Saijan äiti sanoi tyttärensä kumppanista: "Hyvän naisen olet löytänyt"

Löffe: Tänä vuonna olimme kolmatta kertaa yhdessä perheenä helluntaipiknikillä. Siitä on muodostumassa perinne, jota lapsetkin odottavat. Tokaluokkalainen Anni kysyi hyvissä ajoin, että kai me mennään tänäkin vuonna piknikille.

Saija: Piknikistä on tullut meille tärkeä, sillä se on parisuhteemme merkkipaalu. Kaksi vuotta sitten helluntaina olimme Nuuksiossa yhdessä lasten kanssa ja päätimme, että haluamme olla yhdessä. Kysyin sitä ihan virallisesti.

"Olemme kumpikin seurustelleet vain naisten kanssa."

Löffe: Olimme tavanneet muutamaa kuukautta aikaisemmin. Kummallakin oli takanaan pitkä suhde, minulla kuusivuotinen avoliitto. Asuin tuolloin vielä ex-kumppanini kanssa, ja asuntomme oli myynnissä. En haaveillut uudesta parisuhteesta enkä ollut haku päällä.

Saija: Olemme kumpikin seurustelleet vain naisten kanssa. Ennen Löffen tapaamista olin ollut ex-puolisoni kanssa neljätoista vuotta, joista kahdeksan naimisissa. Olimme eronneet edellisenä vuonna, ja meillä on kaksi yhteistä lasta.

Ajattelin, etten ikinä enää mene naimisiin, eikä uusi suhde ollut mielessäni, kun tapasin Löffen helsinkiläisessä ravintolassa.

"Ihastuin Saijan silmiin ja hänen rauhalliseen ääneensä."

Löffe: Juttelimme, ja meillä synkkasi hyvin. Ihastuin Saijan silmiin ja hänen rauhalliseen ääneensä. Vaihdoimme lopuksi yhteystietoja. Otin pian yhteyttä. Saija asui lastensa kanssa, joten tapasimme silloin, kun se oli hänelle mahdollista.

Saija: Ihastuin Löffen ulkonäköön. Hän on hyvä tyyppi, jonka kanssa on helppo olla. Pian huomasimme, että jaoimme samanlaisen huumorintajun.

Löffe: Huumorimme on aika rankkaa ja vain pahenee ajan mittaan.

Vaikka ihastuimme toisiimme, oli alkuvaihe pyristelyä tunteita vastaan. Emme halunneet sitoutua, sillä kummallakin oli niin pitkä suhde takanaan. Kun viimein sovimme, että tapaisin lapset, minua jännitti.

"Kun erosin, entinen anoppini kysyi, näkisikö hän jatkossa Annia."

Saija: Anni on minun synnyttämäni, Emil taas on ex-kumppanini biologinen lapsi. Minua lapset kutsuvat äidiksi ja ex-kumppaniani mamiksi.

Olen adoptoinut Emilin, ja kummatkin lapset ovat ihan yhtä omiani, vaikken olekaan Emiliä synnyttänyt. Kerran kun kävin alle vuoden ikäisen Emilin kanssa neuvolassa, minulle sanottiin, että onpa äitinsä näköinen lapsi. Se nauratti mutta samalla tuntui kivalta.

Kun erosin, entinen anoppini kysyi, näkisikö hän jatkossa Annia. Tietenkin, oli vastaukseni. Meille oli mamin kanssa itsestään selvää, että lapset asuisivat yhdessä ja heidän elämänsä jatkuisi niin samanlaisena kuin mahdollista. Meillä on yhteishuoltajuus.

Löffe: Olin haaveillut lapsista ja perhe-elämästä, mutta se tuntui aiemmin hyvin kaukaiselta. En ollut koskaan ollut suhteessa, jossa oli lapsia.

Pelasin ringetteä, vietin aikani urheilijapiireissä ja elämäni kulki kisakalenterin mukaan. Lasten tapaaminen oli iso askel, sillä tiesin, että saattaisin olla heidän elämässään lopun ikääni.

Olen aina tykännyt lapsista ja tottunut heihin, olenhan lastenhoitaja ammatiltani. Tiesin, miten tärkeitä lapset olivat Saijalle, enkä halunnut tulla heidän elämäänsä kevyin perustein.

"Pian lapset kysyivät, milloin Löffe muuttaa asumaan kanssamme."

Saija: Minuakin jännitti, mutta Löffellä ja lapsilla synkkasi heti. Pian lapset kysyivät, milloin Löffe muuttaa asumaan kanssamme. Emil ilmoitti menevänsä Löffen kanssa naimisiin. Kun syksyllä ostin oman asunnon, ja Löffe oli juuri saanut oman asuntonsa myytyä, tuntui turhalta, että Löffe etsisi uutta kotia. Hän muutti asumaan luoksemme.

Löffe: Pelkäsin kiintyä lapsiin. Mietin, mitä jos meille kuitenkin tulee ero, enkä saakaan olla mukana heidän elämässään. Olin tosissani, mutta edellisten suhteiden epävarmuus vaikutti taustalla.

Löffen (oik.) mielestä on hienoa, että Saija uskaltaa näyttää tunteet myös julkisesti. "Tämä on ensimmäinen suhde, jossa kuljen kumppanini kanssa käsi kädessä kaupungilla" Löffe sanoo.

Saija: Alkuvaiheessa oli totuttelemista, ja silloin tällöin meille syntyi kränää. Löffe testasi minua, vaikken mielestäni antanut aihetta siihen. Olin sitoutunut suhteeseemme alusta alkaen.

Nykyään riitelemme vain harvoin. Sanomme, että olemme kumpikin vakaita vaakoja, mutta jos vaa'at alkavat keikkua, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Löffe: Perhe-elämä on ollut minulle uutta, mutta sopeuduin siihen hyvin, olinhan sitä kaivannut. Olin aina esitellyt kumppanini vanhemmilleni, mutta minua ei koskaan esitelty kumppanini perheelle. Tuntui hyvältä, kun Saija halusi viedä minut kotiinsa.

"Kun kerroin vanhemmilleni, isäni kommentoi: Jos minä olisin nainen, olisin itsekin lesbo."

Saija: Ensimmäisen naissuhteeni aikana olin vielä "kaapissa". Sen jälkeen päätin, että olen avoimesti oma itseni. Kerroin tuolloin äidilleni kiinnostuksestani naisiin, eikä hän ollut moksiskaan.

Löffe: Kun minä kerroin asiasta vanhemmilleni, isäni kommentoi: "Jos minä olisin nainen, olisin itsekin lesbo."

Saija: Kun äitini näki Löffen ensimmäistä kertaa, hän katsoi tätä päästä varpaisiin ja sanoi, että hyvän naisen olet löytänyt.

Ensimmäisenä yhteisenä juhannuksenamme lähdin lasten kanssa Löffen mökille. Siellä oli koko suku rivissä, kun ajoin pihaan. Kaikki tulivat halaamaan, ja jää murtui siltä seisomalta.

"Alussa lapset saattoivat herättää Saijan vain kertoakseen, että ovat menossa pissalle."

Löffe: Lasten kasvatus on ollut minulle uutta. Vaikka työni puolesta tiedän paljon lapsista, Saijalla ja lapsilla oli omat tapansa. Kun ongelmia on tullut, olemme selvinneet niistä keskustelemalla.

Saija nukkuu kuin tukki, mutta itse olen herkkäuninen. Jos minut herätetään, saatan valvoa loppuyön. Alussa lapset saattoivat herättää Saijan vain kertoakseen, että ovat menossa pissalle. Keskustelimme asiasta ja teimme lopun ramppaamisesta. Sen jälkeen lapsetkin nukkuivat paremmin.

Saija: Kun Löffe palaa rankan työpäivän jälkeen kotiin, hän olisi mielellään rauhassa. Lapsista tulee kuitenkin ääntä. Joskus kysynkin Löffeltä, haluaako hän, että menen lasten kanssa jonnekin, jotta hän saa hetken hiljaisuuden.

" Äitini katsoo usein nimetöntäni ja kysyy, kimalteleeko siellä jo jotain."

Löffe: Saijalla on lasten poissa ollessa kova ikävä heitä. Viime aikoina minäkin olen huomannut, että kun tarpeeksi monta päivää kuluu, saatan sanoa, että nyt alkaa olla vähän ikävä. Olen kiintynyt lapsiin ja he minuun. Anni on pyytänyt päästä nukkumaan viereeni ja toisaalta myös uskaltanut kiukutella minulle.

Saija: Äitini katsoo usein nimetöntäni ja kysyy, kimalteleeko siellä jo jotain. Aiemmin tuntui kaukaiselta, että koskaan enää löytyisi suhdetta, jossa ajattelisin kihloja tai häitä. Nyt voisin jo ajatella meneväni kihloihin. Tosin minulla on niin kallis maku, että löytyyköhän edes sormusta, jonka sormeeni kelpuuttaisin.

Löffe: En ole kokenut aikaisemmin tarvetta virallistaa suhdetta, mutta nyt ajatus liitosta Saijan kanssa ei tunnu ollenkaan huonolta.

Saija: Minulla on takanani kaksi pidempää suhdetta. En halua tehdä samoja virheitä kuin niissä. Parisuhde pitää muistaa arjessakin.

Löffe: Ja parisuhdeaikaa on muulloinkin kuin silloin, kun ollaan kaksin. Kun kävimme Tukholman-risteilyllä, meillä oli hirveän hauskaa. Tuskin sellaista olisi ollut ilman lapsia.