”Monet meistä prosessoivat vielä aikuisenakin lapsuuden juttuja. Ajattelen, että niiden kanssa kannattaa tehdä rauha”, Sakke sanoo. Sen matkan hänkin on tehnyt.
”Monet meistä prosessoivat vielä aikuisenakin lapsuuden juttuja. Ajattelen, että niiden kanssa kannattaa tehdä rauha”, Sakke sanoo. Sen matkan hänkin on tehnyt.

Sakke Aalto eli artisti Keko Salata eli vuosia häpeän varjossa. Teininä hän koki välillä olevansa ulkopuolinen ja ulkonäöltään vääränlainen. Aikuisena Sakke on oppinut ymmärtämään pahan olonsa syitä ja nauttimaan elämästään. 

Sakke Aalto seisoo valkoisen korkean pöydän takana, kameroiden edessä. On toukokuu 2021, ja Helsingin Messukeskuksessa musiikkialan tärkein juhla Emma-gaala, vuorossa Vuoden tuottajan palkitseminen.

Kun Sakke kuulee oman nimensä, hänen kulmakarvansa nousevat ja alkaa hymyilyttää.

Sakke kävelee mikrofonin eteen ja kaivaa taskustaan pienen muistilapun. Sitten hän kiittää esimerkiksi lapsuutensa kotipaikkaa Myllypuroa ja kaikkia artisteja, joiden kanssa on saanut tehdä töitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Heitä on 20 vuoden aikana ollut paljon: Behm, JVG, Cheek, Pyhimys, Elastinen, Snoop Dogg. Ja monia muita. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lavan ympärillä istuvat koronaturvavälein Suomen ykkösartistit ja muut musiikintekijät. Paljon ihmisiä, juhlahumua, skoolauksia. Nuorelle Sakelle ajatus tästä hetkestä olisi ollut käsittämätön.

Teininä Sakke kamppaili epävarmuuksien kanssa ja ajatteli välillä olevansa jotenkin vääränlainen. Olisi pitänyt olla jo vahvempi ja itsenäisempi. Puheliaampi, kovempi, lätkäjätkä.

Kun luokkakaverit joivat omppuviiniä kotibileissä ja alkoivat pussailla, Sakke pysyi usein kotona.

Sakkea ei kiusattu koulussa. Olo siitä, että on vääränlainen ja viallinen, kumpusi omista ajatuksista.

”Mulla oli paljon pelkoja ja epävarmuutta, tuntui tosi heiveröiseltä suuren maailman edessä. Kun muut alkoivat juosta tyttöjen perässä, en olisi uskaltanut. Ei minusta ollut siihen.”

Saken mielestä hänessä oli paljonkin vikaa. Oli teinin armottomuutta itseä kohtaan ja pielessä moni asia, kuten nämä:

Liian kapeat hartiat, kasvot jotenkin oudot, nenä liian iso. Sekin Sakkea välillä ärsytti, että hän kasvoi pituutta nopeasti.

Sakke vuorautui hupun tai pipon alle, peitti niin paljon kuin mahdollista.

Välillä Sakke pelkäsi mitä milloinkin. Teininä Thaimaassa lomamatkalla hän katsoi jokaisen askelmansa tarkasti, koska saattoi tulla käärme tai rotta. Toisinaan hän pelkäsi sairastuvansa parantumattomaan sairauteen.

”Kaikenlaista. Taisin olla aika solmussa”, hän sanoo nyt.

Sakkea ei kiusattu koulussa, eikä kukaan Saken muistin mukaan haukkunut tai nauranut. Olo siitä, että on vääränlainen ja viallinen, kumpusi omista ajatuksista.

”Koin vahvasti, että olin tosi ulkopuolinen. Ajattelin, että pitäisi olla jotain muuta. Pitäisi pelata jossain jengissä, pitäisi käydä kotibileissä, sopia treffejä, olla jotenkin ulospäin suuntautunut. Varmaankin loin päässäni sellaisen ideaalin.”

Onneksi löytyi muita tapoja olla. Sakke alkoi tehdä musiikkia.

Hän avasi PC 286:n, kömpelön vaaleanharmaan tietokoneen, jonka iso ruutu vei melkein puolet kirjoituspöydän tilasta ja jonka käynnistymistä sai odotella usein vartinkin. Hän työnsi sinisen disketin tietokoneen uumeniin ja avasi alkeellisen musiikkiohjelman, Fast Trackerin.

Keko Salata käytti uransa alussa naamiota. Nyt naamio pölyttyy kaapissa. Sakelle se on arvokas muisto omasta kasvutarinasta.
Keko Salata käytti uransa alussa naamiota. Nyt naamio pölyttyy kaapissa. Sakelle se on arvokas muisto omasta kasvutarinasta.

Musiikkiohjelma oli isoveljen hankkima ja avasi polun biitteihin. Koneen vieressä Sakella oli Yamahan klassinen piano, jonka soittamisen hän oli äidin tuuppaamana aloittanut kuusivuotiaana.

Kun muut olivat lukion bileissä, Sakke rakenteli rumpukomppeja, soitti sointuja ja melodioita ja lähetti musiikkiaan CD-levyillä kirjekuoressa Suomeen, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin levy-yhtiöihin, tuottajille, managereille, artisteille.

”Olen aina ollut taustahahmo, joka ei parrasvaloissa ole.”

PC:n availu ja melodioiden lähettely moneen suuntaan kannatti. Musiikista tuli Sakelle vähän vahingossa ammatti parikymppisenä, 2000-luvun alkuvuosina. Hän pääsi tuottamaan esimerkiksi Fintelligensin eli Elastisen ja Iso H:n levyä ja tutustui Suomen räppiporukoihin. Se oli hänestä hienoa, mutta samalla Sakke tunsi, ettei kuulu joukkoon.

”Se oli semmoista tosi äijäilyä. En viihtynyt niissä porukoissa, vaikka musan teko oli mahtavaa. Joskus olin mukana illanvietoissa, keikoilla ja keikkamatkoilla. Ne olivat aika rajuja tällaiselle ujolle tyypille. Olen aina ollut taustahahmo, joka ei parrasvaloissa ole.”

TULIPALOJA SAMMUTTAMASSA

Kymmenisen vuotta sitten melkein kolmekymppinen Sakke oli taas eksyksissä.

Pitkä parisuhde oli kariutunut. Oman eronsa lisäksi hän huomasi miettivänsä vanhempiensa avioeroa, kaikkia pelkojaan ja epävarmuuksiaan.

”Kun viimein uskalsin mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa, päässä oli monenlaista tulipaloa päällä samaan aikaan.”

”Se oli aluksi ihan palapeli, en osannut sanoa, mistä paha olo johtuu. Olin aika ulalla. Oli huippuhetkiä, mutta myös hetkiä, joina oma elämä tuntui täysin arvottomalta.”

Sakke mietti terapiaan menoa.

Hän mietti sitä pari vuotta.

”Kun viimein uskalsin mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa, päässä oli monenlaista tulipaloa päällä samaan aikaan.”

Sakke oli ajatellut, että monet epävarmuudet liittyivät ulkonäköön. Pikkuhiljaa hän alkoi tajuta, että kyse on enimmäkseen muusta kuin nenän muodosta tai hiusten paksuudesta.

 

Miten Sakesta tuli artisti Keko Salata? Miten vanhempien avioero vaikutti pieneen Sakkeen? Mikä sai hänet hyväksymään itsensä ja päästämään irti häpeästä? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 13 / 2021 tai lue digilehdestä 

Katariina43

Itse erityisherkkänä tuo ulkopuolisuuden tunne hyvin tuttua lapsuudesta saakka. Aina vääränlainen, liian hiljainen, liian lyhyt, liian herkkä jne. Terapian myötä hyväksynyt sen ajatustenkulun oman päänsisäisen yliaktiivisyyden ja asioiden ylianalysoinnin osana itseä. Avioeron jälkeisen pohjamudassa tulemisen aikana Keko Salatan kappaleista tuli iso osa mun selviytymistarinaa. Sanat upposi suoraan ja syvälle. Kiitos. Ehkä Sakkekin on taiteilijaluonteensa lisäksi erityinen ja herkkä.

Vierailija

Jännittävä näkemys, että ulkopuolisuus on aina jotain erityisherkkyyttä. Pistetäänkö kaikki, joita on syrjitty vaikka etnisen taustan tai perheen köyhyyden takia kans psykiatrille kelaamaan "erityisherkkyyttään", kun ovat jääneet piireistä ulkopuolelle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla