Erick ja Aysha aloittivat suomen opinnot nollasta – nyt he kertovat, mikä on kielemme hauskin ja kaunein sana

Tikapuut. Tikapuut tikapuut!

Aysha Akter, 21, on asunut Suomessa jo kaksi vuotta, mutta häntä huvittaa yhä tapa, jolla suomalaiset tervehtivät. Ayshan äidinkielessä bengalissa samankuuloinen sana mai tarkoittaa – no, tikapuita.

Moi oli ensimmäisiä suomen kielen sanoja, joita Aysha oppi muutettuaan Bangladeshista Turkuun helmikuussa 2020. Juuri muuta hän ei osannutkaan, kun aloitti kotoutumiskoulutuksen seuraavana syksynä Turun kristillisellä opistolla.

Kotoutumiskoulutuksen suomen kielen tunneilla sanoja tuli nopeasti lisää. Yksi. Kaksi. Kahdeksan. Uuni. Kattila. Vedenkeitin. Sormus. Viinirypäle.

Nyt on lämmin, alkukeväinen maanantaiaamu, ja suomen kielen kurssilla keskustellaan viikonlopusta. Aysha on käynyt Turun suurmarkkinoilla, Erick Ávila taas kävelyllä perheen kanssa.

”Koska lapsi oli viime viikolla kipeä, olimme… miten sanotaan, että olimme careful?”, Erick pohtii.

Varovainen. Taas yksi uusi sana.

Kaunis valkoinen maa

Lunta! Joka puolella on valkoista ja kaunista lunta!

Kun Aysha Akter tuli Suomeen tuoreen aviomiehensä kanssa, puhdas lumi hurmasi hänet.

”Kauhoin kylmää lunta käsiini ja olin onnellinen. Otin paljon kuvia ja lähetin niitä perheelleni Bangladeshiin.”

Nyt Aysha on huomannut saman kuin moni muukin Suomessa asuva: talvella on myös liukasta ja märkää. Aysha kaatui talvella monta kertaa. Kaunista lumi silti on edelleen.

Myös suomen kieli on Ayshan mielestä valtavan kaunista. Aluksi nauratti, kun hän ei ymmärtänyt muiden puheesta mitään. Sekaisin menivät paitsi tikapuut ja tervehdykset, myös jalat ja päät – jalka on bengaliksi pā.

Aysha on kielikurssilla samasta syystä kuin muutkin: että saisi elämän kunnolla käyntiin uudessa kotimaassa. Että pärjäisi arjessa, pääsisi opiskelemaan ja töihin.

”Ne, jotka osaavat englantia, sanovat, että Turussa pärjää englannin kielelläkin, mutta minä en puhu englantia. Minä puhun aina suomea”, Aysha kertoo.

Kristillisen opiston Suoki2-ryhmässä osataan paljon muutakin kuin englantia. Ryhmässä on 21 opiskelijaa ja opiskelijoilla 14 eri äidinkieltä: albania, bengali, dari, farsi, espanja, venäjä, vietnam...

”Turussa pärjäisi englannin kielelläkin, mutta minä en puhu englantia.”

Osa kurssilaisista on aloittanut suomen opiskelemisen viime syksynä, osalla on meneillään jo toinen vuosi. Kieltä päntätään neljästä seitsemään tuntia päivässä. Kielen lisäksi täällä opiskellaan muun muassa tietotekniikkaa sekä yhteiskunta- ja kulttuurituntemusta.

Aysha yrittää puhua suomea arjessa niin paljon kuin mahdollista. Vain kotona miehensä kanssa hän puhuu bengalia.

Ayshan mies muutti Bangladeshista Suomeen työn perässä jo 12 vuotta sitten. Hän kokoaa Mersuja Uudenkaupungin autotehtaalla.

Bangladeshissa töitä ei riitä läheskään kaikille.

”Siellä on paljon ihmisiä, paljon köyhyyttä ja paljon likaa. Siksi haluan mieluummin kasvattaa lapseni Suomessa”, Aysha sanoo.

”Rakastan suomalaista luontoa. Rannoilla ja metsässä on aina puhdasta, ja metsässä voi syödä marjoja suoraan maasta. Ilma on raikasta hengittää.”

Yhteistä kieltä etsimässä

Iltapäivällä on musiikintunti. Laulaminen auttaa muistamaan sanoja ja lauseita sekä ääntämään suomea sujuvammin.

Erick Ávila nappaa seinältä akustisen kitaran ja alkaa tapailla taululta hänelle tuntemattoman suomalaisen kansanlaulun sointuja: Sano sano sano todella, rakastatko minua, hellällä palavalla sydämellä...

Vielä maaliskuussa 2016 Erick revitteli sähkökitarastaan intohimoisia sooloja lavalla tuhansien chileläisten fanien kiljuessa ja hurratessa. Six Magics -hevibändi kiersi isoja lavoja, ja musiikki oli kitaristi-säveltäjä-tuottaja Erick Ávilan päätyö.

Sitten Erick julkaisi toisen soololevynsä, joka yhdisti metallimusiikkia ja latinorytmejä. Uniikki lopputulos kiinnosti Euroopassa saakka. Suomalaisten muusikoiden kanssa alkanut yhteistyö toi Erickin myös Suomeen keikkailemaan.

Turun-keikalla eturivissä musiikkia fiilisteli kaunis, vaalea nainen. Katseet kohtasivat tämän tästä, ja keikan jälkeen Erick mni juttusille.

Tapaaminen johti pian Erickin muuttoon Chilen Santiagosta Suomen Turkuun.

Erick Ávila pelaa pingistä suomen kurssin välitunnilla. Hän haluaa oppia suomea, jotta pärjäisi raksahommissa ja voisi keskustella appiukon kanssa paremmin.

Nyt 42-vuotias Erick opiskelee suomea ja haaveilee rakennusmiehen opinnoista oppisopimuksella. Oppisopimusajalta maksetaan myös palkkaa. Raha tulee tarpeeseen, sillä perheessä on kuusikuinen Ahti-vauva. Merenjumala, kuten Erick sanoo.

Raksalla pitää osata suomea, mutta Erick haluaa opiskella suomea myös perheen vuoksi. Hänen appiukkonsa puhuu englantia vain vähän.

Alusta asti heillä on kuitenkin ollut yksi yhteinen kieli: musiikki. Appiukkokin soittaa kitaraa ja pitää vävynsä musiikista.

”Haluan oppia puhumaan suomea jo ihan kunnioituksesta appiukkoa kohtaan. Minulla on nyt suomalainen perhe, ja olisi hassua, jos en puhuisi samaa kieltä heidän kanssaan. Lapselle puhun toki espanjaa, jotta hän oppii myös minun äidinkieleni”, Erick kertoo.

Vaimonsa kanssa Erick puhuu suomea mahdollisimman paljon.

”Osaan sanoa mä rakastan sua, hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia ja muita sellaisia söpöjä asioita. Tärkeimmät asiat keskustelemme kyllä englanniksi.”

Suomen kielen kaunein sana on Erickin mielestä äiti. Sitä tarkoittava sana lausutaan kaikissa kielissä erityisellä lämmöllä ja kuulostaa aina kauniilta.

Päämääränä työ

Keväällä kurssin opiskelijoilla on edessä kielitesti. Tavoitteena on saada arvosanaksi eurooppalaisen taitotasoasteikon B1.1. Se tarkoittaa, että selviytyy suomeksi arkielämässä ja pystyy osallistumaan ammatilliseen koulutukseen. Jos haluaa hakea Suomen kansalaisuutta, pitää suorittaa vielä yleinen kielitutkinto.

Koetta odotellessa Aysha pitää huolen siitä, että puhuu joka päivä suomea, vaikka koulua ei olisikaan. Jokainen opittu sana ja sanonta vie lähemmäs työpaikkaa.

”Minun pitää osata paljon suomea, että pääsen ammattiopistoon. Aion opiskella lastenhoitajaksi, koska pidän paljon lapsista.”

Aysha on jo ollut työssäoppimisjaksolla päiväkodissa ja sai sieltä hyvää palautetta. Todennäköisesti hän saisi heti töitä, kun vain kielitaito olisi parempi.

”Lapset ymmärsivät minua hyvin ja minä heitä. Teimme yhdessä lumiukkoja. Sekin on hauska sana!”

Kodin Kuvalehden jutussa numerossa 9/2022 tapaamme lisää maahanmuuttajaopiskelijoita. Mitä he ajattelevat työllistymisestä, suomalaisesta kulttuurista ja rasismista? Tilaajana voit lukea jutun myös digilehdestä.