Kuvat
Sanna Liimatainen
Sofian suosikkiveturi on vanha sähköveturi SR1. ”Jokainen juna on erilainen ajettava riippuen junan massasta, pituudesta ja jarrutuskyvystä.”
Sofian suosikkiveturi on vanha sähköveturi SR1. ”Jokainen juna on erilainen ajettava riippuen junan massasta, pituudesta ja jarrutuskyvystä.”

Veturinkuljettaja Sofia Lievonen näkee auringonnousut ja -laskut aitiopaikalta. Monelle tulee yllätyksenä, mitä kaikkea junaa ajaessa pitää huomioida ja että kesken ajon ei pääse edes vessaan.

Sofia Lievonen, 30, ajaa työkseen VR:n tavara- ja henkilöjunia. Työ on epäsäännöllistä vuorotyötä, sillä tavarajunia ajetaan usein öisin.

Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa Sofia kertoo, mitkä ovat hänen työnsä parhaita hetkiä ja millaisia harhaluuloja muilla siitä on. Lisää Sofian työstä veturinkuljettajana voit lukea Kodin Kuvalehdestä 20/2021. Löydät jutun myös digilehdestä.

Mitä muut työstäsi eniten kysyvät?

”Moni kysyy, onko veturissa oikeasti kuolleen miehen kytkin eli turvalaite, jolla varmistetaan, että kuljettaja on paikalla ja toimintakykyinen. Vastaan, että on. Se on poljin, jota pitää painaa koko ajan ja nostaa tietyin väliajoin. Jos en kuittaa poljinta nostamalla, juna pysähtyy.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Millaisiin harhaluuloihin törmäät?

”Monella on aika automatisoitu käsitys junan ajamisesta. Usein kysytään, painanko vain jotain nappia. Oikeasti ajaessa pitää ottaa huomioon esimerkiksi kuljetettavat massat, sää ja se, millaista junaa ajan.

”Kun juna on liikkeellä, en voi lähteä veturista mihinkään.”

Monille tulee yllätyksenä myös se, että vessamahdollisuutta ei ole. Kun juna on liikkeellä, en voi lähteä veturista mihinkään.

Henkilöjunissa vessan käyttö on mahdollista, mutta tavarajunissa vessaa ei ole. Joskus on vain pakko käydä jossakin. Kerran ajoin sivuun ihan korpitaipaleella, ja koska aikaa oli tosi vähän, päätin käydä vaunun ja veturin välissä pissalla. Kun vedin housut kinttuun ja menin kyykkyyn, näin, että viereisellä huoltotiellä lenkkeili mies, joka katsoi minua suoraan silmiin. Vedin housut äkkiä ylös ja jatkoin matkaa kauhean pissahädän kanssa.”

Mitä lausetta toistat työssäsi usein?

”Jos vastaan töissä puhelimeen, vastaan aina junan numerolla ja kuljettajan tittelillä. Veturissa en ole Sofia.”

Mitkä ovat työsi parhaita hetkiä?

”Jos en tekisi tätä työtä, olisin aika harvoin hereillä näkemässä kesäyön värimaailman. Nyt saan katsella vuoden- ja vuorokauden aikojen muutoksia aitiopaikalta. Parhaimmillaan saman vuoron aikana ehtii nähdä auringonlaskun ja -nousun.

Sofialla on työvuorossaan tabletti päällä koko ajon ajan. Sieltä tarkistetaan esimerkiksi junan aikataulu- ja kokoonpanotiedot.
Sofialla on työvuorossaan tabletti päällä koko ajon ajan. Sieltä tarkistetaan esimerkiksi junan aikataulu- ja kokoonpanotiedot.

Hienoja hetkiä ovat myös ne, kun veturiin tai vaunuihin tulee jokin tekninen vika ja saan sen selvitettyä. Siitä tulee tosi hyvä fiilis. Tuntuu, että olen taas oppinut jotakin uutta.

”Minulle tulee hyvä fiilis, jos saan ratkaistua jonkin teknisen vian.”

Asun Hausjärvellä ja käyn töissä 130 kilometrin päässä Tampereella. Ajan esimerkiksi Poriin, Raumalle, Turkuun, Helsinkiin, Jyväskylään, Kuopioon, Kouvolaan ja Seinäjoelle.

Työn takia olen usein vapaalla vieraalla paikkakunnalla ja olen yrittänyt ottaa siitä ilon irti. Pitkillä tauoilla lähden usein tutustumaan kaupunkiin. Olen käynyt lavatansseissa, lenkkeillyt auringonlaskussa ja päätynyt tanssimaan salsaa Porin jazzkadulle.”

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Raskainta työssäni ovat epäsäännölliset työajat. En ole vuosiin pystynyt harrastamaan mitään säännöllisesti.

Vaikeita hetkiä ovat myös ne, kun jokin elävä olento jää junan alle. Siihen valmistellaan jo koulutuksessa, mutta kukaan ei voi tietää, miten itse reagoi, ennen kuin joutuu siihen tilanteeseen. Se voi olla aika shokeeraavaa.

”Vaikeita hetkiä ovat ne, kun jokin elävä olento jää junan alle.”

Ihminen on jäänyt junan alle kerran, kun olen ollut kuljettajana. Aiemmin työskentelin konduktöörinä, ja silloin niin kävi myös muutaman kerran. Sellaisissa tilanteissa käyn työterveydessä ja jään ainakin muutaman päivän sairauslomalle. Olen yrittänyt ajatella, että se on tämän työn varjopuoli.”

Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

”Työni on hirveän mukavaa, mutta ehkä panostaisin enemmän työvuorosuunnitteluun. Joudun vaihtamaan unirytmiä monta kertaa viikossa, eikä sitä pysty oikein suunnittelemaan. Tätä hommaa pitää tehdä virkeänä, ja siksi työssäjaksamista on tärkeä miettiä.

Koska rutiineja ei ole, olen opetellut itseni kuuntelua. Jos minua väsyttää, menen nukkumaan. Uskon, että keho kertoo, milloin se tarvitsee ruokaa, unta ja liikettä. Vapaalla lenkkeilen ja käyn salsabileissä ja lavatansseissa.”

Millaisissa tilanteissa Sofia tuntee itsensä työssään yksinäiseksi? Miten Sofia päätyi veturinkuljettajaksi? Mitä eroa on tavara- ja henkilöjunan ajamisessa? Koko jutun voit lukea Kodin Kuvalehdestä 20/2021 tai tilaajana digilehdestä

Sisältö jatkuu mainoksen alla