"Jari tulee mukaan shoppailemaankin, moni mies ei tulisi. Ostamme yhdessä keittiövälineitä ravintolaan", Jeerapa Kumpulainen iloitsee.
"Jari tulee mukaan shoppailemaankin, moni mies ei tulisi. Ostamme yhdessä keittiövälineitä ravintolaan", Jeerapa Kumpulainen iloitsee.

Kun nonthaburilainen Jeerapa tapasi Jari Kumpulaisen, hänestä tuli äänekoskelainen ravintoloitsija. Me teemme sinulle ruokaa -juttusarja esittelee viisi ravintolayrittäjää. Kaikki ovat maahanmuuttajia, mutta jokaisen tarina on erilainen.

Jeerapa Kumpulainen, 37, on kotoisin Thaimaan Nonthaburista. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies ja 9-vuotias tytär.

"Pilkoin hedelmiä risteilyaluksella Helsingistä Tukholmaan, kun Jari tuli siihen soittamaan suutaan. Ensin hän taisi kysyä nimeä, sitten muuta.

Silloin oli kevät 2003. Thaimaalainen ystäväni oli järjestänyt minut synnyinmaastani laivalle töihin neljä kuukautta aikaisemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tavattuani Jarin elämäni muuttui toisen kerran. Menimme naimisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäiset vuodet pidimme ravintolaa Ruotsissa. Sain siellä tappouhkauksia, ja ravintolamme yritettiin polttaa, joten lähdimme. Ruotsissakin on rasismia.

Kun tulen aamulla töihin, olen ylpeä: oma ravintola!

PAKKASIN VAATTEET KASSIIN ja tulin Äänekoskelle. Mieheni juuret ovat täällä. Kotimme on Jarin suvun vanha kesä­mökki.

Ruokapaikkamme Prarichat on vilkkaan tien laidassa. Olemme olleet tässä kohta kolme vuotta.

Kun tulen aamulla töihin, olen ylpeä: oma ravintola!

Sitten vaihdan työvaatteet ja alan pestä vihanneksia.

Miten voisimme lähettää äidin yksin Thaimaahan, kun koko muu perhe on täällä?

MIEHENI ONNISTUI SAAMAAN Suomeen myös viisi sisarustani ja äitimme. Voimme työskennellä yhdessä.

Kaikki tekevät kaikkea, paitsi Jari ainoastaan huolehtii meistä, hän ei valmista ruokaa.

Äidin oleskeluluvan kanssa on ongelmia, se itkettää minua. Viranomaisten mielestä hän ei jaksa enää 64-vuotiaana tehdä työtä.

Miten voisimme lähettää hänet yksin Thaimaahan, kun koko muu perhe on täällä?

Olen tyytyväinen elämääni. Perheeni on täällä, se on tärkeintä.

Tyttäreni tulee ravintolaan koulun jälkeen ja lukee läksyt. Sitten hän tekee paperitöitä tai pitää huolta asiakkaista. Hän on ahkera.

Autamme toisiamme tässä elämässä.

OLEMME OLLEET JARIN kanssa yhdessä pitkään. Suhteemme on tasa-arvoinen. Teemme yhdessä kaiken.

Jari ei tosin puutu kotonakaan keittiöasioihin, korkeintaan grillaa makkaran, mutta minä teen miestenkin töitä. Kannan säilykelaatikoita autosta keittiöön.

Mieheni on hyvin ystävällinen. Autamme toisiamme tässä elämässä.

Kaikki vastoinkäymiset ovat ohimeneviä ja tarpeellisia.

Joskus tulee riitaa, mutta se johtuu mieheni kilpirauhasarvoista. Ne saavat hänet ailahtelevaiseksi.

Olemme molemmat oppineet elämään asian kanssa.

Olen buddhalainen ja ajattelen, että kaikki vastoinkäymiset ovat ohimeneviä ja tarpeellisia. Jari ei usko mihinkään. Se ei haittaa.

En ikävöi Thaimaata. Mieheni on luvannut, että muutamme sinne, kun tytär kasvaa.

Olen vähän suunnitellut. Voisin perustaa sinne katukahvilan, jossa tarjottaisiin kaalikeittoa ja karjalanpiirakoita. Suomalaista ruokaa, ei mitään tulista."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla