42-vuotias digitaalisten palveluiden suunnittelija Tea Tanskanen asuu Helsingissä. Kaksi vuotta sitten hän koki saman kiipeilyn onnen kuin lapsena omenapuissa. Keväästä syksyyn Tea kiipeää kivillä ja kallioilla, talvella hän treenaa hallissa.
42-vuotias digitaalisten palveluiden suunnittelija Tea Tanskanen asuu Helsingissä. Kaksi vuotta sitten hän koki saman kiipeilyn onnen kuin lapsena omenapuissa. Keväästä syksyyn Tea kiipeää kivillä ja kallioilla, talvella hän treenaa hallissa.

KOLME OIVALLUSTA. Kun Tea Tanskanen kiipeää kallioilla, hän pitää pään kylmänä ja kädet kuivana. Nämä kolme asiaa Tea on oivaltanut kiipeillessään.

1. Pudota voi hallitusti.

Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä matalilla seinillä, kivenlohkareilla ja kallioilla, useimmiten alle viiden metrin korkeudessa.

Välineiksi tarvitaan napakat kiipeilykengät ja käsiin hierottavaa magnesiumia, joka vähentää kosteutta käsien hikoillessa. Paksua hauista tärkeämpiä ovat sormivoima ja hyvä tekniikka. Jalkoja käytetään paljon, ja kantapää on vähän kuin kiipeilijän kolmas käsi.

Putoaminen ja jännitys kuuluvat lajiin, ja tärkeintä on keskittyä ja pitää oma pää kasassa.

Köysivarmennusta ei ole, mutta putoamisen pehmentämiseksi alla on patja, myös ulkona. Putoaminen ja jännitys kuuluvat lajiin, ja tärkeintä on keskittyä ja pitää oma pää kasassa. Korkealla tai hankalassa paikassa ei saa mennä lukkoon eikä antaa pelolle valtaa. On kiivettävä hallitusti ja pudottava hallitusti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ennen kuin kiipeän kivellä, kiipeän saman reitin mielessäni: mistä saan otteen, minne kurotan ja kuinka putoan, jos putoan?

2. Tee sitä, mitä rakastat.

Lapset kiipeilevät luonnostaan missä ikinä pystyvät. Lapsuuden kiipeilyihin liittyi suuri vapauden ja voiman tunne, jonka sain takaisin, kun löysin boulderoinnin. Se oli mahtava tunne: juuri tätä haluan tehdä! Kuntosalikortti jäi saman tien käyttämättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tärkeämpää on se, mitä koen, kuin se, mitä omistan. 

Kiipeilyn aloittamisen jälkeen elämäni on tullut yksinkertaisemmaksi. Nautin luonnosta ja huomaan, miltä ilma tuoksuu tänään ja kuinka kauniita kasveja maassa on. En tarvitse paljon tavaraa ollakseni onnellinen. Olen muuttanut pienempään asuntoonkin. Tärkeämpää on se, mitä koen, kuin se, mitä omistan.

Reissaan poikaystäväni kanssa kivien perässä pitkin Suomea. Lomalla menemme Ranskaan Fontainebleaun metsään. Se on kiipeilijöiden suosikkikohde, jossa kivenlaatu tuntuu miellyttävältä sormissa.

3. Omia rajoja voi venyttää.

Kiipeäminen oli aluksi vaikeaa. Eihän elämässä normaalisti koskaan roikuta sormien varassa. Mutta jos aina tekee vain sitä, mikä on helppoa, ei synny mitään suuria tunteitakaan.

Olen lyhyt, mutta en anna sen pysäyttää itseäni. Kompensoin sen vahvuudellani ja koordinaatiokyvylläni. Kiipeily on fyysisesti vaativa laji, mutta se on myös ongelmanratkaisua ja aivojumppaa. Pitää miettiä, miten reitti kiivetään juuri oma kroppa, voimat ja henkinen kantti huomioon ottaen. Sinnikkyyttä tarvitaan paljon.

Kiipeilyssä oppii sietämään epäonnistumista.

Kiipeilyssä oppii sietämään epäonnistumista. Jaksan yrittää jopa vuosia, jotta saan kiinnostavan reitin kiivettyä. Tästä asenteesta on hyötyä työelämässäkin. Jos jokin asia ei onnistu, yritän löytää toisen tavan tehdä se.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2017.
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla