"Äidinkieleni saksa ei ole kärsinyt suomen vaikutuksesta. Puhun päivittäin saksaa ystävien kanssa ja luen lehdet saksaksi", Roman Schatz kertoo.
"Äidinkieleni saksa ei ole kärsinyt suomen vaikutuksesta. Puhun päivittäin saksaa ystävien kanssa ja luen lehdet saksaksi", Roman Schatz kertoo.

Roman Schatz, 55, syntyi Saksassa ja tuli Suomeen melkein 30 vuotta sitten. Tullessaan hän osasi neljä suomen kielen sanaa.

Kun parikymppinen Roman Schatz tuli Suomeen, hän osasi neljä sanaa.

"Tulin lemmen tähden. Osasin sanoa rakastan sinua, vittu ja kippis."

Elettiin vuotta 1986. Ulkomaalaisia oli niin vähän, ettei kielikoulutusta ollut eikä kukaan puhunut kotoutumisesta. Roman tajusi, että kieli oli opeteltava itse.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ruotsi katukylteissä ja pakkauksissa auttoi aluksi, sillä se muistutti Romanin äidinkieltä saksaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosien myötä suomi hioutui kuin toiseksi äidinkieleksi. Elämäkertansa Rakasta minut toimittaja-kirjailija naputteli suomeksi.

"Suomeni ei ole järin korrektia, mutta autenttista se on."

"Upea lause on minusta esimerkiksi tämä: tapasin silloin sinua illoin alla vaahterapuun."

Romanista suomi on joustavaa.

"Sillä voi tehdä temppuja, sitä voi taivuttaa joka suuntaan, se ei piittaa muodollisuuksista tai sanajärjestyksestä. Upea lause on minusta esimerkiksi tämä: tapasin silloin sinua illoin alla vaahterapuun."

Myyttiä suomenkielen vaikeudesta Roman Schatz ei allekirjoita.

"Vaikeita tai helppoja kieliä ei ole. On vain erilaisia kieliä. Toiset, kuten suomi ja saksa, alkavat vaikeasti. Englanti taas alkaa helposti, mutta muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä pidemmälle pääsee."

"Kuka tahansa voi oppia suomen, vaikka aloittaisi aikuisiällä. Pitää vain puhua paljon, kokeilla vaihtoehtoja, leikitellä sanoilla kuin lapsi."

Suomalainen small talk ei Romanin mielestä ole kömpelöä kuten väitetään. Se on vain erilaista, minimalistisempaa kuin muualla.

"Suomalainen kysyy: Mitä äijä? Paskaaks tässä, vastaa toinen. Kahdelta ranskalaiselta voi mennä tunteja saman tietomäärän vaihtamiseen."

"Onko onnen toivotus pidän sinulle peukkuja vai pidän sinulle peukut? Peukut, ehkä?"

Sananparsien oppiminen on Roman Schatzin mielestä hyvä väylä vieraaseen kieleen. Niissä on myös helppo osua harhaan.

"En aina muista, onko onnen toivotus pidän sinulle peukkuja vai pidän sinulle peukut? Peukut, ehkä?"

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla