"Valmentaja huomaa asiat, jotka perheissä toimivat. Niitä vahvistetaan. Sitten hän auttaa perheitä tekemään pieniä korjausliikkeitä asioista, jotka eivät toimi", Tarja Seppälä kertoo.
"Valmentaja huomaa asiat, jotka perheissä toimivat. Niitä vahvistetaan. Sitten hän auttaa perheitä tekemään pieniä korjausliikkeitä asioista, jotka eivät toimi", Tarja Seppälä kertoo.

Tarja Seppälä kuuntelee ja auttaa tekemään arjesta riittävän hyvää. Hänen työnsä saa paljon arvokasta aikaan.

”Perhe voi aloittaa neuropsykiatrisen valmennuksen esimerkiksi koulupsykologin ehdotuksesta. Silloin minä astun kuvaan.

Eräässä perheessä kahdella pojalla oli ongelmia koulunkäynnissä. He kävivät alakoulun yläluokkia, ja vähän jo esimurrosikä kolkutteli.

Menin perheen luo kylään. Pojat istuivat olohuoneessa ja katselivat telkkaria. Moikkasin heidät ja istahdin vanhempien kanssa keittiönpöydän ääreen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet asiat olivat hyvin. Mutta ne läksyt.

Puhuimme arjesta ja sen sujumisesta, mikä toimii ja missä on huolia. Monet asiat olivat hyvin. Oli ruokailu- ja unirytmit, liikuttiin ja ulkoiltiin, koneaika oli rajattu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta ne läksyt. Poikien kanssa oli sovittu, että ne voi tehdä heti koulun jälkeen tai viimeistään, kun vanhemmat tulevat töistä.

Käytännössä he tekivät ne vasta pitkällisen jahnauksen jälkeen.

Heitin hepuille olohuoneeseen kysymyksen, mitä he oikeastaan tekevät koulusta tultuaan.

'Syön. Lähen ulos. Emmä jaksa mitään, jos en mene ulos', he vastasivat.

Ehdotin pojille, että läksyihin tartuttaisiin vasta päivällisen jälkeen.

Ehdotin, että kuuntelemme poikien viestin: he eivät jaksa ryhtyä töihin heti töiden jälkeen. Niinpä läksyihin tartuttaisiin joka päivä vasta, kun perhe olisi syönyt yhdessä päivällisen.

Seuraava kysymys olohuoneeseen: Missä pojista tuntuu parhaalta tehdä läksyt?

'Keittiön pöydässä. Omasta huoneesta on liian pitkä matka saada apua.'

Selvä. Jatkossa pojat pinoaisivat kirjat keittiön pöydälle. Aikuinen istahtaisi viereen. Hän ei kävisi välillä lataamassa pyykkikonetta tai imuroimassa.

Toisella käyntikerralla sovimme tauoista. Jokaisen kouluaineen läksyjen jälkeen pitäisi nousta ja hakea vaikka vettä tai omena.

Jos aikuiselle tulisi puhelu, läksyjen teko keskeytyisi automaattisesti sen ajaksi.

'Meillä on tosi rauhallista', sanoi äiti, kun menin käymään kolmannen kerran. Hän kertoi, että nykyisin hän aina töistä tultuaan kyseli poikien kuulumiset eikä pukahtanutkaan läksyistä. Rähinä jäi käynnistymättä.

Viisaus on heillä, joita asia koskee. Heiltä pitää kysyä.

Tähän perustuu neuropsykiatrisen valmentamisen idea: viisaus on heillä, joita asia koskee.

Tapaan jokaisen valmentamani perheen 8-10 kertaa reilun puolen vuoden aikana. Tarpeen mukaan käyn myös lapsen koulussa tai päiväkodissa. Valmennus ei tarkoita vuosien terapiasuhdetta.

Tsemppaan ihmisiä, jotta he pystyisivät elämään riittävän hyvää arkea.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 07/2017. Jutussa esiteltiin ihmisiä, jotka toimivat vielä melko vähän tunnetuissa ammateissa.

Fakta

Neuropsykiatrinen valmentaja tukee perheitä, jos lapsella on elämää haittaavia neuropsykiatrisia oireita, esimerkiksi tarkkaavaisuuden häiriöitä. Valmentaja ja perhe etsivät yhdessä keinoja, joilla arki alkaa sujua paremmin.

Valmentajakoulutusta antavat esimerkiksi kesäyliopistot. Koulutus kestää noin vuoden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla