Suklaamestari Eero Paulamäki löysi alansa vahingossa:
Kondiittorimestari Eero Paulamäki, 31, asuu Vantaalla. Hän saa voimaa rap-musiikista ja kirjoittaa myös omia sanoituksia.
Kondiittorimestari Eero Paulamäki, 31, asuu Vantaalla. Hän saa voimaa rap-musiikista ja kirjoittaa myös omia sanoituksia.

Opettaja ei päästänyt Eero Paulamäkeä kotitaloustunnille. Nyt Eero on maailmalla menestynyt suklaamestari ja Sofian ylpeä isä.

"Mä haluun, mä haluun! Sitä hoin pienenä. Olen tyyppinä sellainen mulle kaikki heti ja nyt.

Minussa on näyttämisen halua. Pelasin pikkupoikana jääkiekkoa, mutta olin vähän pyöreä eikä minulla ollut riittävästi lahjoja. Treeneistä jäi ajatus, että vielä minä näytän noille.

Kouluaikoina minut heitettiin usein ulos luokasta häiriköinnin takia. Käytäväjäähyt opettivat itsehillintää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isoveljeni oli tarkkailuluokalla. Olin ylpeä veljestäni, sillä hänellä oli koulun kovimman jätkän maine.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotitalousopettaja ei suostunut opettamaan minua, ja olin kotitaloustunnit erityisopetuksessa. Muistan, kuinka minun piti eräässä tehtävässä kirjoittaa veden keittämisen eri vaiheista. Koulunkäynti tuntui silloin yhdentekevältä.

Itkin ja kaipasin isää. Pelotti hänen puolestaan.

VANHEMMAT OPETTIVAT vastuuseen omista tekemisistä. Jälki-istuntonsa oli lusittava ja tekosistaan keskusteltava.

Kun rehtori soitti kotiin, äiti ojensi luurin minulle. En koskaan kieltänyt tekemiäni tyhmyyksiä ja tappelunujakoita. Kun oli vaikeaa, kävin juttelemassa terveydenhoitajalle tai erityisopettajalle.

Asuimme Hämeenlinnassa omakotitalossa, jossa oli lisäsiipi ja uima-allas. Äiti oli englannin kielen koulutusalan yrittäjä ja isäni kauppias, kuten isoisänikin.

Kaikki muuttui, kun 1990-luvun lama iski ja vanhemmat joutuivat luopumaan yrityksistään. Muutimme pienempään kotiin. Isän oli vaikea löytää töitä.

Lopulta isä lähti YK-joukkoihin Libanoniin, kun olin kahdeksan. Itkin ja kaipasin isää. Pelotti hänen puolestaan.

Ikävää helpotti jenkkiautojen ja panssarivaunujen pienoismallien näprääminen. Kolmiulotteinen hahmotuskykyni vahvistui Pirjo-kummin ja äidin kanssa askarrellessa. Savityökursseillakin kävin.

Ilman kummisetääni olisin saattanut ajautua pikkurikolliseksi.

KUMMISEDÄSTÄNI, enostani Eskosta ja hänen vaimostaan Minnasta tuli teinivuosina minulle tärkeitä. Vietin paljon aikaa heidän luonaan. Ilman kummisetääni olisin saattanut ajautua pikkurikolliseksi tai muuten huonoille teille.

Esko hommasi minulle kännykän, jotta pystyin soittamaan, kun tarvitsin tukea. Kännykän käyttö ei ollut 1990-luvun puolivälissä vielä tavallista.

Eskon ansiosta tajusin, että mikä tahansa on mahdollista, kun vain niin päättää. Hän harrasti kiihdytysautoilua ja kerran tekstasi minulle: 'Ostin Porschen. Teki niin kovin mieli.'

Petriltä opin, että välillä asiat on hyvä jättää yöksi hautumaan.

TUIJOTIN KAHDEKSANNEN luokan todistusta ja tajusin, että numeroni olivat surkeat. Niillä ei jatko-opintopaikkaa heltiäisi.

Päätin ryhdistäytyä. Muutin käytöstäni ja jätin tupakkaporukat. Koenumerot nousivat.

En silti vieläkään päässyt kotitaloustunneille.

Koulun jälkeen hain viidelle linjalle koulutuskeskus Tavastiaan, koska isoveljeni mukaan siellä oli hyviä maikkoja. Niin päädyin leipuri-kondiittori-opintoihin.

Tartuin pullataikinaan samalla draivilla kuin koulunkäyntiin viimeisellä luokalla: kun kerran ollaan täällä, opetellaan homma kunnolla.

Opettajaltani ja oppi-isältäni Petri Niemiseltä opin, että välillä asiat on hyvä jättää yöksi hautumaan. Eikä hän tarkoittanut vain taikinaa.

 

OSALLISTUIN ENSIMMÄISEEN konditoria-alan kilpailuuni opiskeluaikana. Harjoittelin Taitaja-kisaa varten kaksi viikkoa aamuneljästä myöhään iltapäivään.

En ollut aiemmin leiponut edes suklaakakkua, mutta kokeillessani tajusin, että olen hyvä. Tein kilpailuun suklaasta samppanjapullon ja sokerista joutsenia. Pääsin finaaliin ja sain pronssia.

Kilpailun jälkeen Petri kysyi, olisinko kiinnostunut osallistumaan nuorten kondiittorien MM-kisoihin. Seuraavan puolentoista vuoden aikana järjestettäisiin viidet karsinnat.

Olinhan minä. Pääsin mukaan harjoittelutiimiin.

SM-karsintakisoissa rakensin revontuliteemalla teosta kuumasta, hauraasta sokerista. Tuomarit seisoivat työni ympärillä, kun kuului naps ja koko rakennelma romahti.

Tein puolessa tunnissa uuden ja voitin koko kisan. Kaksi viikkoa myöhemmin minut valittiin MM-edustajaksi.

Suklaa jekuttaa parhaitakin tekijöitä.

SUKLAATA, PELOTTAVAN pehmeää suklaata. Kilpailun alkuun on tunti ja katson sydänkohtauksen partaalla, kuinka suklainen Helinä-keiju ja terälehdet alkavat liian lämpimässä sulaa.

Onneksi olen tehnyt varakoristeet, ne pelastavat tilanteen. Naapuripöydän kaverilla käy kehnommin.

Suklaa on vaikea raaka-aine. Sen käsittelyssä pitäisi tuntea fysiikkaa ja kemiaa, ja kumpaakaan en koulussa paljon lukenut.

Suklaa jekuttaa parhaitakin tekijöitä. Pariisin MM-finaalissa seurasin, kuinka kolmelta kilpailijalta plässähtivät suklaaveistokset palasiksi.

 

OLEN OPPINUT tekemällä. En ole koskaan ollut vain töissä vaan rakentanut myös uraa.

Puoli vuotta vaahdotin kermaa. Olen ollut pullakuskina ja mukana perustamassa kahviloita ja ravintoloita. Tiedän, miten taiotaan viisisataa kiloa suklaamoussea ja kuinka reseptit skaalautuvat.

Vain harvoin olen miettinyt alan jättämistä. Kymmenen vuotta sitten kaaduin portaissa ja mursin oikean kyynärvarteni pahasti. En tuntenut sormiani kahteen viikkoon. Pelkäsin, että ura loppui siihen.

Hans Välimäen ravintolassa opin, että kaveria ei jätetä.

TYÖTÄ EN OLE koskaan pelännyt. Kun olin Hans Välimäen Cochon-ravintolassa kondiittorina, tein todella pitkää päivää. Lopetin hommat yöllä joskus kahdelta ja palasin takaisin aamukuudeksi.

Se aika opetti enemmän kuin mikään muu. Opin keittiön hierarkian ja käyttäytymisen. Opin, että kaveria ei jätetä ja että kaikkea ei tarvitse osata.

Olin niin nälkäinen työlle, että ajauduin lopulta burnoutiin. Selvisin siten, että nukuin ensin kuukauden ja menin sitten kesäksi kummisetäni yritykseen huoltamaan moottoripyöriä.

 

SITTEN PUHELIN SOI. Mika Gröndahl soitti ja pyysi minut hommiin Chjoko-suklaayritykseensä. Itse hän lähti kahdeksi viikoksi kalastamaan. Ei auttanut kuin selvitä.

Sekin aika opetti paljon. Löysin oman tyylini suklaan tekijänä.

Käytän paljon värejä, kokeilen uusia tekniikoita. Joskus raikasta, joskus kirsikan ja lakritsan syviä makuja. Osaan jo hirmuisesti, mutta opin uutta joka päivä. Suklaa pitää nöyränä.

Linda auttaa minua jaksamaan, kun en itse jaksaisi.

ON ELÄMÄÄNI MAHTUNUT muutakin kuin työ ja suklaa. Tapasin vaimoni Lindan, kun olin 20. 

Olin sopinut treffit erään toisen tytön kanssa yökerhoon, mutta ennen sovittua aikaa tapasin nätin, punatukkaisen tytön, jonka kanssa juttu luisti. Kävin kertomassa treffitytölle, että pahoittelen, olin tavannut elämäni naisen.

Linda auttaa minua jaksamaan niinä päivinä, kun en itse jaksaisi. En olisi näin pitkällä ilman vaimoani.

Tyttäremme Sofian syntymä on paras asia ikinä.

Sofia syntyi etuajassa hätäsektiolla, mutta en osannut pelätä. Hänen syntymäpäivänään oli Olympiastadionilla U2:n keikka, ja Beautiful Day kaikui Kätilöopistolle. Kaunis päivä.

Mietin, että minulla oli nyt oma perhe. Paremmin ei olisi voinut käydä.

 

SOFIA NUKKUI RATTAISSA, kun isi leipoi leipää, jälleen uudessa työpaikassa. Vuonna 2011 sain tilaisuuden lähteä mukaan Coquus-leipomon pyörittämiseen. Juureen leivottuun leipään perustuva yritys kasvoi nopeasti.

Ajattelin töissä kerran ääneen, että olisipa hienoa opettaa alaa muillekin. Pian sain puhelinsoiton. Minua pyydettiin opettamaan Stadin ammattiopistoon konditoriapuolelle.

Kyllä mä semmosen Paulamäen Eeron tiedän, mutta se on vähän hullu jätkä.

Sofia oli kaksivuotias, joten vakaat työajat painoivat vaakakupissa. Sanoin kyllä. Nautin opettamisesta ja tein samalla keikkaa omassa yrityksessä.

Kerran sitten olin käymässä Fazerin leipomolla Vantaalla, kun tuttu ravintolapäällikkö sattui viereen ja kysäisi, sattuisinko tietämään ketään Kluuvikadun Fazerille kondiittorimestariksi.

Sanoin, että kyllä mä semmosen Paulamäen Eeron tiedän, mutta se on vähän hullu jätkä.

Olin työskennellyt Fazerilla joskus aiemmin, joten osasin ulkoa omenahyveet ja Budapest-leivokset. Kolmen visaisen haastattelukierroksen jälkeen sain paikan.

Taas pelotti. Kahvilasta haluttiin tehdä Suomen paras. Olin jättänyt opettajan työni, olin pienen tytön isä ja koeaika tuntui pitkältä.

Voitin alaisteni luottamuksen sillä, että rupesin tekemään töitä yhdessä heidän kanssaan. Pian löysimme yhteisen sävelen.

Haluan, että Sofia voi olla ylpeä isästään.

NYT ELÄN KONDIITTORIN unelmaa. Voin kehittää tuotteita ja osallistua alan kilpailuihin. Viime vuonna etenin World Chocolate Masters -kisassa Pohjoismaiden kakkoseksi.

Nautin työvaiheiden suunnittelusta ja yksityiskohtien ajoittamisesta. Myös siksi varmaan tykkään kilpailla.

Jos minulla olisi rajaton budjetti, rakentaisin parhaan mahdollisen konditorian, jossa kaikki olisi alusta asti käsin tehtyä.

Haluaisin myös löytää oppipojan tai -tytön ja siirtää oppimani eteenpäin. Laittaa hyvän kiertämään. Olen itse saanut muilta niin paljon.

 

ENSIN OLEN ISÄ ja aviomies. Parasta on, kun Sofia tulee aamulla kainaloon ja kertoo rakastavansa minua. Haluan, että Sofia voi olla ylpeä isästään.

Vapaa-ajalla touhuan perheen ja koiriemme kanssa. Leikimme ja käymme uimassa. Joskus ostamme Sofian kanssa Geisha-patukan puoliksi. Aamuisin letitän Sofian hiukset ja iltaisin luen hänelle iltasadun.

Jos lähden työmatkalle, sanon tyttärelleni, että isi tulee aina takaisin eikä koskaan hylkää."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2016.

Kummisedän kirje Eerolle

Rakas Eero,

Jo ennen syntymääsi olit erikoinen tapaus. Äitisi taisteli ylioppilaskirjoituksia osin kotona, kun ei tiennyt, milloin lähtö synnytykseen koittaa.

Kun sain kutsun kummiksi, muutaman kerran nieleksin. Kuinka olla vastuussa lapsen uskonnollisesta johdatuksesta ja ihmisten kirjoissa pitämisestä?

Hyvilläni olen havainnut, että muutama pala tarjoamaani oppia on sinulle kelvannut. Ymmärsit, että itsellesi epäreiluja leikkejä ei kannata leikkiä eikä ilkeiden naisten kanssa vaeltaa. Yritin opettaa, että älä tee kuten minä teen vaan tee kuten minä sanon.

Olet seurannut sydäntäsi ja taiteellisuuttasi. Olet ymmärtänyt, että yritteliäisyys on maailmassa välttämätöntä. Olet löytänyt työn, joka sopii persoonaasi.

Perhe-elämänkin olet saanut mallilleen. Sinua ja tekemisiäsi on mukava seurailla ja sparrata.

Jatkathan samaan malliin. Ole reilu itseäsi pienemmille ja jelppaa muita.

Olet aina ja ikuisesti kummipoikani. Rakastan sinua sellaisena kuin olet.

Esko

Sisältö jatkuu mainoksen alla