Perhetyön kouluttaja Liisa Tuovinen:

Yksi tilaa netistä vibraattorin, toinen ei halua seksiä koskaan, kolmas uskoo oppimiseen.

Eläkkeellä oleva rovasti ja perhetyön kouluttaja Liisa Tuovinen, 75:

"Muistan elävästi, millainen seksuaalinen vire oli pari-kolmekymppisenä ovulaation aikaan. Oli se voimakkaampi kuin nyt. Läheisyyden ­tarve ei kuitenkaan ole kadonnut. On yhä tärkeää halata puolisoa aamulla, kun herään. Kosketus on tärkeää, ­samoin katse ja ystävälliset sanat.

Seksuaalisuus on läsnä kaikkialla, missä on ihmisiä. Sen voi aistia vaikka bussinkuljettajan hymyssä. Totta kai tuntuu kivalta, jos mukavan oloinen mies hymyilee ystävällisesti. On sillä merkitystä.

Menin naimisiin 27-vuotiaana joulukuussa 1965, vain parin kuukauden seurustelun jälkeen. Tuntui että etsimistä oli jatkunut jo kyllin kauan, että tämä oli meidän mahdollisuutemme.

Poikien kanssa hengailun olin aloittanut 13-vuo­tiaana. Muistan äitini olleen jossain vaiheessa vähän huolissaan, ettei minulla vain ole liiallista svengiä. ­Ymmärsin hänen huolensa hyvin. Yhdyntä kuului 1950-luvulla vasta avioliittoon. Ehkäisystä ei tiedetty, eikä ehkäisykeinoja juuri ollut, joten olisi ollut uhka­rohkeaa kokeilla seksisuhteita. Jos olisi tullut raskaaksi, ­olisi joutunut jättämään koulun.

"On opeteltava ilmaisemaan, mikä tuntuu hyvältä."

Avioliitossa seksi oli luontevaa ja hyvää, ei mitenkään pelottavaa. Mutta opettelemisen asiahan se oli, kuten se on koko elämän ajan.

Seksuaalisuus on arka asia. On opeteltava, kuinka ­ilmaista, mikä tuntuu hyvältä. Minulle puhuminen on ollut vaikeaa. Sitä toivoisi, että toinen jotenkin hoksaisi.

Ikääntyessä on taas ihan uutta opittavaa. Kunto huononee, elämäntilanne muuttuu, kaikki muuttuu. Täytyy itse oppia ja opettaa toiselle, mitä tarvitsee: enemmän kosketusta ja aikaa. On tärkeää esimerkiksi hieroa toisen kipeää niskaa. Sekin auttaa, että käy lämpimässä suihkussa tai kuuntelee hyvää musiikkia.

Puhe seksuaalisuudesta on yhä kovin yhdyntä- ja ­orgasmikeskeistä. Vertailut ja mittailut ovat nopein tapa tulla onnettomaksi.

"Selvittämättömät asiat heijastuvat myös fyysiseen läheisyyteen."

Ei hyvä ihmissuhde ja seksisuhde ole mitattavissa tai verrattavissa toisiin. Vaikka yhdyntöjä ei olisi lainkaan tai vain kerran vuodessa, suhteessa voi olla seksuaalinen ulottuvuus: tässä me olemme ja suhtaudumme toisiimme ihastuneen ystävällisesti.

Selvittämättömät asiat, kauna, epävarmuus ja huono omatunto heijastuvat parisuhteessa myös fyysiseen läheisyyteen. Jos toinen pitää tyhmänä, rumana tai laiskana, on vaikeaa olla luottavainen kehollaan.

Olen puhunut muun muassa Kataja ry:n järjestämissä Ryppyjä ja rakkautta -tilaisuuksissa, jotka on suunnattu yli 60-vuo­tiaille. Ryhmissä olemme keskustelleet, ­ettei oma orgasmi ole aina se tärkein. Toisen nautinto voi tuntua todella ihanalta.

Osallistuin 1980-luvun taitteessa seksuaaliterapiakoulutukseen. Katsoimme toista vuorokautta seksuaali­akteista tehtyjä videoita. Muistan nauhan, jossa vanha, lihava ja harmaatukkainen pariskunta rakasteli. Koska mies ei ilmeisesti pystynyt saamaan erektiota, hän tyydytti vaimoaan muovipeniksellä. He olivat niin onnel­lisen näköisiä, että se video jäi erityisen lämpimänä ­mieleen."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2014.