Metsähallituksen kansallispuistokummi ja entinen valokuvamalli Saimi Hoyer asuu perheineen Punkaharjulla. Perheeseen kuuluvat mies Thomas ja lapset Kaspar ja Hektor.
Metsähallituksen kansallispuistokummi ja entinen valokuvamalli Saimi Hoyer asuu perheineen Punkaharjulla. Perheeseen kuuluvat mies Thomas ja lapset Kaspar ja Hektor.

Saimi Hoyerille metsä on sydämen paikka. Kasvimaa saattaa jäädä kastelematta, kun Saimi unohtuu sienestämään.

MINULLA ON LUONTOON vahva suhde. Vietin lapsuuden kesät Punkaharjulla perheemme mökillä. Olen ikuisesti kiitollinen, että vanhempani ovat vieneet minua metsään ja opettaneet siellä tärkeitä asioita.

Metsä on minulle sydämen paikka – sinne pakenen, kun on paha olla, ja sinne menen, kun on suuri riemu yllä. Kommunikoin parhaiten metsän kanssa. Se antaa itkeä ja nauraa, huutaa ja olla hiljaa.

"Sieniaikaan saatan unohtua metsään niin, että kasvimaa kärsii."

HARRASTAN MARJASTUSTA, kalastusta, käsitöitä, lukemista ja puutarhanhoitoa. Tärkein harrastukseni on kuitenkin sienestys. Sen rinnalla muu kalpenee. Sieniaikaan saatan unohtua metsään niin, että kasvimaa kärsii. Sitten kastelen kasvit yöllä. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sieniharrastus on peräisin isoäidiltäni, joka nukkui pois viime kesänä. Hänen himonsa sieniin on iskostunut minuun. On harmi, ettei hän nähnyt Sieniä ja ihmisiä -kirjaamme. Mummin kellarissa tuoksuivat pikkelssisienet niin kesällä kuin talvellakin. Tuoksu tuo edelleen hirmuisen vahvat tunteet pintaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saimi on julkaissut Sieniä ja ihmisiä -kirjan yhdessä Petri Salmelan kanssa.
Saimi on julkaissut Sieniä ja ihmisiä -kirjan yhdessä Petri Salmelan kanssa.

ASUMME PUNKAHARJULLA keskellä metsää järven rannalla. Naapureita ei ole lähimaillakaan. Alun perin puutalomme oli tarkoitettu vapaa-ajan asunnoksi, mutta päätimmekin jäädä. Myös mieheni viihtyy metsässä. On hienoa, että meillä on yhteinen asia. Lapsillemme metsällä mieletön merkitys, sillä metsä on loppumaton huvipuisto. 

OLEN TOIMINUT kaksi vuotta Metsähallituksen kansallispuistokummina. Mietin pitkään, mihin vapaaehtoistyöhön ryhdyn. Kansallispuistokummina olo on näköiseni pesti.

Käyn kouluissa puhumassa metsän merkityksestä, jotta nuoret saataisiin metsään sen sijaan, että he litkisivät kahvia kahviloissa muotilehtiä lukien. Miksei lehtiä voisi lukea metsässä?

"Nyt, Saimi, pääset vihdoin tekemään sitä, mitä olet halunnut monta vuotta."

Metsä on tällä hetkellä pop. Muotisuunnittelijat ja taiteilijat hakevat inspiraationsa metsästä. Mikä sen hienompaa kuin tuoda omat antimet pöytään kaupasta ostettujen sijaan?

KUN RAKENSIMME TALOMME vuonna 2010, ajattelin, että "nyt, Saimi, pääset vihdoin tekemään sitä, mitä olet halunnut monta vuotta." Ajatus viljelystä oli muhinut kauan päässäni. Uskon, että innostus viljelyyn on tullut lapsuuteni hoitotädiltä. Hän kasvatti harvinaisia kukkia, joita pienenä ihailin. Vielä vanhoilla päivilläänkin hänellä oli rivitalon edessä kukkapenkki, jossa kasvoi myös tomaatteja.

Kasvimaa alkaa vihertää jo alkukesästä.
Kasvimaa alkaa vihertää jo alkukesästä.

"Vaikka asun Punkaharjulla, ostan siemenet Helsingistä."

VAIKKA ASUN PUNKAHARJULLA, ostan siemenet Helsingistä, töölöläisestä Alku & Juuri -kaupasta. Olen niin tottunut käymään siellä, että haluan aina sinne hiplaamaan siemeniä. Se on minulle jokakeväinen karkkikauppa.

Viime kesänä viljelin kasvimaallani punajuurta, salaattia, kesäkurpitsaa, pinaattia, porkkanaa, varsiselleriä, mustajuurta, sipulia ja hirmuisen määrän yrttejä. Sekä paljon erilaisia papuja. Rakastan papuja.

MINULLA ON PIHALLANI iso kasvihuone, jossa kasvaa eri tomaattilajikkeita, munakoisoa, paprikoita ja kurkkua. Talven aikana kasvatan sisällä fenkolia, yrttejä, tomaatteja ja purjoa. Tänä kesänä viljelen tuttuja lajeja enkä tee erikoisempia kokeiluja. Kirjarytäkän vuoksi esikasvatus on jäänyt  vähemmälle.

Suuren kasvihuoneen lämmössä taimet venyvät pituutta ja kantavat satoa.
Suuren kasvihuoneen lämmössä taimet venyvät pituutta ja kantavat satoa.

JOS OLISIN KASVI, olisin korianteri, koska se jakaa niin paljon mielipiteitä. Elämäni varrella olen usein tahtomattanikin jakanut mielipiteet. Välillä se tuntuu hämmentävältä, mutta olen tottunut siihen.

Monet pelkäävät rehellisyyttäni. Ihmiset, jotka tuntevat minut, nauravat muiden rakentamalle, kovalle julkisuuskuvalleni. Olen maailman herkin ihminen. 

"Nokkosläntti ei lähde pihaltamme mihinkään."

KOTIYMPÄRISTÖSSÄNI HIENOINTA ovat isot petäjät talomme ympärillä. Nykyinen puutarhamme on unelmieni puutarha. Jos saisin vielä sinne Italiasta oliivi- ja sitruunapuut, se olisi täydellinen. Poikamme eivät pidä nokkosista, joita kasvaa pihallamme. Mutta koska mamma poimii nokkosia, he eivät enää sano mitään. Nokkosläntti on siinä eikä lähde mihinkään."

Juttu on julkaistu numerossa Kodin Kuvalehden puutarha 8.5.2014.

Sisältö jatkuu mainoksen alla