Tarja Santalahti tietää, että pahimmat uhat onnelliselle seksielämälle ovat puhumattomuus ja kuulemattomuus.
Tarja Santalahti tietää, että pahimmat uhat onnelliselle seksielämälle ovat puhumattomuus ja kuulemattomuus.

Tarja Santalahti on aina puhunut seksistä suoraan. Paitsi sillä kerralla, kun olisi pitänyt puhua oman lapsen kanssa. Hän on kliininen seksologi, joka auttaa muita huolehtimaan parisuhteestaan ja jonka oma pitkä liitto päättyi eroon.

Tarja Santalahti, 52, muistaa ekan kerran kuin eilisen päivän. Jokainen käden liike on tallessa. Joka ikinen kosketus, ääni ja hengitys.

Tarja oli silloin 16-vuotias maalaistyttö Hämeestä, Kylmäkosken Maunulankulmalta. Poikaystävä oli 21, naapurikylästä ja asui omassa asunnossaan vanhempiensa pihapiirissä. Suuren tapahtuman paikka oli helppo valita.

Tarjan äiti olikin sitten hankalampi tapaus.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-vuotiaana Tarjalla oli ensimmäinen pitkäaikainen poikaystävä, jonka kanssa hän koki ekan kertansa. Pitkän harkinnan jällkeen.
16-vuotiaana Tarjalla oli ensimmäinen pitkäaikainen poikaystävä, jonka kanssa hän koki ekan kertansa. Pitkän harkinnan jällkeen.

Hän oli jäänyt nuorena leskeksi, ja tyttären varjeleminen oli hänelle kunniakysymys. Koska Tarja oli jo käynyt rippikoulun, hän sai toki liehua kylien ja työväentalojen tanssilavoilla vaikka neljä kertaa viikossa – niin hän kauneimpina kesäkuukausina tekikin.

Joka kerta tansseista palattua piti herättää äiti. Yöksi poikaystävän luo? Ei puhettakaan!

Mutta joka kerta tansseista palattua piti herättää äiti. Tämä tarkisti, että tytär on kunnossa, ja varmisti herätyskellosta, ettei sovittua tuloaikaa ollut ylitetty. Yöksi poikaystävän luo? Ei puhettakaan!

Vaan mikäpä nuoria pidättelisi. Etenkään, kun poikaystävä omisti statussymboleista suurimman, oman auton, jolla pääsi kätevästi poikkeamaan hänen asunnollaan. Vaikka ei ensimmäisessäyhdynnässä poikkeamisesta ollut kyse. Nuoret olivat harkinneet sitä pitkään ja hartaasti. Poikaystävä oli ostanut kondomit hyvissä ajoin.

Tarja tiesi sen heti ekan kerran jälkeen. Tämä olisi hänen juttunsa.

Tarja ei ole unohtanut sitäkään, miltä hänestä tuntui ekan kerran jälkeen, kun poskien väri taas alkoi tasaantua.

"Tiesin sen heti. Tämä on mun juttu."

Oikeus nauttia

Ensimmäisenä silmät poimivat lohjalaisenlohjalaisen omakotitalon olohuoneesta ikonin. Se on ripustettu vastapäätä ovea, ja sen ympärille on kiedottu äidin kutoma ja kirjailema, ystävän ompelema käspaikkaliina.

Sen jälkeen katse ei enää osaakaan valita, mihin tarttuisi. Seinillä, hyllyillä, katossa narun varassa: kaikkialla näkyy vanhoja, kauniita, kaarevanmuotoisia esineitä. Perittyjä ja ostettuja. Kynttilänjalkoja, enkeleitä, pieniä romanttisia veistoksia alastomista naisista.

Tarja Santalahden kotoa löytyy paljon pieniä figuureja, jotka esittävät alastonta naista.
Tarja Santalahden kotoa löytyy paljon pieniä figuureja, jotka esittävät alastonta naista.

Hetkinen, täälläkö Tarja Santalahti tosiaan asuu? Mutta hänhän on se räväkkä, punatukkainen nainen, joka puhuu työkseen seksistä. Puhui muun muassa asiantuntijana Nelosen G-piste-sarjassa ja teki sen niin luontevasti, ettei kuulija huomannut edes häkeltyä.

Työpaikallaan Väestöliitossa Tarjaa tituleerataan seksologian johtavaksi asiantuntijaksi. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason pätevyyden omaava kliininen seksologi ja kohta myös erityistason psykoterapeutti, kunhan tuoreimmat opinnot on saatu päätökseen.

Vastaanotolla käy pareja, joiden toinen osapuoli haluaisi rakastella monta kertaa viikossa, toinen ei juuri koskaan.

"Ihmiset aina kuvittelevat, että minulla on huippumoderni, kromattu koti. Todellisuudessa tykkään vanhasta. Jokaisella esineelläni on tarina", Tarja Santalahti sanoo ja sivelee varovasti pikkuruista, kristallista suola-astiaa; sen hän osti varsovalaiselta kirpputorilta keväisellä äiti-tytär-matkalla.

Työssään Tarja auttaa ihmisiä, joilla on ongelmia seksin, seksuaalisuuden tai sukupuolen kokemuksen kanssa. Hänen vastaanotollaan käy naisia, jotka eivät ole koskaan saaneet orgasmia, ja pareja, joiden toinen osapuoli haluaisi rakastella monta kertaa viikossa, toinen ei juuri koskaan.

"Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus vähintään rakasteluun itsensä kanssa."

Jotkut asiakkaista tulevat pyörätuolilla. Toisilla voi olla pakkoliikkeitä, tai he eivät näe tai kuule.

"Heidän kanssaan saatan pohtia esimerkiksi, millaista apua he tarvitsisivat, jotta pääsisivät nauttimaan seksuaalisuudestaan. Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus siihen. Vähintään rakasteluun itsensä kanssa."

Isojen poikien kätköt

Kun Tarja oli lapsi, hänen kotikylässään oli Uosukaisen kauppa ja siinä sivuapteekki. Kerran Tarja kuuli hyllyjen takaa, kun naapurin emäntä pyysi myyjältä paketillisen kondomeja. Tämä kiikutti ostoksen sivuhuoneeseen ja kääri sen vahvaan, ruskeaan voimapaperiin.

Silloin Tarja oli jo toisella kymmenellä ja kuullut oppikoulussa, mihin kondomeja käytetään. Pienempänä hän oli löytänyt samanlaisia äidin ja isän yöpöydän laatikosta, ja äiti oli aina säilyttänyt pessaariaan keittiön kaapin hyllyllä. Tarja oli pitänyt sitä kädessään vaikka kuinka monta kertaa. Jokin vaisto oli estänyt häntä kysymästä, mikä kapistus se oli.

Keinosiementäjä oli navetassa käsi lehmän sisällä. Tarja seisoi ikkunan takana ja litsasi nenää lasiruutuun.

Ehkäisy säilyi mysteerinä pitkään, mutta muut lisääntymisen faktat eivät pysyneet maalaistytöltä salassa. Tarja näki orin astuvan ja vasikoiden ja lukemattomien kissapesueiden syntyvän. Kun keinosiementäjä oli navetassa käsi lehmän sisällä, Tarja ja naapurin Sirkka seisoivat ikkunan takana ja litsasivat nenää lasiruutuun.

"Aina meille selitettiin, mitä oikeasti tapahtui. Aikuiset eivät kehitelleet tarinoita."

Kun Tarja oli lapsi, ehkäisy säilyi hänelle pitkään mysteerinä. Muut lisääntymisen faktat eivät pysyneet maalaistytöltä salassa.
Kun Tarja oli lapsi, ehkäisy säilyi hänelle pitkään mysteerinä. Muut lisääntymisen faktat eivät pysyneet maalaistytöltä salassa.

Sirkan kanssa Tarja penkoi aittojen pölyisiä nurkkia ja löysi isojen poikien kätketyt salaisuudet. Tytöt istuivat rinnakkain aitan hämärässä ja hihittelivät mustille palkeille, jotka 1960-luvun pornolehdissä peittivät mallin silmiä ja sukupuolielimiä.

Tarja näki myös paljon rakkautta. Äiti oli temperamenttinen karjalainen, isä hiljainen hämäläinen, mutta heidän suhteensa oli lämmin. Isä saattoi vetää äidin syliinsä talon portailla tai keskellä keittiön lattiaa ja suudella tätä silloinkin, kun lapset olivat näkemässä.

Kun naapurin alaikäinen tytär tuli raskaaksi, äiti itki.

Mutta kaikki lisääntymiseen liittyvä ei ollut yhtä mutkatonta, ei edes avarasydämisessä hämäläiskylässä. Siitä pikku Tarja sai vihiä, kun naapurin alaikäinen tytär tuli raskaaksi.

"Me Sirkan kanssa olimme innoissamme: pääsisimme hoitamaan vauvaa! Emme yhtään ymmärtäneet, miksi meidän äidit itkivät."

Hyväksikäyttäjää vastapäätä

1980-luvulla Tarja viihtyi ensin laitosapulaisena kehitysvammaisten parissa, sitten sairaanhoitajana mielenterveyspuolella. Mutta vasta, kun hän 1989 aloitti työt nuorten ehkäisy-, ihmissuhde- ja seksuaalineuvonnassa Lohjalla, hänelle tuli sama tunne kuin ensimmäisessä yhdynnässä. Tämä oli hänen juttunsa.

Asiakkaat alkoivat kertoa hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta. Tarja tajusi, että hänen osaamisensa loppui kesken.

Työ olisi hoitunut niinkin, että Tarja olisi vain jakanut pillerireseptejä ja patistanut nuoria sukupuolitautitesteihin. Sen sijaan hän rohkaistui kysymään asiakkailta yhä vaikeampia asioita. Kun jotkut heistä alkoivat kertoa kivusta, hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta, Tarja tajusi, että hänen osaamisensa loppui kesken.

"Minun piti päästä syvemmälle. Hakeuduin terapiakoulutukseen."

"Nykyään en pelkää valuttaa kyyneliä yhdessä potilaan kanssa."

Nykyisin suuri osa Tarjan asiakkaista on tavalla tai toisella seksuaalisesti kaltoinkohdeltuja. Vaikka hän on harjaantunut kuuntelemaan rankkojakin asioita
ammattilaisen korvin, kertomukset koskettavat. Aina.

"Vielä 1980-luvulla uskottiin, että hoitohenkilökunnan pitää pysyä joka tilanteessa tyynenä ja tärkkiperseisenä. Nykyään en pelkää valuttaa kyyneliä yhdessä potilaan kanssa. Työnohjaajani mielestä se ei haittaa, kunhan en itke lujempaa kuin avuntarvitsija."

Tarja tapaa vastaanotollaan hyväksikäytön nuoria uhreja, ja on häntä vastapäätä istunut muutamia hyväksikäyttäjiäkin.

Kahden vuosikymmenen jälkeen mikään ei enää saa Tarjaa kauhistumaan, mutta huolissaan hän on usein. Esimerkiksi lapsista ja nuorista, joita aikuiset
houkuttelevat netissä seksiin. Tarja tapaa vastaanotollaan hyväksikäytön nuoria uhreja, ja on häntä vastapäätä istunut muutamia hyväksikäyttäjiäkin.

"Suhtaudun rikoksen tekijöihin ihmisinä ihmisinä, joilla on elämäntarinansa kerrottavana. Ammatillisuus auttaa kohtaamisessa. Arvostan sitä, että he ovat tulleet hakemaan apua."

"Hyväksikäyttäjä on pulassa seksuaalisuutensa kanssa. Teko on väärä ja tuomittava, mutta minun tehtäväni on auttaa ihmistä."

Ei, Tarja ei tunne vihaa eikä inhoa. Ei edes hyväksikäyttäjää kohtaan. Hän on oppinut näkemään, että tämäkin on ollutjoskus jonkun lapsi, viaton pieni ihminen. Hänen kasvussaan ja elämässään on vain tapahtunut asioita, joiden takia hänen mieltymyksensä on luokiteltavissa kohdehäiriöksi.

"Hyväksikäyttäjä on pulassa seksuaalisuutensa kanssa. Teko on väärä ja tuomittava, mutta minun tehtäväni on auttaa ihmistä."

"Äiti, mikä on kondomi?"

Herramme pienimmät. Heitä Tarja näki ja heistä kiinnostui jo lapsena. Isän vanhemmat asuivat lapsuuskodin alakerrassa, ja isoisällä oli avarasydämisen miehen maine.

Toisinaan kotipihaan ajoi kärryillään romaneja, joiden kanssa isoisä teki tiukkaa hevoskauppaa.

Pienenä Tarja katseli rispaantuneita, hieltä haisevia miehiä, jotka tekivät isoisälle töitä heinä- ja perunapellolla ja metsässä puunkaadossa. Osa oli kulkumiehiä, toiset vankilasta ehdonalaiseen vapautuneita, jotka aloittivat maatilalla paluun siviilimaailmaan. Toisinaan kotipihaan ajoi kärryillään romaneja, joiden kanssa isoisä teki tiukkaa hevoskauppaa.

"Sain hyvän rokotteen ennakkoluuloja vastaan."

"Kuulin, että kotikylän emännät olivat ostaneet yhden niteen kirjastani ja kierrättäneet sitä talosta toiseen."

Kotikylällä ei siksi pahemmin ihmetelty, kun Tarja lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Auttaminen oli tytöllä verissä.

Sen sijaan seksipuolelle erikoistuminen on ollut vaikeampi pala, vaikka suvun ja kylän tyttären televisio- ja lehtiesiintymisiä on seurattu kiinnostuneina.
Ylpeinäkin, Tarja ounastelee.

"Kirjoitin pari vuotta sitten kirjan nimeltä Mistä halu syntyy ja miten se säilyy. Kuulin, että kylän emännät olivat ostaneet yhden niteen ja kierrättäneet sitä talosta toiseen. Vain yksi oli kieltäytynyt lukemasta."

Kun lapset Tuuli ja Tuukka olivat pieniä, Tarja oli aivan yhtä avuton heidän seksuaalikasvatuksensa kanssa kuin kuka tahansa äiti.
Kun lapset Tuuli ja Tuukka olivat pieniä, Tarja oli aivan yhtä avuton heidän seksuaalikasvatuksensa kanssa kuin kuka tahansa äiti.

Oma perhe ei ole koskaan ollut moksiskaan äidin työstä. Kun poika Tuukka ja tytär Tuuli olivat teinejä, heidän kaverinsa pyysivät Tarjan työnumeroa ja varasivat aikoja tämän vastaanotolle. Kun Tuukka sai 14-vuotiaana kaulaansa elämänsä ensimmäiset fritsut, kenelle muulle hän olisi niitä esitellyt ellei äidille?

Mutta se oli teini-iässä. Kun lapset olivat pieniä, Tarja oli aivan yhtä avuton heidän sukupuolikasvatuksensa kanssa kuin kuka tahansa äiti. Tämän hän kertoo varoittavana esimerkkinä:

Auton takapenkiltä kuului heleällä ekaluokkalaisen äänellä: "Äiti, mikä on kondomi?" Tarja vastasi, että ei hän tiedä.

Tarja ja 7-vuotias Tuukka olivat automatkalla. Kun äiti pysäytti auton punaisiin valoihin, poika alkoi muun tekemisen puutteessa tavata lyhtypylvään mainoskylttiä. Kohta takapenkiltä kuului heleällä ekaluokkalaisen äänellä:

"Äiti, mikä on kondomi?"

"En minä tiedä", vastasi seksuaalikasvattaja, monet ehkäisyvalistustunnit kouluissa vetänyt Tarja ja painoi kaasua.

Muiden mukuloita oli helppo opastaa, mutta tämä ei ollut tullut äidille mieleenkään: että oma pikkuinen kysyisi tuommoisia.

Hyvän liiton loppu

Ei Tarja osannut varautua siihenkään, että saisi joskus omaa kokemusta myös avioerosta.

Tarjan ja hänen puolisonsa rakkaustarina alkoi opiskeluvuosina ja kesti yli kolme vuosikymmentä. Tarja on edelleen sitä mieltä, että liitto oli onnellinen ja hyvä. Se vain päättyi surullisesti. Kaksi vuotta sitten mies muutti pois yhteisestä kodista. Ero tuli voimaan viime maaliskuussa.

Pitkän liiton mukana meni myös iso pala tulevaisuutta. Kun pojanpoika syntyi, Tarja ei osannut ensin iloita hänestä

"Suosta nouseminen on ollut vaikeaa, ja kyllä minä siihen vieläkin vajoan. Liian monet asiat muistuttavat menneestä."

Pitkän liiton mukana meni myös iso pala tulevaisuutta. Kun pojanpoika Eelis syntyi viime keväänä, Tarja ei osannut ensimmäisinä kuukausina iloita hänestä. Hehän olivat aina kuvitelleet tilannetta yhdessä miehen kanssa: sitten, kun meillä on lapsenlapsia.

"On todella kipeää, etten kykene jakamaan isovanhemmuuden onnea entisen mieheni kanssa."

"On todella kipeää, etten kykene jakamaan isovanhemmuuden onnea entisen mieheni kanssa. Vasta nyt minusta on ruvennut tuntumaan, että voin yksinkin nauttia Eeliksen olemassaolosta."

Kun oma tunne-elämä oli pahimmassa myllerryksessä, Tarja piti pitkän tauon pariterapioiden vetämisessä. Muu olisi ollut epäreilua asiakkaita kohtaan. On vaikeaa pysyä puolueettomana auttajana, jos ei itse ole sujut elämänsä vaikeiden asioiden kanssa.

"En ikinä sano kenenkään avioerosta, että sellaista vain sattuu. Kun ei satu. Eroon johtavat ihmisen tekemät valinnat."

"Sen opin, etten ikinä sano kenenkään avioerosta, että sellaista vain sattuu. Kun ei satu. Eroon johtavat ihmisen tekemät valinnat, jotka loukkaavat ja ovat usein väärin kumppania kohtaan."

Tarja on aina ajanut moottoripyörällä. Tällä hetkellä hänellä on 600-kuutioinen katupyörä, jolla hän ajelee kesäisin töihin.
Tarja on aina ajanut moottoripyörällä. Tällä hetkellä hänellä on 600-kuutioinen katupyörä, jolla hän ajelee kesäisin töihin.

Eron jälkeen Tarjan on pitänyt totutella siihenkin, ettei toisen ihmisen läheisyyttä ole aina saatavilla. Mutta miten ja missä miehiä taas tapailtiinkaan? Sen opetteleminen uudelleen yli 30 vuoden tauon jälkeen on ollut kiehtovaa, kiihottavaa – ja hämmentävää.

Mitä esimerkiksi sanotaan, kun tanssikaveri kysyy kesken valssipyörityksen, missä olet töissä? Tarja tunnustaa, että hänen tekee aina mieli vastata mahdollisimman epäselvästi. Jos mies vaikka sekoittaisi Väestöliiton väestörekisterikeskukseen.

"Mitä siihen voin sanoa? Olen kliininen seksologi. Kun mies sen kuulee, tulee syvä hiljaisuus."

Tosin seuraavaksi tanssittaja tietysti jatkaa, että mitä siis teet työksesi.

"Mitä siihen voin sanoa? Olen kliininen seksologi. Kun mies sen kuulee, tulee syvä hiljaisuus ja katseesta huomaa, mitä hän ajattelee. Joko: ’Siinäpä nainen, joka osaa kaikki temput!’ Tai: ’Tuo varmaan tekee vihkoon merkintöjä suorituksistani.’"

Seksi on pyhä maa

Se vanhempainilta naurattaa Tarjaa vieläkin. Elettiin aivan 1980-luvun loppua. Tarja oli lääkärin kanssa vierailulla maalaispaikkakunnan koulussa, ja lääkäri oli juuri päässyt kertomasta ehkäisypillereiden sivuvaikutuksista. Ne voivat aiheuttaa esimerkiksi seksuaalista haluttomuutta.

"Yksi isäntämies yleisöstä nousi seisomaan ja kysyi, että eikös se ole ihan toivottua, kun on näin nuorista kyse. Maalla uskalletaan sanoa niin kuin ajatellaan", Tarja riemastuu.

Yläkoulun pihoilla näkee tyttöjä, jotka kävelevät häpeilemättä käsi kädessä.

Siihen aikaan oli vielä kouluja, joiden rehtorit kielsivät Tarjaa kertomasta oppilaille jälkiehkäisystä. Heidän mielestään menetelmä oli moraaliton.

"Nyt nuorille voi puhua avoimesti kaikesta, myös seksuaalisesta monimuotoisuudesta. Yläkoulun pihoilla näkee tyttöjä, jotka kävelevät häpeilemättä käsi kädessä. Toisaalta naisille on aina ollut hyväksytympää rakastua samaan sukupuoleen. Pojille ja miehille ei ole vielä annettu samanlaista oikeutta."

Seksiin liittyy aina pieni salaisuus.

Silti seksistä ei koskaan tulla puhumaan niin kuin päivän säästä. Siihen liittyy aina pieni salaisuus.

"Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen henkilökohtainen pyhä maa."

Tarja ei kuitenkaan usko, että ihmiset saisivat avoimuudesta ja helposta tiedonsaannista tarpeekseen. Saati, että siveellinen puritaanisuus nousisi uudelleen muotiin. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta kyllä se kartuttaa sivistystäkin.

"Asiat ovat hyvin, jos lapsi uskaltaa kertoa vanhemmille löytämistään pelottavista tai hämmentävistä nettisivustoista."

Liiallisuuksiin vapaudessa mennään vasta, kun ihminen ei voi itse valita, mitä näkee tai kokee. On tympeää törmätä pornolehtien kansiin, kun poikkeaa lapsen kanssa kioskille. Hiukan enemmän suojelua, aikaa kasvaa rauhassa. Niitä Tarja toivoo myös tietoyhteiskunnan lapsille.

"Vaikka uusi sukupolvi on meitä fiksumpaa, joudumme vielä pitkään auttamaan heitä kaiken tietomäärän käsittelyssä. Siitä vain vanhempainiltoihin oppia saamaan, vanhemmat, ja sitten nettiin yhdessä lasten kanssa. Asiat ovat hyvin, jos lapsi uskaltaa kertoa vanhemmille löytämistään pelottavista tai hämmentävistä nettisivustoista."

Kunniatehtävään valittu

Olohuoneessa ei ole Tarjan ainoa ikoni. Auton kojelaudalla työmatkoja vartioi hänen suojeluspyhimyksensä Daria. Toistaiseksi Tarja tietää pyhimyksestä vain nimen. Hän erosi pari vuotta sitten luterilaisesta kirkosta, muttei ole vielä liittynyt ortodoksiseen seurakuntaan.

Tarja on sielultaan ortodoksi, ollut kaksikymmentä viime vuotta. Aluksi häneen teki vaikutuksen kirkkojen ja kirkkolaulun kauneus, sen jälkeen rauha ja rakkaudellisuus, jota hän ortodoksisuudessa aisti. Silti hän haluaa paneutua kirkon oppiin kunnolla, ennen kuin tekee ratkaisunsa.

Tarja on kasvanut luterilaisessa kodissa, mutta tuntee olevansa sielultaan ortodoksi.
Tarja on kasvanut luterilaisessa kodissa, mutta tuntee olevansa sielultaan ortodoksi.

"Kivinä kengässäni ovat suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja naispappeuteen. Minä olen molempien puolella, mutta ortodoksinen kirkko ei taatusti muuta vuosisataisia asenteitaan minun elinaikanani."

Rakkaus, johdatus. Johonkin sellaiseen Tarja joka tapauksessa uskoo ja sellaista tuntee elämässään kohdanneensa.

Iäkäs asiakas oli kokenut seksuaalista väkivaltaa sodan aikaan. Hän ei ollut koskaan pystynyt kertomaan asiasta kenellekään.

Hän kertoo iäkkäästä asiakkaasta, joka oli kokenut seksuaalista väkivaltaa nuorena, sodan aikaan. Tämä ei ollut koskaan pystynyt kertomaan asiasta kenellekään.

"Kun hän lopulta päätti puhua tapahtuneen pois itsestään, hän valitsi kuulijaksi minut! Sellaiset hetket saavat ajattelemaan, että työni on kunniatehtävä. Miten olenkin tullut valituksi näin hienoon ammattiin."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2013.

Sisältö jatkuu mainoksen alla