Jasminen oli nuorempana vaikea vastata kysymykseen, mistä hän on kotoisin. "Oli vaikea ymmärtää, olenko suomalainen vai ruotsalainen."
Jasminen oli nuorempana vaikea vastata kysymykseen, mistä hän on kotoisin. "Oli vaikea ymmärtää, olenko suomalainen vai ruotsalainen."

Ruotsinsuomalainen Jasmine Aavaranta Hansén luuli lapsena, ettei koko Ruotsissa ole muita suomalaisia kuin hänen perheensä.

"Kun sanoin Sverige, ässäni vihelsi eri tavalla kuin muiden lasten puheessa. Istuin pulpetin ääressä ensimmäisellä luokalla, olin juuri aloittanut koulun Ruotsissa.

Opettaja halusi, että suomalaiset äänteet hiottaisiin pois puheestani. Konsonantit kuuluivat selvemmin kuin ruotsalaisessa ääntämyksessä. En miettinyt, miksi aikuinen käski niin. Tein vain perässä.

Elämäni oli kahden kielen ympäröimää. Kotona puhuimme suomea ja suomenruotsia, muualla puhuttiin ruotsia. Koulussani ei ollut lisäkseni yhtäkään suomalaista. Luulin, että muita minun ja vanhempieni kaltaisia ei ole koko Ruotsissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oli vaikea ymmärtää, olenko suomalainen vai ruotsalainen. Ajattelin, etten ainakaan voisi olla samaan aikaan molempia. Olin pitkään mielessäni huonolla tavalla puolikas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhempani olivat muuttaneet Suomesta Ruotsiin 1970-luvulla. Synnyin Upplands Väsbyssä ja kasvoin Täbyssä Tukholman pohjoispuolella.

Vanhempani eivät halunneet laittaa minua suomenkieliseen kerhoon tai kouluun. Luulen, että he olivat kohdanneet syrjintää ja ajattelivat, että koska olen syntynyt Ruotsissa, on helpompi, että minusta tulee vain ruotsalainen.

”Häpesin, vaikken oikein tiennyt, mitä.”

Parempi puhua vain ruotsia

Ajan myötä minusta tulikin hirveän hyvä puheeni muuttamisessa. Kuusivuotiaana päädyin tanssituntien kautta näyttelemään Astrid Lindgrenin Marikki-näytelmään tukholmalaiseen teatteriin. Sen jälkeen sain rooleja näyttelijänä, ääninäyttelijänä ja tanssijana. Tein töitä läpi lapsuuden lukioikäiseksi asti.

Aloin itsekin ajatella, että on parempi puhua vain ruotsia. Kun äiti kysyi koulun jälkeen suomeksi, miten päivä oli mennyt, aloin vastata ruotsiksi.

Suomen kieli jäi kokonaan pois. Teini-ikäisenä en ollut kiinnostunut mistään Suomeen liittyvästä.

Kalevala-korut ovat Jasminelle rakkaita. Ne symboloivat suomalaisuutta, jota hän haluaa tuoda esiin.
Kalevala-korut ovat Jasminelle rakkaita. Ne symboloivat suomalaisuutta, jota hän haluaa tuoda esiin.

Häpesin, vaikken oikein tiennyt, mitä. Ehkä sitä, etten ollut niin kuin kaverini, jotka lähtivät lomilla Ruotsin saaristoon tai Ruotsissa sijaitsevalle mökille. Yritin sitten olla niin kliseisen tukholmalainen kuin pystyin.

Kolmikymppisenä näin sattumalta Tukholman kaupungin­museon ilmoituksensa, jossa kysyttiin: oletko nuori nainen ja ruotsinsuomalainen?

Museo valmisteli tuolloin näyttelyä Ruotsin kansallisista vähemmistöistä. Ruotsinsuomalaiset ovat yksi Ruotsin virallisista vähemmistöistä, ja näyttelyn tekijät etsivät heidän kertomuksiaan elämästä.

Kirjoitin viestin, jossa kerroin, että olen nuori ja nainen, mutta lopusta en ole varma. Lisäsin, että voisin kyllä tulla mukaan, mutta ymmärtäisin, jos en ole sopiva.

Sain vastauksen. Sovin kuvaukseen kuulemma täydellisesti.

Sittenkin tarpeeksi suomalainen

Olin lukenut vähemmistöistä etnologian opinnoissani, mutta en ollut ymmärtänyt, että olin ruotsinsuomalainen.

Olin ajatellut, että sitä oli joku muu – joku parempi, aidompi suomalainen, joka on asunut Suomessa tai puhuu suomea paremmin.

Tarinani pääsisi mukaan näyttelyyn, mikä tarkoitti, että olin riittävän suomalainen.

Ja hemmetti! Enhän sitä ole vain minä, vaan meitä on muitakin. Ruotsissa on yli 700 000 ruotsinsuomalaista.

”Opin uusia sanoja, ja vanhat palasivat mieleeni.”

Minulle avautui kokonainen maailma. Tajusin ryhtyä hakemaan netistä tietoa ruotsinsuomalaisista.

Tukholmassa oli suomalaisia filmifestivaaleja ja näyttelyitä vaikka kuinka paljon. En vain ollut ymmärtänyt etsiä. Menin mukaan jokaiseen suomalaiseen kerhoon, jonka löysin.

Luin suomenruotsalaisten kirjailijoiden teoksia ja pikkuhiljaa tartuin suomenkielisiin kirjoihin, nettilehtiin ja musiikkiin. Opin uusia sanoja, ja vanhat palasivat mieleeni.

Kielen mukana avautui jotain muutakin. Löysin syvimmän sisimpäni. Tulin herkemmäksi ja tunsin enemmän.

Jasmine ja hänen miehensä Hugo odottavat lasta, jonka laskettu aika on joulukuussa. "Haluan, että lapseni oppii suomea, saa käydä suomenkielistä koulua ja oppia tuntemaan suomalaisia ihmisiä."
Jasmine ja hänen miehensä Hugo odottavat lasta, jonka laskettu aika on joulukuussa. "Haluan, että lapseni oppii suomea, saa käydä suomenkielistä koulua ja oppia tuntemaan suomalaisia ihmisiä."

Rakkaat perinteet

Hiljalleen olen tajunnut, etten koskaan ollut puolikas. Etnologina ymmärrän, ettei kukaan ole vain yhtä asiaa. Meissä kaikissa on erilaisia puolia, ja se tekee ihmisistä mielenkiintoisia. Minussa on sekä suomalaisuutta että ruotsalaisuutta, ja ne saavat sekoittua. Minun ei tarvitse valita.

Voisin kertoa tuntikaupalla, mikä Suomessa on ihanaa, hyvää ja helppoa. Joka ikisessä kaupungissa on ihania puistoja ja kirjastoja. Kaikkialla on puhdasta. Suomalaiset leivät tuntuvat ihanan laadukkailta, vaikka ne olisivat valkoista höttöä.

”Aamuisin juon jättimäisen kupin Muumi-teetä.”

Suomessa luonto on villiä ja siinä on voimaa. Järvetkin tuoksuvat enemmän. Kun puhun suomalaisen kanssa, se on aitoa. Ei tarvitse yrittää olla mitään.

Kliseisen suomalaiset asiat tuskin tuntuisivat yhtä tärkeiltä, jos olisin asunut Suomessa. En koskaan romantisoisi ruotsalaisia asioita tällä tavalla. Se olisi kummallista. Mutta koska olen hieman kauempana, perinteet tuntuvat tärkeiltä.

Aamuisin juon jättimäisen kupin Muumi-teetä. Syön ruisleipää ja kuuntelen uutiset tai podcasteja suomeksi. Se tuntuu ihanalta, turvalliselta.

Olen alkanut taas kirjoittaa suomeksi. Äitini ilahtuu, kun vastaan hänelle suomeksi."

Miksi Jasmine ihastui karjalaisiin itkuvirsiin? Miten hän aikoo vaalia suomalaisuutta, kun perheeseen syntyy vauva? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdesta 21/22 tai tilaajan DigilehdistäJos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla