"Olen onnellinen, että olen oppinut arvostamaan pieniä asioita ja näkemään hyvää ympärillä. Se on ollut ainoa tapa kestää ja jaksaa", Sanna Mönkkönen sanoo.
"Olen onnellinen, että olen oppinut arvostamaan pieniä asioita ja näkemään hyvää ympärillä. Se on ollut ainoa tapa kestää ja jaksaa", Sanna Mönkkönen sanoo.

Sanna Mönkkösen puoliso, entinen huippuvoimistelija Jari Mönkkönen halvaantui pahasti kesällä 2016. Lue, mitä Sanna Mönkkönen kertoi sen jälkeisen vuoden aikana parisuhteesta ymmärtäneensä.

”MIEHENI JARI LOUKKAANTUI vakavasti vuosi sitten. Kulunut vuosi loukkaantumisen jälkeen on saanut minut monesti miettimään, miten paljon aikaa parisuhteissa ja perheissä käytetään riitelyyn ja kiistelyyn sekä valittamiseen ja tyytymättömyyteen.

Olisiko mahdollista kääntää suuntaa jo aiemmin, ilman, että kokee jotain sellaista kuin me? Sellaista, joka jyrää kaiken ja laittaa pakon sanelemana asiat ja arvot uuteen järjestykseen.

”Meillä tavallinen arki olisi unelma. Moni elää sitä arkea, mutta ei huomaa, että siinä se onni jo on.”

Meillä kaikki vedettiin kertaheitolla maan tasalle ja tavallinen arki olisi unelma. Moni elää sitä arkea, mutta ei huomaa, että siinä se onni jo on.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

PARISUHDE. MIKSI JOSTAKIN lähtökohtaisesti niin ihanasta syntyy taistelukenttä, jossa epäoikeudenmukaisuus, marttyyrius ja pahan olon purkaminen nousevat pintaan?

Oma huono olo, väsymys ja turhautuminen purkautuvat syytöksinä lähimpiä kohtaan. Toisen käytös ja toiminta tuntuvat ajavan nalkuttamaan, valittamaan, riitelemään tai vaihtoehtoisesti vetäytymään kauemmas pois, omaan kuoreensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”On sinä ja minä, mutta yhdessä olemme me. Samalla puolella.”

Ensimmäinen iso oivallus voisi olla meissä.

Parisuhde on me. On sinä ja minä, mutta yhdessä olemme me. Samalla puolella, yhdessä taistelemassa vaikeuksia vastaan. Rakentamassa yhdessä elämää.

Nykyaikana korostetaan individualismia; itseään pitää kuunnella. Mutta mitä sillä oikeasti tarkoitetaan? Minuudesta löytyy monta puolta. On järki, tunteet ja sitten se syvä totuus itsestä.

Tunteet ovat usein mielihaluja, jotka vain voimistuvat, kun niiden antaa määrätä. Hetkellisiä haluja ja tarpeita. Minulle kaikki, nyt ja heti!

Järki voi yrittää ratkoa asioita, mutta on meistä fiksuimmillakin rajallinen. Itseään kuunnellessa täytyy mennä syvemmälle. Omiin arvoihin, intuitioon, syvälle sisimpään, jossa ovat rauha, rakkaus ja onni – ja halu olla me.

”Kotitöiden jakautuminen, uhrautuminen, vapaa-ajasta kiistely... niin monta asiaa, joista kiistellä.”

LAPSIPERHEET KÄYVÄT LÄPI myllyn. Kun lapset ovat pieniä, väsymys voi olla tolkuton ja arjen kiristyminen on luonnollinen reaktio. Kun koko ajan venyy joka suuntaan äärimmilleen, on purettava johonkin.

Kotitöiden epätasainen jakautuminen, uhrautuminen, vapaa-ajasta kiistely, rahan käyttö, lastenkasvatusmetodit… niin monta asiaa, joista kiistellä.

Energiaa kuluu epäreiluuden havainnointiin, siitä turhautumiseen, valitukseen, rutinaan. Mitä enemmän etsii ympäriltään epäoikeudenmukaisuutta tai loukkauksia, sitä enemmän niitä havaitsee.

Äänensävyjä on helppo analysoida, samoin toisen tapaa katsoa tai vain olla. On helppo huomata jokainen itse tekemänsä asia ja jättää huomiotta ne, joita toinen tekee.

”Molemmat janoaisivat voimannuttavaa tunnetta puolisoltaan, mutta mistä antaa, kun itse on jo ihan tyhjä.”

USEIN ÄIDIT KULUTTAVAT pienten lasten kanssa itsensä loppuun. On tehtävä asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja tehtävä asiat juuri omien standardien mukaan.

Kun puoliso nappaa väärältä hyllyltä liian suuren potkupuvun vauvan päälle tai tekee iltapuuhat omalla tavallaan ja eri järjestyksessä, siitä on helppo arvostella.

Toinen vanhemmista uhrautuu kotona lasten eteen, ja toinen kuluttaa itsensä loppuun töissä. Molemmat janoaisivat jotain hyvää, voimaannuttavaa tunnetta puolisoltaan, mutta mistä antaa ja ammentaa, kun itse on jo ihan tyhjä.

”Voisivatko aikuiset asettaa itselleenkin rajat digivirtaan?”

TARVITAAN IKIOMIA HETKIÄ, jolloin saa lepoa ja voi vain olla, hengähtää hetken.

Lisäksi tarvitaan päivittäisiä hetkiä, jolloin kerätään voimia yhdessä.

Aikaa ilman puhelinta ja nettiä, ihan oikeaa kohtaamista ja läsnäoloa. Voisivatko aikuiset asettaa itselleenkin rajat digivirtaan? Miltä tuntuisi kohdata oma puoliso – tai itsensä − silmästä silmään, ilman mitään viihdykkeitä?

Netin virtaan on helppo upota.

Oikeastaan kaikki lähtee pohjimmiltaan arvoista. Millaisena näen perheeni ja puolisoni? Kuinka korkealle eri asiat nousevat elämässäni? Ja toiminko arvojeni mukaan?

”Tällä ymmärryksellä eläisin monta mennyttä hetkeä erilailla.”

JARIN ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN olemme joutuneet keräilemään elämäämme pala palalta kasaan. Työ on pitkä ja vielä kesken.

Olen onnellinen, että olen oppinut arvostamaan pieniä asioita ja näkemään hyvää ympärillä. Se on ollut ainoa tapa kestää ja jaksaa.

Tällä ymmärryksellä eläisin monta mennyttä hetkeä erilailla.

”Yksi iso oivallus liittyy häpeään ja ylpeyteen. Jaria itseään on mietityttänyt paljon vamman näkyvyys.”

Yksi iso oivallus liittyy häpeään ja ylpeyteen. Jaria itseään on mietityttänyt paljon vamman näkyvyys. Miltä tuntuu liikkua sähköpyörätuolilla, kun tilannetta ei voi mitenkään peittää?

Jarin vammautuminen iskee suoraan kasvoille. Mietimme, miten lapset reagoivat ja kuinka lasten ystävät. Entä muut kohtaamiset ja uudet ihmiset?

”Haluan kulkea Jarin pyörätuolin rinnalla niin, että minusta huokuu arvostukseni miestäni kohtaan.”

Sitten eräänä päivänä sain kuin valaistuksen. Haluan näyttää kaikille, että olen ylpeä Jarista.

HALUAN KULKEA PYÖRÄTUOLIN rinnalla niin, että minusta huokuu arvostukseni miestäni kohtaan. Se olkoon minun ja meidän voimavaramme. Ja kun itse näytän arvostukseni, se tunne voimistuu muissakin – ja myös Jarissa.

Ei tarvita pyörätuolia, että voi olla toisesta ylpeä. Jos kylvämme hyvää, niin myös niitämme hyvää.

Kiitollisuus, arvostus, toisen kunnioittaminen. Paluu syvälle ja oikeaan onneen. Sinä, minä, me."

Miten voi selvitä, kun elämässä melkein kaikki muuttuu? Millainen on ollut ensimmäinen vuosi halvaantumisen jälkeen, ja mitä sinä päivänä tapahtui? Jari Mönkkönen kertoi elämästään ennen ja nyt haastattelussa Kodin Kuvalehdessä 14/2017.

Voit lukea jutun myös tästä:

Kiitollinen

Sara kirjoitti:
Jos tuo vammautunut mies olisi nainen, sen mies olisi lähtenyt vetämään jo aikoja sitten.

Ei lähtenyt minulla. Meillä repaleinen ja tulehtunut parisuhde "parani" kun minä sairastuin vakavasti ja halvaannuin. Mieheni hoiti minua ja nyt alamme hoitaa parisuhdettamme kun toipumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin.

  • ylös 44
  • alas 9
Kova ja pehmeä

Olen koknut puolison vakavan sairastumisen, avioeron ja ex:n kuoleman ja laste jäämisen puoliorvoiksi. Silti koen, että arkielämän kinat on ihan eri asia. Iso kriisi ja arkihuolet eivät sulje pois toisiaan.

  • ylös 25
  • alas 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla