Kuvat
Päivi Ristell
Plastiikkakirurgian ylilääkäri Patrik Lassus työskentelee HUSissa. Hän on ollut vetämässä Suomen ensimmäisiä kasvojensiirtoleikkauksia. Niissä aivokuolleen luovuttajan kasvot siirretään potilaalle, jonka omat kasvot ovat tuhoutuneet.
Plastiikkakirurgian ylilääkäri Patrik Lassus työskentelee HUSissa. Hän on ollut vetämässä Suomen ensimmäisiä kasvojensiirtoleikkauksia. Niissä aivokuolleen luovuttajan kasvot siirretään potilaalle, jonka omat kasvot ovat tuhoutuneet.

Mitä ajattelee kirurgi juuri ennen ensimmäistä viiltoa? Plastiikkakirurgi Patrik Lassus, 54, kertoo.

”Ennen kuin leikkaus alkaa, pesen käteni huolellisesti saippualla. Sitten pesen niitä kolme minuuttia pirtulla. Sen jälkeen suurin osa pöpöistä on kuollut.

Pesen kädet joka kerta täsmälleen samalla tavalla: ensin sormet, sormien välit yläpuolelta, sitten alapuolelta, ranteet ja kyynärvarret.

Pestessäni käyn leikkauksen läpi. Leikkaan potilaan jo, mutta vasta mielessäni.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Kun olen leikannut potilaan mielessäni, leikkaus on tavallaan jo tehty.”

Käyn yksityiskohtaisesti läpi jokaisen vaiheen. Mietin, mihin teen ensimmäisen viillon ja mihin seuraavan. Olen kasvokirurgi, poistan paljon esimerkiksi suun, nenän tai silmäkuopan syöpäkasvaimia. Kun pesen sormieni välejä, näen mielessäni, miten menen kasvaimeen sen vierestä ja etenen sitten lihasten läpi, luun pintaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos potilaalle pitää rakentaa kokonaan uusi nenä, rakennan mielikuvissani senkin. Uuden nenän voi rakentaa ympäröivistä kudoksista, poskista, otsasta tai vaikka reidestä. Myös korvasta voi rakentaa nenän.

Kun olen leikannut potilaan mielessäni, leikkaus on tavallaan jo tehty. Niin tarkkaan tiedän, mitä olen tekemässä.


Kirugin työssä vaaditaan hermoja. Patrik Lassus ei hermostu oikeastaan koskaan.
Kirugin työssä vaaditaan hermoja. Patrik Lassus ei hermostu oikeastaan koskaan.

Olen systemaattinen ihminen, mutta erityisen systemaattinen olen ennen leikkausta. Leikkausvaatteetkin puen aina samassa järjestyksessä ja samalla tavalla.

Leikkausmyssy on tehty vähän tuuheahiuksisemmille kuin minä, sen etureunat käännän noin kaksi senttiä ylöspäin. Jos myssy on vinossa, käännän sen suoraksi.

”Rentous syntyy siitä, että en pelkää virheitä.”

Kasvomaskin solmin aina samalle kireydelle. Jos se tuntuu yhtään löysältä tai kireältä, avaan solmut ja solmin uudestaan. Silmälasin sangat asetan maskin nauhojen alle.

Se, että valmistaudun aina pikkutarkasti samalla tavalla, rauhoittaa minua. Ehkä haen sillä tiedostamattani myös jonkinlaista hallinnan tunnetta.

KUN SEISON POTILAAN VIERESSÄ, olen rauhallinen. Pulssi ei nouse yhtään. Leikkaaminen on teknistä, mitään tunteellista siihen ei liity.

Toisin oli 30 vuotta sitten, kun leikkasin ensimmäistä kertaa opiskelukaveriltani luomen. Muistan, miten hirveästi käteni tärisivät.

Vieläkään en oleta, että leikkaus sujuu ongelmitta. Tiedän hyvin, että aina voi tapahtua jotakin odottamatonta. Verisuoneen voi tulla reikä tai hermo mennä rikki.

Rentous syntyy siitä, että en pelkää virheitä. Tiedän, että jos jokin menee rikki, osaan korjata sen.

"En hermostu melkein koskaan. Kotona hermostun joskus ihan kunnolla lapsille, mutta vain noin kerran vuodessa."

Kun tulee ongelma, ensin pysähdyn. Pysähtyminen on tärkeintä. Jos alan höseltää, kaikki vain vaikeutuu. Jokaiseen hätätilanteeseenkin on selkeä toimintaohje. Jos esimerkiksi verisuoni menee rikki, pyydän laitteista isomman imun tai painan suonta sormella.

Jos jokin menee pieleen, en pelästy, vaan minua ketuttaa. Harmittelen, että äh, tämäkin vielä, miksi tämän piti mennä näin. Peruuttamatonta vauriota tulee harvoin, mutta jos tulee, kurja fiilis iskee vasta jälkeenpäin.

Rauhallisuus on tässä ammatissa välttämätöntä. Olen ihmisenä muutenkin tosi rauhallinen ja sovinnonhaluinen, en hermostu melkein koskaan. Kotona hermostun joskus ihan kunnolla lapsille, mutta vain noin kerran vuodessa. Enkä aina edes joka vuosi.

Kerran kun suutuin, lapset alkoivat kutsua minua Räyhäpiirakaksi. Komean lempinimeni he olivat napanneet jostakin runosta.

HETKEÄ ENNEN ENSIMMÄISTÄ viiltoa varmistan, että kaikki tarpeelliset instrumentit ovat esillä. Usein leikkauksessa on mukana monta lääkäriä ja hoitajaa. Yhdessä käymme vielä kerran läpi faktat: potilaan nimen, sen, mitä leikataan, riskit, leikkauksen keston.

Taustalla soi Bassoradio. Sieltä tulee funk-musiikkia, jonka rennosta tunnelmasta pidän. Joskus biisit ovat kyllä niin häröjä, että hoitajat pyytävät, voiko kanavan vaihtaa.

Ensimmäisen viillon paikan piirrän potilaan ihoon tussilla. Tiedän sitten, että tuosta mennään.

Leikkaus alkaa yleensä veitsellä. Veitsen pyydän hoitajalta.

Sitten kysyn: Saako aloittaa?”

Mitä pikajuoksija ajattelee hetkeä ennen lähtöpamausta? Mitä poliisi ajattelee hetkeä ennen kuin vie kuolinviestin? Entä orkesterimuusikko hetkeä ennen soittaa ensimmäisen äänen? Tai näyttelijä ennen kuin astuu lavalle? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 5/2023 tai digilehdistä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla