

Häämatkalle lähdettiin Härmän kuntokeskuksen parhaaseen sviittiin, ja Erkki muutti Sirkan luokse.

Aamulla Sirkka herää ensin ja keittää puuron ja kahvin. Sitten Erkki tulee omasta sängystään keittiöön ja sanoo: ”Päivää.”

Vesijumpassa Sirkka käy yksin, mutta kaupassa käydään aina yhdessä. Lähes joka päivä pelataan jätkänshakkia, ruutulehtiö ja kynä odottavat pöydällä valmiina.

”Olemme saaneet jo kaksi yhteistä vuotta.”

Aika usein Sirkka ja Erkki ottavat toi­siaan kädestä kiinni.

”Nuorempana rakkauteen kuului monenlaista, mikä tapahtui useammin. Nyt ne asiat ovat harvinaisempia ja hyvän olon kokee muulla tavalla”, Erkki sanoo.

Rakkaus on tasaisempaa kuin vuosikymmeniä sitten ja juuri sellaisena se tuntuu omalta. Toisaalta kypsässä iässä osaa olla myös sopivalla tavalla itsenäinen, Sirkka sanoo.

Kun Erkki pyytää valmistamaan sian­lihakastiketta, Sirkka kyllä valmistaa, mutta ei välttämättä samana päivänä.

”Alun perin pistin hanttiin, että emme me enää näin vanhoina voi muuttaa yhteen. Erkki kuitenkin sanoi, että meillä saattaa olla vielä muutama vuosi hyvää elämää. Nyt on koossa jo kaksi.”

Kikka, 52: ”Peten kanssa on kuin katsoisin vanhaa leffaa”

Pete ja Kikka asuivat teineinä samalla kadulla ja seurustelivat. Aikuisena he tapasivat uudelleen. Nyt he asuvat samalla kadulla kuin teineinä ja ovat naimisissa.

Yhtäkkiä Pete Oinonen, 54, oli siinä, Kikan kioskin kassalla maksamassa. Kikka Lintunen, 52, myi lottokupongin ja kahvin ja kyseli pikaisesti kuulumisia.

”Enemmänkin olisin kysynyt, mutta alkoi kertyä jonoa. Sormustilanteen katsastin”, Kikka sanoo.

Peteä ei ollut vaikea tunnistaa. Hän näytti samalta kuin lähes 30 vuotta aiemmin, mutta aikuiselta.

Oli vuosi 2008. Kikka ja Pete olivat seurustelleet vuonna 1981, kun Kikka oli kolmentoista ja Pete pari vuotta vanhempi.

He asuivat samalla kadulla Nokialla. Pete haki Tappara-takissaan Kikan ulos, kioskin takana poltettiin lauantaisin salaa nuotiota, arkipäivinä Kikka kirjoitteli Petelle lappusia postilaatikkoon: Oot söpö! Mullon ikävä! Pusuja!

Kun teini-ikäinen Pete otti Kikkaa kädestä, häntä jännitti niin, että pyörrytti.

”Ja mitäs sitten tapahtui, sen saa Oinonen kertoa”, Kikka sanoo

”Noo...”, Pete vastaa.

”Ei se kerro! Minä kerron. Pete oli pussaillut toisen tytön kanssa, ja siitä tuli bänksit niin, että heilahti.”

Pete valmistui muurariksi, meni naimisiin ja sai lapsia. Kikka osti ensimmäisen grillikioskinsa 19-vuotiaana ja tuli äidiksi. Toisinaan kumpikin mietti, mitä toiselle kuuluu.

Uudelleentapaamisen jälkeen Pete alkoi käydä Kikan kioskilla pelaamassa rahapelejä.

”Siitä minä ajattelin, että jotain tässä on. Yhtenä viikonloppuna olimme sitten samaan aikaan paikallisessa baarissa. Valomerkkiin mennessä tiesin, että haluan lähteä Peten mukaan.”

Pete oli yhtä fiksu ja hiljainen kuin nuorena.

Neljä vuotta myöhemmin juhlittiin häitä. Ensin kosi Kikka, sitten hän suuttui ja perui kosintansa ja sitten kosi Pete.

Kikan ja Peten häitä vietettiin vuonna 2012. ”Häät syntyivät omin voimin. Emme kaipaa liikoja juhlallisuuksia”, Kikka sanoo.

Nyt Kikka ja Pete asuvat Kikan lapsuuskodissa, samalla kadulla kuin nuorina ja ihastuneina.

Elämä on ihmeellistä, Kikka ajattelee istuessaan nojatuolissaan olohuoneessa. Täältä lähdettiin. Tänne päädyttiin.

”Elämä on ihmeellistä. Täältä lähdettiin, tänne päädyttiin.”

”Joskus tuntuu edelleen oudolta katsoa toista. Kuin katsoisi vanhaa leffaa, jonka tapahtumat tietää, mutta löytäisi silti koko ajan jotakin uutta.”

Rakkaus on muuttunut.

”Ulkonäöllä ei enää ole väliä, enkä enää yritä muuttaa toista. Nuorena olin joskus hiilenä, kun ei tuo puhu mitään.”

Kikka muistaa, että Petellä oli jo nuorena takatukka ja mystinen luonne.

Toista voi tulla puoliväliin vastaan, sekin on aikuisen rakkauden oppi.

”Olen jopa opetellut onkimaan Peten takia. Ja Pete tekee minulle ruskeaa kastiketta ja korvapuusteja.”

Peten vakinojatuoli on Kikan vieressä.

”Kohta alkaa Emmentaali televisiosta. Siis Emmerdale. Sen katsomme aina yhdessä.”

Päivän jakson jälkeen Pete ja Kikka juttelevat.

”Meetkö tekemään ruokaa?”

”No en mee, en jaksa.”

”No en mee määkään.”

”Mitä me sitten syödään?”

Lopulta toinen nousee ja menee keit­tiöön.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2019.

Oi nuoruus

Kyllä minäkin joskus mietin nuoruuden poikastävääni. En voi sanoa, että ensirakkautta. Niin pitkälle ei ehditty. Kaikki vain loppui. Olemme olleet muutama vuosi sitten teatterissa samaan aikaan ja hieman sydämessä sykähti kun katseemme kohtasivat. :)

On myös toinen poika, joka oli orpo. Hän asui veljensä kanssa ja kävi töissä. Joskus mietin miten hänen elämänsä lienee mennyt. Tiedän, että hänellä on ainakin kaksi lasta. Olen vain utelias.

Sisältö jatkuu mainoksen alla