Jos valittamisesta tulee arkipäiväistä, hälytyskellojen pitäisi soida. Marmatuksesta voi päästä eroon – kunhan sen ensin itse huomaa.

Lentokoneessa kuultua: kone on pieni, jalkatila on ahdas, lentoemännät työskentelevät hitaasti. Matkakohteen vesi vaikutti liian suolaiselta, toisaalla olisi ollut turkoosimpaa vettä. Tuttua?

Moni meistä sortuu turhaan valittamiseen. Negatiivisuudesta tulee ongelma, kun asioissa ei näe mitään hyvää. Perheelle, kollegoille tai ystäville valittaja on raskasta seuraa. Valittaja kuvittelee tekevänsä muille palveluksen paljastamalla maailman kaikki virheet. Valittamisesta syntyy kuin huomaamatta kierre, sillä kielteisyys lisää kielteisyyttä. Voimakkaat tunteet myös tarttuvat kanssaihmisiin.

Jos löydät itsestäsi ainaisen marmattajan, pysähdy pohtimaan, mistä tyytymättömyytesi kumpuaa. Toki elämä joskus haastaa, mutta ainaiseen tyytymättömyyteen kannattaa puuttua.

Pohdi, mikä asia elämäntilanteessasi on se, joka sinua kismittää. Voi olla, että tulet tarttuneeksi kaikkeen siihen, mikä on näkyvää ja jotenkin tiellä, vaikka tosi asiassa jokin aivan muu ottaa päähän.

Nähkää minut!

Marisemisen taustalla voi olla myös kateutta tai mustasukkaisuutta. Kun esimerkiksi itse ei viitsi tai jaksa panostaa vaikkapa uuden työn etsimiseen ja ystävä etenee urallaan, se ärsyttää ja laukaisee negatiivisia tunteita. Kulttuuriimme tuntuu muutenkin kuuluvan sen huomiointi, mitä muilla on, mutta itsellä ei. Valittaminen yhdistää ihmisiä ja on kuin kepeää small talkia. Voi tuntua turvalliselta kätkeä oma mielipide valittamisen taakse.

Unohdamme olla kiitollisia siitä, mitä on.

Lisäksi unohdamme usein olla kiitollisia siitä, mitä meillä on, kun kiinnitämme huomiomme siihen, mitä meidän pitäisi saada. Ikuinen tyytymättömyys ei kuitenkaan poistu, vaikka saavuttaisimme tavoitteemme. Kätevästi vain vaihdamme huomiomme kohdetta uuteen tavoiteltavaan asiaan ja jatkamme valittamista.

Valittamisen sijaan kannattaisikin keskittyä asioihin, joita elämäänsä tahtoo ja jättää vähemmälle huomiolle se, mitä ei pidä tavoiteltavana.

Toisinaan valittamisen taustalla on se, että elämässä ei ole tullut eteen todellisia ongelmia, ja siksi pikkuasioista on helppo mukista. Jos omassa elämänhallinnassa on pulmia, on näppärä syyttää kaikesta joko muita ihmisiä tai olosuhteita.

Hallitse stressiä

Valittamisen sijaan kannattaa kokeilla muita toimintatapoja ja asenteita. Lähes kaikesta voi löytää jotain hyvää, jos asiaa tarkastelee eri näkökulmista. Aina se hyvä ei astu elämään juuri tapahtumahetkellä, joskus positiiviset seuraukset huomaa vasta pitkän ajan kuluttua.

Stressaantuneena ei pysty omaksumaan uutta.

Stressaantuneen voi olla vaikea hahmottaa omaa valittamistaan, sillä silloin toimintatavat kapeutuvat ja vanhoihin kommunikointikeinoihin jumiutuu helposti. Stressaantuneet aivot eivät pysty edes omaksumaan uutta. Marmatuksen jatkaminen voi olla helpompaa kuin peiliin katsominen ja muutoksen tarpeen hyväksyminen.

Valittajan kannattaa ensi tilassa vahvistaa stressinsietokykyään. Arjesta on hyvä etsiä asioita, jotka oikeasti tuottavat mielihyvää. Vaikka omien toimintamallien muuttaminen saattaa aluksi tuntua työläältä ja jopa teennäiseltä, se kannattaa.

Kun harjoittelee tietoisesti toisenlaista tapaa olla, asiat alkaa nähdä positiivisemmassa valossa.

Asiantuntijana Lääkärikeskus Aava Pasilan työterveyspsykologi, psykoterapeutti Miia Rautiainen ja tiedostavan kirjoittamisen valmentaja Sanna Wikström. Jutussa on käytetty lähteenä myös Annastina Vrethammarin kirjaa Ajattele elämäsi hyväksi (Tammi 2009).

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2012.

Entiset kiusatut kertovat, mitä ovat aikuisena ymmärtäneet. Ensimmäinen ajatus kuuluu: minä en ollut vääränlainen, väärässä olivat kiusaajat.

Nämä lauseet jokaisen kiusatun pitäisi kuulla jo lapsena, mutta niitä ei ole myöhäistä sanoa itselleen aikuisenakaan.

  1. Kiusaaminen ei johtunut siitä, että olisin ollut vääränlainen tai toiminut väärin. Väärässä olivat kiusaajat.
  2. Aikuisten olisi pitänyt puuttua kiusaamiseeni. En saa syyttää itseäni, vaikken olisikaan uskaltanut kertoa tilanteesta. Aikuisten vastuulla oli huomata.
  3. Minun ei tarvitse muuttaa niitä ominaisuuksia, joiden vuoksi minua kiusattiin. Oikeastaan suuri osa niistä on arvokkaita, kun niitä katsoo aikuisen perspektiivistä. En ole liian hiljainen, vaan hyvä kuuntelemaan. En ole outo, vaan oma persoonani.
  4. Myös yksin jättäminen, selän takana kuiskuttelu ja tietyt katseet olivat kiusaamista. En ole vainoharhainen tai liioittelija, koska se tuntui minusta pahalta.
  5. Saan olla surullinen. Minulta vietiin lapsuus, jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa päivää ja viikkoa.
  6. Voin antaa anteeksi, jos minusta tuntuu siltä. Voin olla antamatta, jos en pysty. Kumpikaan ei välttämättä riipu siitä, pyytääkö joku minulta anteeksi vai ei.
  7. Minun ei tarvitse unohtaa, kuinka surullinen olin kiusattuna. Voin kuitenkin päästää irti ja ajatella, että se on nyt mennyt osa elämääni.
  8. Olen erilainen kuin olisi ollut ilman kiusaamista. Kiusaaminen muutti minut herkemmäksi, vahvemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua oppimaan tällä tavalla.
  9. Voin muuttaa maailmaa osaltani. Minun vuokseni kukaan ei joudu pelkäämään. Se on asia, josta kannattaa olla ylpeä.
  10. Olen arvokas ja ainutlaatuinen. Juuri minä, juuri nyt, juuri tällaisena.

Itsenäisen Suomen ensimmäinen nimipäiväkalenteri näytti hyvin erilaiselta kuin nykyinen. Katso, ketä nimipäivänäsi juhlittiin vuonna 1918!

Helsingin yliopisto julkaisee vuosittain nimipäiväalmanakan. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi ensi vuoden almanakkaan on listattu myös vuoden 1918 nimipäivät. Sadan vuoden takaisessa almanakassa on herkullisia kielentaivuttajia: miltä kuulostaisi kapalovauvan nimenä vaikkapa Polykarpus, Oihonna, Pärttyli tai Eufrosyne?

Myös sukupuolineutraalien nimien ystävä saattaisi saada vuoden 1918 kalenterista inspiraatiota. Esimerkiksi nimistä Gurli, Runo tai Tertullianus on hankala sanoa, olisiko nimen kantaja tyttö vai poika.

Osa nykykorvaan erikoiselta kalskahtavista nimistä selittyy pyhimyksillä. Pyhimysnimiä oli poistettu urakalla aiemmassa kalenteriuudistuksessa, mutta vuonna 1918 nimipäiväänsä juhlivat yhä esimerkiksi Pärttyli (suomalaisempi muoto Bartolomeuksesta), Sikstus ja Tiburtius.

Eräät almanakasta sittemmin poistuneet nimet ovat hiljalleen palaamassa nimistöön pitkän tauon jälkeen. Esimerkiksi Runo-nimen on saanut 2000-luvulla 75 vauvaa, heistä noin kaksi kolmasosaa poikia.

Samalle päivälle tullut lisää nimiä

Suurin osa vuoden 1918 nimistä, 208 kappaletta, on samalla kalenteripäivällä vielä nykyäänkin. Esimerkiksi naisista Eeva, Johanna, Martta ja Helena sekä miehistä Jooseppi, Mikael, Paavali ja Torsti juhlivat nykyäänkin nimipäiväänsä samalla päivämäärällä kuin sata vuotta sitten.

Merkillepantavaa on myös, että vuoden 1918 kalenterissa oli huomattavasti vähemmän nimiä kuin nykyään. Useimmat kirkolliset juhlapyhät olivat vailla nimipäivää. Muinakin päivinä juhli keskimäärin yksi nimipäivänsankari, kun nykykalenterissa samalle päivälle saattaa mahtua jopa kymmenkunta nimeä. Vuonna 1918 kalenterissa oli kaikkiaan 365 nimeä, nykyään jo yli kaksinkertainen määrä, 873. Esimerkiksi aikanaan vain Saaralle pyhitettynä päivänä 19.7. juhlivat nykyään suomalaisessa nimipäiväkalenterissa Saaran lisäksi Sari, Sara, Salla, Sarita ja Salli

Katso allaolevasta kuvasta, mikä nimi olisi osunut sinun nimipäivällesi! Jos haluat tarkastella kuvaa isompana, avaa kuva oheisesta liitetiedostosta.

Lähteet: Yliopiston almanakkatoimisto ja Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu.

Vuoden 1918 nimipäiväkalenteri on julkaistu näköispainoksena ensi vuoden Yliopiston nimipäiväalmanakassa. KK julkaisee kuvan Almanakkatoimiston luvalla.
Vuoden 1918 nimipäiväkalenteri on julkaistu näköispainoksena ensi vuoden Yliopiston nimipäiväalmanakassa. KK julkaisee kuvan Almanakkatoimiston luvalla.