Ikä ei ole este liikunnalle, tietävät Väinö ja Hilkka Rantio, 92.
Väinö: "Liikuntani on naisten ansiota"
"Aloitan päiväni Hilkan kanssa aamutreenillä jo ennen jalkeille nousua. Parinkymmenen minuutin jumpassa on hengitysharjoituksia, nilkkojen pyörittelyä, jalkojen venyttelyä ja lopuksi pään kiertoja.
Jumppaohjeet on laatinut työfysioterapeuttina työskentelevä tyttäremme. Kuntoliikuntani on kolmen naisen, vaimoni ja kahden tyttäreni ansiota.
Aamujumpan lisäksi rehkimme usein päivällä parvekkeella. Teemme siellä ylösnousuharjoituksia tuolin avulla.
Vähintään kerran viikossa kävelen viiden kilometrin lenkin pitkin Espoon rantoja. Siinä on hyvä vähän hengästyäkin. Talvisin käyn hiihtämässä.
Juoksin melkein kaikkien ohi, vaikka olin paljain jaloin.
En harrastanut liikuntaa nuorena, sillä meidän kylällä eivät urheilleet kuin suojeluskuntalaiset. Sodan aikaan Syvärillä minut komennettiin pataljoonan juoksukilpailuihin. Huomasin, että juoksin melkein kaikkien ohi, vaikka olin paljain jaloin.
1944 edustin taistelukoulua valtakunnallisissa kisoissa.
Urheilijat saivat olla iltalomalla aamukuuteen, kun muiden piti palata puoliltaöin. Se oli parikymppiselle miehelle etu.
Sotien jälkeen opiskelut ja virkaura tekivät elämästä niin tiivistä, ettei siihen mahtunut liikuntaa. Kolmen kilometrin työmatkat sentään kävelin.
Olin 20 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön, niin sanotun murharyhmän, päällikkö.
Olen kilpaillut yli 80-vuotiaana lentopallossa, hiihdossa, estejuoksussa, juoksussa ja kävelyssä.
Säännöllisen liikunnan aloitin eläkkeellä. Liityin Sporttiveteraanit-yhdistykseen, joka alkoikin kiskoa minua tiiviisti mukaansa.
Olen kilpaillut yli 80-vuotiaana lentopallossa, hiihdossa, estejuoksussa, juoksussa ja kävelyssä. Mitaleja on 40, mutta ei yhtä montaa kultaista kuin Hilkalla.
Liikunta on tärkein hyvinvointini lähde. Saan siitä myös iloa. Minulla ei ole kolotuksia, ja kävely ja jumppa sujuvat vaivatta. Flunssaa ei ole ollut 15 vuoteen.
Minulla ei ole kolotuksia, ja kävely ja jumppa sujuvat vaivatta.
Miesten olisi hyvä aloittaa kuntoliikunta viimeistään 40-vuotiaana. Tupakointi ja liiallinen alkoholi pitäisi jättää. Raihnaisuutta voi itse hidastaa.
Olemme olleet Hilkan kanssa naimisissa jo lähes 70 vuotta, ja suurin kiitos hyvinvoinnistani kuuluu hänelle.
Sillä on suuri vaikutus, että saamme elää ja hoitaa huusholliamme ja mökkiämme yhdessä."
Hilkka: "Lenkkeilemme käsikynkkää"
"Täytän maaliskuussa 93 vuotta, ja vaikka yöllisiä jalkasärkyjä on jo aika paljon, liikun vielä omilla jaloillani. Se on liikunnan ansiota.
Kammoan rollaattoreja, mutta onneksi en sellaista tarvitse niin kauan, kun Väinö kulkee vierelläni. Voin tarvittaessa ottaa häntä käsikynkästä.
Olemme aina tehneet pitkiä hikilenkkejä. Niiden aikana on ehditty pohtia elämää monelta kantilta.
Kehoa pitää kuunnella, mutta sitä pitää myös pikkuisen piiskata.
Naiset nauttivat miehiä enemmän istuskelemisesta, lueskelemisesta ja juttelemisesta. Niin minäkin, ja välillä pakotan itseni lähtemään liikkeelle.
Omaa kehoa pitää kuunnella, mutta sitä pitää myös pikkuisen piiskata. Keho jäisi mielellään sohvalle, mutta sille mieliteolle ei saa antaa liikaa myöten.
Jos jotain kohtaa kolottaa, pitää sitä erityisesti liikuttaa ja harjoittaa.
Olen voittanut 15 kultaa ja koko joukon hopeaa.
Tein työurani sairaalassa kolmivuorotyössä, eikä liikunnalle jäänyt paljon aikaa. Jäin eläkkeelle 58-vuotiaana.
Osallistuin silloin ensimmäisiin veteraanien hiihtokisoihin. Innostuin, kun aloin pärjätä. Olen voittanut 15 kultaa ja koko joukon hopeaa.
Olin 90-vuotiaana sarjani ainoa, minkä vuoksi minut laitettiin kilpailemaan 85-vuotiaiden kanssa. Sain pronssia.
Viimeiseen valtakunnalliseen kilpailuuni osallistuin 2013. Olin 90-vuotiaana sarjani ainoa, minkä vuoksi minut laitettiin kilpailemaan 85-vuotiaiden kanssa. Sain pronssia ja olin tyytyväinen.
Ikäisiksemme me menemme Väinön kanssa vielä aika lujaa!"
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4 / 2016.
