Kerttu Kudjoi, 84, on asunut Ruotsissa 61 vuotta, mutta tuntee itsensä yhä perisuomalaiseksi. ”Lauloin suomalaisessa kuorossa, ennen kuin korona laittoi laulut tauolle. Maanantai-iltaisin kodin suomalaisten naisten kanssa räsymattoja.”
Kerttu Kudjoi, 84, on asunut Ruotsissa 61 vuotta, mutta tuntee itsensä yhä perisuomalaiseksi. ”Lauloin suomalaisessa kuorossa, ennen kuin korona laittoi laulut tauolle. Maanantai-iltaisin kodin suomalaisten naisten kanssa räsymattoja.”

Kerttu Kudjoi, 84, ei osannut ruotsia, kun hän nuorena lähti työn perässä Tukholmaan. Tarkoitus oli vain käydä, mutta löytyikin Tauno ja uusi kotimaa. Kaipuu Suomeen on silti jatkunut.

Köttfärs, jauheliha. Sitä sanaa hoin koko matkan asunnolta kauppaan, että muistaisin sen.

Olin parikymppinen ja juuri muuttanut Lapista Kemijärven pikkukaupungista kotiapulaiseksi Tukholmaan. Perheen äiti oli pyytänyt, että hakisin kaupasta jauhelihaa lihapullia varten.

Ennen Ruotsiin lähtöäni olin tiennyt vain, että Tukholma on olemassa ja se on Ruotsissa. En osannut sanaakaan ruotsia. Kemijärvellä ei kuitenkaan ollut töitä, Ruotsissa oli.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Monta kertaa mietin, että kohta lähden takaisin kotiin."

Jauhelihanhakureissulla ja monta kertaa muulloinkin mietin, että kohta lähden takaisin kotiin. Kai se oli uteliaisuutta, että ylipäätään Ruotsiin lähdin. Ja jäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei tästä tule mitään. Siltä alkuun tuntui. Olin onneton, kun kuuntelin muiden puhetta enkä ymmärtänyt yhtikäs mitään. Joskus kuulin oman nimeni ja mietin että ahaa, ne puhuvat minusta.

Tapasin Taunon kirkossa. Tauno ihastui kuulemma lauluuni. Minä en paljon miehiä ympärilläni uskaltanut katsella. Tauno oli minua nuorempikin. Siihen aikaan se oli erikoista.

Pidin siitä, että Tauno oli sellainen karjalainen höpsö. Jos olisin katsellut ruotsalaisten miesten päälle, olisi pitänyt osata kieltä paremmin, että voi sanoa muutakin kuin hyvää päivää ja kiitos.

Kerttu ja Tauno Kudjoi eivät ole 55 avioliittovuoden aikana miettineet eroa hetkeäkään. ”Tauno on kyllä vitsaillut, että jos hankin koiran, niin hän lähtee. Hän tietää, että olen sen verran laiska, että en kuitenkaan viitsisi lähteä aamulla koiraa lenkittämään.”
Kerttu ja Tauno Kudjoi eivät ole 55 avioliittovuoden aikana miettineet eroa hetkeäkään. ”Tauno on kyllä vitsaillut, että jos hankin koiran, niin hän lähtee. Hän tietää, että olen sen verran laiska, että en kuitenkaan viitsisi lähteä aamulla koiraa lenkittämään.”

Kaipasin Suomeen, kun tyttäremme Sabina oli pieni.

Kuulimme kuitenkin, että Helsingissä oli todella vaikea saada asuntoa, joten emme uskaltaneet lähteä. Tukholmassa oli töitäkin.

Taunon vanhemmilla oli maatila Kangasalla, ja päätimme hankkia sieltä pienen kesämökin. Sanoimme sitä tuulensuojaksi. Yleensä heti ensimmäisenä lomapäivänä ajoimme Volvollamme pohjoiseen ensin äidilleni Kemijärvelle, sitten mökille Kangasalle.

”Tauno kävi joka ilta sairaalassa sängyn vieressä.”

Olen kiitollinen, että löysin Ruotsista Taunon. Eniten olen kiitollinen siitä, että Tauno seisoi vieressä, kun kuusikymppisenä sairastuin peräsuolisyöpään. Tauno kävi joka ilta sairaalassa sängyn vieressä ja piti kädestä.

Monessa asiassa olisi ollut parempi, jos olisimme asuneet Suomessa, lähellä sukua. Ruotsissa Sabinan perhe asuu kuitenkin kävelymatkan päässä. Nähdä heidän elävän ja työtä tekevän, se on pääasia.

En ehkä osaisi enää Suomessa elääkään, aikaa on kulunut niin paljon.

Suomi on synnyinmaa, mutta Ruotsi on kotimaa. Tänne on tullut koti ja elämä. Näin kai sitä mennään loppuun asti.”

Kerttu menetti lapsena ensin isänsä ja sitten veljensä. Miten hän menetyksiä muistelee? Miksi Kerttu ja Tauno puhuivat bussissa suomea hiljaa? Kuinka perheessä päädyttiin puhumaan sekakieltä ja millaista oli työ sairaala-apulaisena? Lue Kerttu Kudjoin Elämäni tarina Kodin Kuvalehdestä 5/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla