Kuvat
Getty Images
”Opin vasta erottuani ja romahdettuani, että katkeruus on kuin myrkkyä, jota juot ja odotat toisen kuolevan”, Riina sanoo. ”Eihän siinä ole järkeä.”
”Opin vasta erottuani ja romahdettuani, että katkeruus on kuin myrkkyä, jota juot ja odotat toisen kuolevan”, Riina sanoo. ”Eihän siinä ole järkeä.”

Lapsena Riina päätti, ettei ikinä ota isänsä kaltaista miestä. Toisin kävi. Vasta uupumus ja täysromahdus opettivat päästämään irti asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Alkoi onnellinen elämä.

”Isä pyysi minut ja ystäväni keittiöön syömään, kun olin 10-vuotias. Kattilassa oli jauhelihakeittoa ja lihapiirakoita sekaisin.

Olisin voinut vajota häpeästä maahan. Peitin tunteeni. Selitin reippaasti ystävälle: voit valita kumpaa haluat, isä on näköjään lämmittänyt nämä kaikki kerralla.

Isäni oli tuurijuoppo. Opin jo pienenä pitämään kulissit yllä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kannoin isän tyhjiksi juomia painavia lasipulloja lähikauppaan ja mietin, että ikinä en ota juoppoa ukkoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En osannut vihata miestä. Halusin vain pelastaa hänet yhä uudestaan.

Nain juopon miehen. En muista, mihin alun perin miehessä ihastuin. Ehkä siihen, että joku ihastui minuun ja olin jollekin kaikki kaikessa. Hän oli huomaavainen ja älykäs.

Aluksi mies ei juonut enempää kuin muutkaan siinä kaveriporukassa, lähinnä bileissä. Juominen lisääntyi parissa vuodessa. Oli remonttiolut, ruuanlaitto-olut ja töistätulo-olut. Mihin tahansa sopi olut, ja minä valitin kuulemma turhaan.

Saimme kaksi ihanaa tytärtä. Kun lapset olivat 2- ja 4-vuotiaita, mies otti heidät kyytiin lähtiessään ajelemaan humalassa. Hän jäi kiinni ja sai tuomion törkeästä rattijuopumuksesta.

Vahvin tunne minussa oli loputon häpeä. En osannut vihata miestä. Halusin vain pelastaa hänet yhä uudestaan.

Kuvio oli aivan sama kuin lapsuuskodissani. Silloin peittelin isän tekemisiä, nyt mieheni. Olin jopa hoitoalalla, aivan kuten äitini.

Hain apua poliisilta ja lastensuojelusta. Yleensä apua ei tullut.

Mietin lähtemistä vuosia. Eksä teki kuitenkin selväksi minulle, että en pärjäisi. Etten voisi hoitaa lapsia vuorotyön takia ja rahatkaan eivät riittäisi.

Kolmentoista yhteisen vuoden jälkeen uskalsin lähteä. 

Kun lapset viettivät viikonloppua isänsä luona, jokainen puhelinsoitto tuntemattomasta numerosta sai sydämeni pysähtymään: mitä nyt? Isä joi lasten aikana. Hän tappeli vanhempiensa kanssa, väkivaltaakin oli.

Huoltajuusriitoja ja elatusmaksuja ratkottiin oikeudessa. Hain apua poliisilta ja lastensuojelusta. Yleensä apua ei tullut. Isälle pitää antaa mahdollisuus tehdä muutos, minulle toisteltiin, ja käskettiin katsoa tulevaisuuteen.

Alkoholistin läheiset ovat usein läheisriippuvaisia. Unohdamme tärkeimmän, itsemme.

Viime elokuussa romahdin. Sain diagnoosiksi ahdistuksen ja stressin aiheuttaman keskivaikean masennuksen. Jäin pitkälle sairauslomalle.

Menin Al Anon ryhmän tapaamiseen. Ymmärsin, että päihderiippuvuus on sairaus. Eksä ei valinnutkaan itse, että juo. Hän sairastui, ja hänen on siksi pakko juoda.

Lisäksi ymmärsin, että olen sairastunut itsekin. Alkoholistin läheiset ovat usein suorittajia, läheisriippuvaisia. Haluamme, että kaikilla olisi hyvä olla ja hoivaamme muita. Unohdamme tärkeimmän, itsemme.

Nykyään olen alkanut ajatella, että olen osannut tehdä lasteni kanssa monta asiaa hyvin. En ole vain mokannut. Ensin uskalsin lähteä alkoholistin luota. Sitten ymmärsin, että minun on päästettävä katkeruudesta irti. Se oli ainoa keino saada onnellinen elämä.

Tuli tunne, että minun on annettava anteeksi ihan kaikki. 

Vähän aikaa sitten törmäsin eksääni sattumalta kaupungilla. Vanha viina haisi tutusti. Teki niin pahaa nähdä hänet siinä kunnossa. Ajattelin, etten enää tunne tuota ihmistä. Tunsinko koskaan?

Kotimatkalla tuli tunne, että minun on annettava anteeksi ihan kaikki. Menin turvapaikkaani läheiseen rantaan ja huudatin Apulannan Armo-kappaletta. Itkin, huusin ja keräsin itseni.

Nyt on helppo hengittää ja olla.

Entinen mies laittoi tekstiviestin: ’Säälittää todeta sut lasteni synnyttäjäksi.’

En mennyt enää raiteiltani.

Odotin pari päivää ja vastasin: ’Kiitos kahdesta ihanasta tytöstä.’”

Riinan nimi on muutettu.

Lue Riinan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 12/2021 tai digilehdistä.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla