Lappilainen taksikuski Päivi Ahonen on välillä asiakkaille kuin terapeutti. Turistit taas saattavat kysellä, eivätkö saamelaiset asu kodassa.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi, Päivi?
”Minulla ja miehelläni on taksiyrityksessämme kahdeksan autoa ja vaihteleva määrä työntekijöitä.
Usein ajan niin sanottuja sote- tai Kela-kyytejä. Sote-kyydit ovat sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulakien mukaisia kuljetuksia, ja ne maksaa hyvinvointialue. Saatan viedä asiakkaan esimerkiksi kotoa kauppaan tai muille asioille. Kela-kyydit taas on tarkoitettu esimerkiksi lääkärikäynteihin silloin, kun julkista liikennettä ei pysty käyttämään.
Turistejakin kuljetan. Tänä aamuna puoli seitsemältä lähdin hakemaan brittituristeja hotelliltaan ja vein heidät Ivaloon lentokentälle. Jäin sinne odottamaan, koska puoli yhdeksältä toin japanilaisia turisteja kentältä Inariin.
”Pidän kyllä pitkistä ajomatkoista. Nautin siitä, että maisemat vaihtuvat.”
Turistit kyselivät minulta, mitä he voisivat Inarissa tehdä. Lisäksi he tahtoivat tietää, missä saamelaisia voi tavata.
Yksi tuttuni sattui juuri polkemaan pyörällä vastaan, joten sanoin, että esimerkiksi tuossa näette saamelaisen. Turistit ihmettelivät, että eikö heillä olekaan saamenpuvut päällä. Moni tuntuu kuvittelevan, että saamelaiset asuvat kodassa ja pukeutuvat aina saamenpukuihin.
Täällä ajomatkat ovat pitkiä. Joskus ajan Inarista Ouluun asti. Siitä kertyy mittariin 1 100 kilometriä. Pidän kyllä pitkistä ajomatkoista. Nautin siitä, että maisemat vaihtuvat. Välillä toki väsyttää ja kahvia kuluu.
Ihan koko päivää en yleensä istu ratin takana. Jos päivissä on taukoja enkä ole kaukana, ajan välillä kotiin tekemään paperitöitä."
Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?
"Sote-kyytien siirtyminen hyvinvointialueelle on aiheuttanut harmia asiakkailleni. Aiemmin he pystyivät soittamaan suoraan, kun tarvitsivat sote-kyytejä. Nyt pitää soittaa matkapalvelukeskukseen, josta kyydit jaetaan takseille. Iäkkäät asiakkaani sanovat, että tuntuu turvattomalta, kun ei tiedä, kuka tulee hakemaan. Aiemmin sai aina tutun kuskin.
Jokunen vanhus on sanonut, että ei enää tilaa taksia ollenkaan, koska se on niin hankalaa. Silloin he eivät pääse käymään missään. Se surettaa minua, koska saatan olla monelle asiakkaalle ainoa ihminen, jonka kanssa hän päivän aikana puhuu.”
”Minua on kosittu ja pyydetty jatkoille.”
Millaisia erikoisia tilanteita olet kohdannut työssäsi?
"Viikonloppuisin olen silloin tällöin kapakkakuskina. Laitamyötäisessä kotiin matkaavat aiheuttavat välillä huvittavia tilanteita. Minua on kosittu ja on pyydetty jatkoille.
Joskus pitää olla kova ja jämäkkä. Kerran kaksi humalaista miestä alkoi mätkiä toisiaan takapenkillä. Pysäytin tien reunaan ja sanoin, että nyt ulos ja selvittäkää välinne. Mätkiminen jatkui, kunnes toinen käveli kotiinsa ja toinen palasi autoon. En kuitenkaan koe, että olisin koskaan joutunut uhkaavaan tilanteeseen.”
Mikä on työssäsi parasta?
”Välillä tuntuu, että olen taksikuskin lisäksi terapeutti, mutta se on vain mukava asia. Asiakkaat kertovat sairauksistaan, sukulaisistaan, melkein kaikesta mahdollisesta.
Otan luottamuksen osoituksena, että ihmiset uskaltavat avautua minulle. Paras palautteeni on ollut iäkkään asiakkaan toteamus, etten ole vain taksikuski vaan myös ystävä.”
Päivi päätyi taksikuskiksi Lappiin sattuman ja kalastusharrastuksen ansiosta. Kuinka siinä niin kävi? Entä mikä auttaa jaksamaan työssä? Millaisia läheltä piti -tilanteita tiellä on sattunut? Lue koko juttu Päivin työviikosta Kodin Kuvalehdestä 12/2025. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi -palvelua.
