”Yhden ominaisuuden perusteella ei kannata ajatella, että ihminen on tietynlainen. Ihmisissä on niin paljon puolia”, sanoo Signmark eli Marko Vuoriheimo.  Hän räppää:  Keep in mind: You deserve to shine.  Pidä mielessäsi: Sinä ansaitset loistaa.
”Yhden ominaisuuden perusteella ei kannata ajatella, että ihminen on tietynlainen. Ihmisissä on niin paljon puolia”, sanoo Signmark eli Marko Vuoriheimo. Hän räppää: Keep in mind: You deserve to shine. Pidä mielessäsi: Sinä ansaitset loistaa.

Mene maailmaan, selviät kyllä. Niin Marko Vuoriheimon vanhemmat neuvoivat poikaansa ja niin Marko teki. Hänestä tuli  maailman ensimmäinen viittomakielinen räppäri, Signmark.

Marko Vuoriheimo, 42, syntyi kuurona, eikä se ollut mikään yllätys. Myös äiti ja isä olivat kuuroja. Heidän oppinsa pojalleen oli: Me emme osaa auttaa kaikessa. Sinun pitää itse mennä maailmaan ja selvittää asiat. Pärjäät kyllä.

10-vuotiaana Marko lähti tulkiksi vanhempiensa lainaneuvotteluihin pankkiin. Hän osasi lukea puhetta huulilta paremmin kuin äiti ja isä.

”Kerroin äidille, että pankkivirkailija sanoi tätä ja tätä. Äiti oli, että ai jaa joo, tulkkaapa lisää. Nykyään ei katsota hyvällä, jos lapsi tulkkaa asioita kuuroille vanhemmille, ja ymmärrän sen. Mutta minusta se oli kivaa. Aina on kivaa, kun ihmiset alkavat ymmärtää toisiaan.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isovanhemmat kuulivat ja puhuivat. Marko vietti kesälomilla paljon aikaa heidän luonaan ja oppi mallia ottamalla lausumaan yksittäisiä sanoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

11-vuotiaana Marko alkoi pestä naapureiden autoja ja avasi pankkiin säästötilin tienaamilleen markoille.

14-vuotiaana hän osti rahoilla itselleen huippuominaisuuksin varustetun maastopyörän, josta oli haaveillut.

16-vuotiaana Marko hankki vielä hienomman pyörän. Vanhan hän myi pikkuveljelle hyvään hintaan.

”Olen aina ollut toimelias tyyppi”, Marko sanoo ja nauraa.

”Jos toiset yrittävät elämässä sulkea ovia, voi laittaa jalan väliin.”

Marko päätti ryhtyä rap-artistiksi, kun häntä lyötiin jyväskyläläisessä yökerhossa. Silloin, vuonna 2004, Marko oli 26-vuotias ja opiskeli yliopistossa kasvatustieteitä tullakseen viittomakieliseksi luokanopettajaksi.

”Olin jo lähdössä yökerhosta kotiin, kun tunnistin Coco Jamboo -biisin ja tiesin, että nyt lähtee vielä yhdet joraukset. Tanssin ja viitoin kappaleen mukana.”

Kolme miestä kävi kimppuun. Tilanne oli sekava, mutta Marko ehti lukea huulilta, mitä hänelle sanottiin: Älä käy pokaamaan mun naista. Mene muualle täältä, vammainen. Helvetin apina.

Musiikki loppui. Valot syttyivät. Vartijat tulivat.

”Sen illan jälkeen minulle riitti nöyryys. Aloin tehdä räppibiisejä tosissani. Halusin kertoa, millaista on kuulua vähemmistöön. Tahdoin näyttää, että kuuroja on olemassa, ja pitää heidän puoliaan.”

Tämä on yksi Markon tekemistä, hänelle tärkeistä säkeistä:

I’m the deaf one, but you have all the trouble listening.

Eli suomeksi: Minä olen kuuro, mutta te ette osaa kuunnella.

”Jos toiset yrittävät elämässä sulkea ovia, voi laittaa jalan väliin. On tärkeää, ettei ainakaan itse sulje ovia itseltään”, Marko sanoo.

”Vanhemmat turvautuivat liikaa omiin vanhempiinsa. Moni asia elämässä jäi saamatta.”

Maailman ensimmäinen viittomakielinen räppäri. Se Marko on ja käyttää räppärinä taiteilijanimeä Signmark. Nimi syntyi, kun Marko yhdisti englannin sign language (viittomakieli) -sanan ja nimensä.

Uranuurtaja hän on myös perheessään, ja vanhemmat ovat hänestä ylpeitä. Vanhempien omat unelmat eivät toteutuneet.

Äidin vanhemmat eivät aikoinaan juuri kannustaneet lastaan opettelemaan viittomakieltä. Huulilta lukeminen riittäisi ja herättäisi vähemmän huomiota.

Sama ajatus oli isän vanhemmilla. Jos isä viittoi koulussa, hän sai karttakepistä. Jos isä viittoi sukujuhlissa, hänen isänsä rankaisi kotona.

Molempien kodissa lapsen kuurous oli 1950- ja 1960-luvulla häpeä. Se piti salata niin hyvin kuin mahdollista.

Vanhemmat eivät oppineet kumpaakaan kieltä kunnolla, viittomakieltä tai suomea. Isä oppi sanomaan ääneen pari sanaa: Tule kahville. Syömään. Perkele.

”He turvautuivat liikaa omiin vanhempiinsa. Moni asia elämässä jäi saamatta. Siksi he varmasti aina korostivat, että minun pitää mennä ja yrittää”, Marko sanoo.

Ihmiset ajattelevat usein, että kuuroilta puuttuu jotakin, koska he eivät kuule. Marko ajattelee päinvastoin. Kuuroilla on jotakin ainutlaatuista, koska he eivät kuule: Oma hiljaisuus ja rikas sisäinen maailma. Oma kieli ja oma yhteisö.
Ihmiset ajattelevat usein, että kuuroilta puuttuu jotakin, koska he eivät kuule. Marko ajattelee päinvastoin. Kuuroilla on jotakin ainutlaatuista, koska he eivät kuule: Oma hiljaisuus ja rikas sisäinen maailma. Oma kieli ja oma yhteisö.

 

Kun tytär syntyi, vauva ei heti näyttänyt reagoivan ääniin. Marko ajatteli: Jes

Eeva istui viereiselle tuolille keväällä 2013. Marko oli lähtenyt kaverinsa kanssa teatteriin katsomaan Neljäs tie -näytelmää, ja Eeva oli kaverin ystävän tytär.

”Aloimme höpötellä ennen esitystä ja väliajalla jatkoimme. Luin huulilta, ja kyllähän mä vähän pystyn puhumaan.”

Seuraavan kuukauden aikana Eeva opetteli sormiaakkoset ja sitten viittomakielen. Eeva, 34, on ammatiltaan juristi, hän ja Marko ovat olleet yhdessä nyt kahdeksan vuotta.

Viisi vuotta sitten syntyi tytär Amalia, viime kesän lopuksi Alvar. Lisäksi Markolla on pian 13-vuotias esikoinen, Celina.

Kun Celina syntyi, kätilö teki vauvalle seuraavana päivänä kuulotestin. Vauva ei ensin näyttänyt reagoivan ääniin.

Marko ajatteli: Jes.

”Taisin tuulettaakin.”

Kätilö lohdutti vaimoa: Ei vielä hätää, on yleistä, että vauva ei heti reagoi.

Markoa harmitti.

”Miksi kätilö ei voinut vain sanoa, että onnea kaksikielisestä lapsesta?”

Miksi Marko haluaa pussata vaimoaan aina ennen kuin lähtee ovesta ulos – vaikka olisi juuri riidelty? Minkä elämänohjeen hän on antanut tyttärelleen ja minkä hän sanoo lavalta faneilleen? Lue Markon koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 16/2021 tai digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla