Paras juttu KK 10/2014

Äiti opettaa miehelle hyvin tärkeitä asioita.

Sandra Lampun kirjoittama ja kuvaama juttu Kyllä äiti tietää oli
lukijoiden mielestä paras juttu Kodin Kuvalehden numerossa 10.
Tässä juttu kokonaisuudessaan:

Kyllä äiti tietää

Toukokuun toisen sunnuntain kunniaksi kysyimme miehiltä, mitä he ovat oppineet äideiltään.

”Siivoamisen.”
Opiskelija Matias Aho, 16, Kangasala

”Että pitää olla läsnä lapsilleen. Äiti osasi lopettaa touhuamisensa, jos me lapset halusimme huomiota. Äiti meni 17-vuotiaana naimisiin 10 vuotta vanhemman isäni kanssa. Hän oli perheen voimahahmo ja huolehti arjen asioista. Isä oli lapsuuteni ensimmäiset vuodet sodassa. Äidillä oli tapana laulaa murheellisia lauluja. Luulen, että hän oli yksinäinen ja ikävöi isääni.”
Insinööri ja Tampere-seuran orkesterin viulisti Markku Leinonen, 70 ja risat, Tampere

”Suvaitsevaisuutta ja toisten kunnioitusta. Olen oppinut myös taidetta ja kulttuuria. Äiti vei minua teatteriin ja taidenäyttelyihin. Siksi olen nyt teatterialalla. Kun olin 17, äiti kysyi, mitä haluaisin nähdä. Matkustimme Lontooseen katsomaan Phantom of the Operan ja kaksi muuta musikaalia.”
Valoteknikko Jussi Rusanen, 21, Helsinki

"Äiti on sponsoroinut sulhasretkiäni toiselle paikkakunnalle. Häneltä olen oppinut, että sulhashommissa kannattaa aina yrittää.” Konseptisuunnittelija Jonni Haasanen, 26, Helsinki

”Äidiltä sain hyvän kasvatuksen: kohteliaisuutta, suvaitsevaisuutta ja myönteistä elämänkatsomusta. Isältä opin musiikin. Hän kuskasi minua pyörän tarakalla viulu­harjoituksiin, vaikka pakkasta oli 30 astetta. Isä oli operettilaulaja ja huilisti. Pääsin hänen kanssaan soittamaan orkestereihin.” Myyntiedustaja ja Tampere-seuran orkesterin viulisti Juhani Saikkonen, 57, Tampere

”Lämpöä, myötätuntoa, moraalia, käyttäytymissääntöjä ja hellyyttä.”Ohjelmistoasiantuntija Ilkka Mäki, 38, Tampere

”Opin äidiltä, että toiset tulee hyväksyä. Meitä on neljä sisarusta, ja äiti lähetti meidät vuorotellen lasten ja nuorten leireille Eurooppaan. Äiti on ollut huolehtivainen ja hoitanut asiansa tosi hyvin." Kehitysjohtaja Mats Fagerlund, 54, Pärnäinen

”Siisteyttä. Äiti oli itse siisti ja pyyteli meitäkin tiskaamaan ja piiskaamaan mattoja. Siihen aikaan oli miesten ja naisten työt. Siskot auttoivat siivouksessa enemmän. Olen oppinut myös hyviä käytöstapoja ja yleistä lainkuuliaisuutta.”
Sahalla työskentelevä Seppo Hämäläinen, 60, Mikkeli

”Kaiken oleellisen. Olen oppinut olemaan kohtelias ja tasa-arvoinen. Olen saanut kaiken tarvittavan rakkauden. Äiti on räväkkä, huumorintajuinen ja ottaa toiset huomioon.” Teatterityöläinen Jani Rapo, 33, Helsinki

”Että elämässä voi tapahtua kaikenlaista. Äiti oli yksinhuoltaja. Opin varautumaan asioihin: säästämään, elämään sen mukaan mitä tienaan ja olemaan varovainen lainojen ottamisessa. Olen raha-asioissa ehkä liiankin varovainen.” It-tukihenkilö Marko Leinonen, 38, Oulu

”Ettei kannata valehdella. Pienenä valehtelin ihan kaikesta. Mutsi sai kiinni, muut eivät. Tosin kerran jäin poliisille kiinni väärien papereiden käytöstä. Sen äiti sai tietää vasta, kun jouduin käräjille. Hän oli todella vihainen. Siellä me istuimme vierekkäin oikeudessa.” Näyttelijä Miro Lopperi, 22, Helsinki

”Perusasioita elämästä: toisten kunnioittamista ja jonkin verran tanssitaitoa. Olen saanut hyvät peruseväät.”  Trukinkuljettaja Jussi Nieminen, 39, Mänttä

”Että pitää rauhoittua. Jos me siskoni Martan kanssa keksitään juttuja ja nauretaan ruokapöydässä, äiti sanoo: rauhoitu.” Koululainen Einar Rantala, 8, Helsinki

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.