Pelle Miljoonan ja Teija Variksen sielunyhteys on kestänyt arkiset kinat ja yhden suuren surun. ”Meillä olisi nyt 12-vuotias skidi, jos kaikki olisi mennyt hyvin.”
Teija: Olemme olleet koko tämän 15 vuotta paljon yhdessä ja lähekkäin. Se sopii meille hyvin.
Pelle: Meidän välillämme on alusta asti ollut sielujen yhteys, jota en ole kokenut kenenkään muun kanssa. Tunnistan sen edelleen. Teija on eteerinen mutta läsnä. Hänen seurassaan minun on helppo olla.
Teija: Meillä on samanlainen temperamentti. Olemme kaksinapaisia: rauhallisia mutta räjähtävästi syttyviä. Meissä on voimakkaat ääripäät.
Pelle: Matseja on ollut, joskus isompiakin. Mutta harvemmin enää. Himassa tulee vääntöä yleensä silloin, kun on itse väsynyt tai vitustunut.
Teija: Yleensä ne koskevat arjen juttuja, kuten siivoamista. Olen sitä mieltä, että minä joudun aina siivoamaan...
Pelle: ...ja minä olen eri mieltä.
Teija: Olemme kasvaneet ajan myötä yhä lähemmäs toisiamme. On kasvettu ihmisinä, mutta myös parina. Yhdessä oleminen on koko ajan helpompaa.
”Matseja on ollut, joskus isompiakin. Mutta harvemmin enää.”
Pelle: Tapasimme ensi kerran Saapasjalkarockissa Pihtiputaalla vuonna 1980.
Teija: Minä olin 12-vuotias runotyttö ja pääsin katsomaan Pelle Miljoonaa.
Pelle: Olin lähdössä pois festarialueelta, kun nuori tyttö tuli kysymään, saisiko hän ottaa valokuvan.
Teija: Mietin pitkään, uskallanko. Kun sitten kysyin Pelleä kuvaan, hän suhtautui minuun lämpimästi ja hyväksyvästi. Jos ensikohtaaminen ei olisi ollut niin turvallinen, en olisi varmasti kiinnostunut hänestä myöhemmin.
Pelle: Meni kymmenen vuotta, ettemme tienneet toisistamme. Vuonna 1990 olin bändin kanssa esiintymässä Tikkakoskella ja jäin tapani mukaan keikan jälkeen juttelemaan faneille. Yksi heistä oli Teija. Hän vaikutti kiinnostavalta tyypiltä.
Teija: Sen jälkeen olimme säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyksissä. Se oli ystävyyttä ja jonkinlaista sielujen sympatiaa. Koin, että Pelle aidosti välitti minusta. Suhteemme syveni rakkaudeksi vuonna 2008.
Pelle: Olin ollut urpo ja ryssinyt dramaattisesti pitkäaikaisen ihmissuhteeni. Minulla oli sellainen olo, etten halua enää ikinä sitoutua mihinkään tai keneenkään, mutta koska olimme molemmat yksin, aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä.
Teija: Olimme molemmat aikeissa olla talvella kolme kuukautta Goassa. Minä olin kirjoittamassa matkaopaskirjaa, ja Pelle teki omia musiikkiprojektejaan. Päädyimme asumaan saman katon alle. Kun palasimme Suomeen, muutimme pian yhteen.
Pelle: Jutut vain kehittyivät luonnollisesti siihen suuntaan, että aloimme seurustella. Ei siitä tarvinnut koskaan erikseen puhua.
”Muisto itkettää edelleen, vaikka siitä on pitkä aika.”
Teija: Joskus vaikeudet rikkovat parisuhteen, joskus ne lujittavat sitä. Meille kävi jälkimmäinen. Tulin vuonna 2010 raskaaksi. Odotus eteni niin pitkälle, että vatsa jo vähän näkyi ja tuntui. Ehdimme kertoa ilouutisen lähimmäisille, mutta raskaus meni kesken. Eräs hetki sairaalasta on piirtynyt mieleeni. Makasin sängyllä ja Pelle kääntyi ikkunaa kohti niin, että hän oli selin minuun. Näin, että hänellä oli tosi vaikeaa. Muisto itkettää edelleen, vaikka siitä on pitkä aika.
Pelle: Meillä olisi nyt 12-vuotias skidi, jos kaikki olisi mennyt hyvin.
Teija: Olimme sen verran iäkkäitä, että päätimme olla yrittämättä enää lasta. Se oli yllättävän iso suru. Tapahtuma on kuitenkin lisännyt kunnioitusta elämää kohtaan ja vahvistanut sanatonta yhteyttä välillämme.
Pelle: Ehkä suhde kesti surun, koska tunsimme toisemme jo niin hyvin.
Teija: Nyt tiedän, että pysymme yhdessä – kävi mitä kävi.
Kodin Kuvalehden 15/2023 Parisuhteellista-jutussa Pelle ja Teija kertovat rakkaustarinansa. Miten kaksikon sielunyhteys syntyi ja kehittyi? Mitä he ajattelevat nyt kokemastaan menetyksestä? Millaista on parin arki kahdessa kodissa? Miten he hemmottelevat toisiaan? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
