Tea Siili, 54, on ammatiltaan järjestelmätestaaja. Hän asuu Nummelassa miehensä Jarin, 52, ja tyttärensä Siinan, 18, kanssa. Perheeseen kuuluu myös poika Hiskias, 20. Villaneuleet Tea tuulettaa ulkona joka syksy.
Tea Siili, 54, on ammatiltaan järjestelmätestaaja. Hän asuu Nummelassa miehensä Jarin, 52, ja tyttärensä Siinan, 18, kanssa. Perheeseen kuuluu myös poika Hiskias, 20. Villaneuleet Tea tuulettaa ulkona joka syksy.

Tea Siilin kotipihassa on parakki, koska kaikki langat eivät enää mahtuneet omakotitaloon.

Sohvan nurkkaan, tutulle paikalle, on jo painautunut pieni kuoppa. Siihen Tea Siili aina istuu, nappaa rahin päältä kutimet ja alkaa neuloa.

Tavallisena iltana Tea neuloo sohvalla pari tuntia. Silloin, kun tytär ja mies lähtevät viikonlopuksi mökille, alkaa erityinen aika.

”Kun on omaa aikaa, kutsun neulekavereita kylään. Tai sitten otan ihan hirveitä tv-sarjamaratoneja neule kädessä. Siinä voi vierähtää kokonainen tuotantokausi Real Detectivea.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tea haluaa piristää tuntemattomien päivää. Siksi hän neuloo neulegraffiteja omaan pihaansa ja kaupunkien koristeeksi.

Kaikkein mieluiten Tea neuloo huiveja ja pipoja. Huiveja jää omaankin kaulaan, mutta pipoja Tea ei käytä juuri koskaan. Valmiit neuleet lähtevät usein jollekin muulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Työkavereille olen neulonut korillisen huiveja ja sormet paljaaksi jättäviä kämmekkäitä siltä varalta, että ilmastointi puhaltaa toimistossa liian lujaa.”

Työkavereiden lisäksi Tea haluaa piristää neulomisellaan tuntemattomien ihmisten päivää. Siksi hän neuloo neulegraffiteja, langasta tehtyjä katutaideteoksia, omaan pihaansa ja kaupunkien koristeeksi.

Neulegraffiti kotipihan vaahterassa ilahduttaa ohikulkijoita.

Viimeksi keväällä hän oli mukana neulomassa Jyväskylän keskustaan uutta graffitia. Sillä kertaa puiden ympärille taiteiltiin langasta värikkäitä kukkaköynnöksiä.

”Homma lähti vähän lapasesta. Taisin virkata monta sataa kukkasta. Graffitit ovat tapani tuoda ympäristöön pehmeyttä ja positiivisuutta.”

Puun yläoksien unisiepparit Tea kiinnitti traktorin kauhassa istuen.

Löytöretkiä oman pihan käsityöparakkiin

Tean perheen pihalla seisoo vaalea parakki. Se on Tean valtakunta. Kymmenisen vuotta sitten langat alkoivat viedä liikaa tilaa sisällä, ja asialle oli tehtävä jotain.

Parakissa säilyvät käsityölehdet, tilkkukankaat ja ideoita odottavat langat.

”Minulla on ainakin yli sata kiloa lankaa kotona. Ihan kaikkia en kyllä edes muista. Parakissa on hauska käydä välillä shoppailemassa, tekemässä löytöjä”, Tea nauraa.

”Kilosta lankaa saan tehtyä noin 12 pipoa. Sadasta kilosta saisin neulottua satakunta torkkupeittoa.”

Sisällä talossa tee- ja kahvipannuja peittävät omatekoiset pannumyssyt. Keittiörättejä Tea on neulonut puuvillalangasta niin monia, ettei niitä tarvitse ostaa kaupasta.

”Joskus riittää jo se, että kaivan langat esiin ja paijaan niitä ilman, että ryhdyn edes neulomaan."

Kun esikoinen muutti kotoa, hänen huoneensa valtasivat Tean ”ihkulankalaatikot”. Niissä Tea säilyttää kaikkein ihanimpia lankojaan, esimerkiksi viime kesän neulefestivaaleilta hankittua, väreiltään van Goghin maalausta muistuttavaa Silky Merino Singlesiä.

Tea rakastuu langassa usein väriin. ”Silloin lanka huutaa nimeäni, ja se on pakko ostaa.”

Kun töissä on ollut pitkä päivä tai muuten vain stressaa, Tea nostaa ihkulankalaatikot esiin. Alkaa lohtuneulominen.

”Joskus riittää jo se, että kaivan langat esiin ja paijaan niitä ilman, että ryhdyn edes neulomaan. Lankojen värit ovat kauniita, ja pinta tuntuu ihanalta. Langoista tuleva mielihyvä on samanlaista, mikä syntyy vaikka kauniin kukkakimpun katselemisesta.”

Pipoja ja apua toisille

Aina kun langat päätyvät puikoille asti, Tean valtaa iloinen uuden alun tunne. Mahanpohjassa kutkuttaa ajatus siitä, millainen lopputulos langasta syntyy.

Pari viikkoa sitten langoista syntyi 17 pipoa. Ne lähtivät Lappeenrannan sairaalaan sytostaattihoitoja saavien myssyiksi.

”Aika moni on ihmetellyt, miksi annan neulomuksiani muille, usein vielä ventovieraille. Koko elämäni motto on kuitenkin se, että ihmiset ovat täällä toisiaan varten. Jos toista pystyy auttamaan ihan millä tavalla tahansa, mielestäni on itsestään selvää, että niin tehdään.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.

Tean viikko

MAANANTAI Vartti torkkupeiton virkkaamista töiden ja keilauksen välissä. Illalla vielä yli tunti. Peitto on lahja perjantaina töitä vaihtavalle kollegalle, tahti on pidettävä yllä.

TIISTAI Työpäivän jälkeen ensin kotityöt pois alta. Alkuillan neuloin ja katsoin puolison kanssa lätkämatsia, sitten vain neuloin. Torkkupeiton kanssa vierähti vajaa neljä tuntia.

KESKIVIIKKO Töiden jälkeen bänditreenit ja tyttären nouto partiosta. Torkkupeiton tekoa yli kolme tuntia, nukkumaan vasta puoliltaöin.

TORSTAI Koko ilta torkkupeittoa. Loppukiri. Peitto oli valmiina, pääteltynä ja kostean pyyhkeen alla lepäämässä vasta perjantain puolella.

PERJANTAI Peiton luovutuksen jälkeen Valkeakoskelle neuleretriittiin. Aloitin uuden torkkupeiton.

LAUANTAI Hierontaa ja saunomista neuleretriitissä. Neuloin pipoa ja virkkasin torkkupeittoa 8 tuntia.

SUNNUNTAI Puoli tuntia pipon neulomista, sitten kotia kohti. Illalla sienimetsälle miehen kanssa, sitten sienten putsausta.

Viikon aikana tuli neulottua yhteensä noin 25 tuntia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla