Kuvat
Sanna Liimatainen
Rekkakuski Tommi Rae kuuntelee ajaessaan äänikirjoja. ”Nyt laitoin Onni Palasteen Rukajärven sissit kaiuttimiin.”
Rekkakuski Tommi Rae kuuntelee ajaessaan äänikirjoja. ”Nyt laitoin Onni Palasteen Rukajärven sissit kaiuttimiin.”

Tommi Rae, 60, on ajanut rekkaa vuodesta 1984 saakka. Takana on melkein viisi miljoona kilometriä. ”Vaikka voisi kuvitella, tämä työ ei ole yksinäistä hommaa. Muista kuskeista saa aina juttukavereita.”

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?

”Kuljetan paljon traktoreita maajusseille. Tiet perille ovat aika pieniä polkuja, joten soittelen etukäteen ja kysyn, pääseekö sinne perävaunun kanssa. Ihmiset vastaavat usein, että pääsee pääsee, on tässä isoja autoja käynyt. Minä vastaan, että tämä on sitten 25 metriä pitkä täysperävaunuyhdistelmä. Viesti on silti, että kyllä tänne pääsee.

Kun ajan pihaan, ihmiset huomaavat, että ai se on noin pitkä. Siinä kohtaa he tajuavat, että ei tuommoisella rekalla pihaan pääse. Silloin olen ihmeissäni, että miten pääsen paikalta pois.”

”Pidin siitä, kun pystyin ajamaan niin paljon kuin halusin.”

Mitä lausetta toistat työssäsi usein?

”Soittelemme jätkien, eli vanhojen ja nykyisten työkavereiden kanssa iltaisin huoltoasemien pihasta tai tien päältä. Edellisessä firmassa meitä oli pari Tuntematon sotilas -fania. Kun puhumme puhelimessa, heitämme usein vitsiä, että ”me ollaan hävitty tää sota, me on tiedetty se jo pitkään”. Niin sanomme etenkin silloin, jos jokin asia ei mene niin kuin pitäisi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikka voisi kuvitella, tämä työ ei ole yksinäistä hommaa. Jätkistä saa aina juttukavereita. Puolisolle soittelen joka päivä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

”Jos saisin valita, ottaisin takaisin vanhan ajan ilman nykyisenlaisia tiukkoja ajo- ja lepoaikasäädöksiä ja nopeusrajoittimia. Pidin siitä, kun pystyin ajamaan niin paljon kuin halusin.

On säädöksissä tietysti hyviäkin puolia. En kuitenkaan jaksa uskoa, että rattiin nukahtamisia niin paljoa tuli aiemminkaan.”

Neljässä vuosikymmenessä Suomen tiet ovat tulleet Tommille tutuiksi. Hän tietää esimerkiksi sen, ettei Utissa saa helposti unta, koska varuskunnan helikopterit pörräävät lähellä.
Neljässä vuosikymmenessä Suomen tiet ovat tulleet Tommille tutuiksi. Hän tietää esimerkiksi sen, ettei Utissa saa helposti unta, koska varuskunnan helikopterit pörräävät lähellä.

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Ihmisiltä tulee liikenteessä sellaisia aivopieruja ja niin ihmeellisiä liikkeitä, että aina en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Esimerkiksi jonkun on aina pakko yrittää ohitse ennen ramppia. Sitten torvet soivat, kun raukka ei kerennytkään. Jos tietää, että on kääntymässä, en ymmärrä, miksi ei voi tulla perässä.

Talvisaikaan taas autoilija saattaa ajaa perässäni 80 kilometrin nopeusrajoituksen kohdalla 20 kilometriä. Sitten tulee ohituskaista, jossa saa ajaa kilometrin satasta. Silloin on pakko päästä ohi, jotta voi sen jälkeen ajaa hitaampaa siellä edessä. Silloin minulla nousee ärsytys.

Moni ei tiedä, että ohituspaikan kurkkiminen aivan perässä kiinni on vaarallista. Jos kuumalla kelillä rekkani takarengas räjähtää, siinä ei autoilija ehdi aamenta sanoa, kun renkaan palat ja lokasuojan metalliset kiinnikkeet ovat perässä kiinni tulevan tuulilasista läpi.”

Miten Tommi on sisustanut autossa sijaitsevan ”yksiönsä”? Paljonko rekkakuski tienaa kuukaudessa? Mikä auttaa jaksamaan reissutyössä? Entä mitkä ovat olleet uran rankimpia paikkoja? Lue lisää Tommin työarjesta Kodin Kuvalehdestä 13/2023. Tilaajana voit lukea lehden myös näköislehtenä täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet-palvelua.

Tommi Rae

60-vuotias rekkakuski asuu Ikaalisissa puolisonsa kanssa. Alalle hän päätyi vahingossa, kun armeijan jälkeen avautui paikka valokuvakuljetusten kuskina.

Nykyisin Tommi työskentelee Kosken autokeskukselle ja pysähtyy kesällä tauolle mielellään aina lättykahviloiden kohdalla.

Tommin perheeseen kuuluu myös aikuinen poika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla