Kuolinsiivouksen kannattajat haluavat eroon kaikesta turhasta. ”Kenellekään ei ole hyötyä 10 vuotta sitten kaatopaikalle joutuneen laitteen käyttöohjeesta tai takuukirjasta”, eräs KK:n kyselyn vastaajista kirjoittaa.
Kuolinsiivouksen kannattajat haluavat eroon kaikesta turhasta. ”Kenellekään ei ole hyötyä 10 vuotta sitten kaatopaikalle joutuneen laitteen käyttöohjeesta tai takuukirjasta”, eräs KK:n kyselyn vastaajista kirjoittaa.

Jopa 95 prosenttia KK:n lukijoista on sitä mieltä, että tavaroita ei pidä jättää perillisten vaivoiksi. Kuolinsiivous on syksyn puhutuin raivausilmiö. Mikä komeroiden koluamisessa vetoaa?

”Onko kuolinsiivous hyvä teko läheisille vai itse asiassa vainajan viimeinen yritys hallita jälkikuvaa itsestään? Eikö kunnon ihminen saa olla kenellekään vaivaksi?” kysyi eläkkeellä oleva toimittaja Marja Kuparinen lokakuussa Kirkko ja kaupunki -lehden verkkosivuilla.

Kuparinen sairastaa parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää. Hän ei halua tuhlata päiviään komeroiden siivoamiseen.

Moni haluaa. Kuolinsiivous on syksyn puhutuin järjestelytrendi, jonka idea on miettiä hyvissä ajoin, mitä haluaa jättää jälkeensä. Ajatus on kantaa vastuu omaisuudestaan eikä jättää kaikkea omaisten raivattavaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Trendin keksijä on ruotsalainen kuvataiteilija Margareta Magnusson, 82. Hän kirjoitti kuolinsiivouksesta kirjan, jonka oikeudet myytiin 20 maahan ennen kuin teos oli edes ilmestynyt. Tammikuussa kirja julkaistaan myös suomeksi nimellä Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous (Tammi).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kysyimme hiljattain Kodin Kuvalehden lukijoilta, millaisia ajatuksia kuolinsiivous heissä herättää.

Suurin osa kannatti sitä innokkaasti: 53,5 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ehdottomasti käydä omaisuutensa läpi ennen kuolemaansa. 41 prosenttia ajatteli, että siivous on hyvä tehdä, jos siihen suinkin pystyy.

Vain 5,5 prosenttia vastaajista sanoi, että siivouksen voi jättää läheisille.

Raivaus säästää omaisia

”Mummoni kuoleman jälkeen jouduin tyhjentämään hänen asuntonsa. Siellä oli todella paljon tavaraa, jonka jouduin heittämään pois. Mummoni oli kerännyt kaikenlaista turhaakin, mitä ei todellakaan tarvinnut. Kaiken sen surun keskellä se oli todella raskasta ja aikaa vievää hommaa. En haluaisi, että minun kuolemani jälkeen läheiseni joutuisivat samanlaiseen urakkaan, koska minullekin on kertynyt elämäni aikana ihan liikaa tavaroita”, eräs kyselyn vastaajista kirjoittaa.

Suurin osa kuolinsiivouksen kannattajista on joutunut itse raivaamaan kuolleen läheisen omaisuutta. He haluavat säästää omaisensa samalta vaivalta.

”Mielestäni on järkyttävä ajatus jättää kaikki omaisten hoidettavaksi surun keskellä.”

Yksi KK:n kyselyn vastaajista hävittäisi kaiken, mitä ei halua perillistensä näkevän. ”Sairauskertomukset, koulutodistukset, rakkauskirjeet.”
Yksi KK:n kyselyn vastaajista hävittäisi kaiken, mitä ei halua perillistensä näkevän. ”Sairauskertomukset, koulutodistukset, rakkauskirjeet.”

Osa vastaajista ajattelee käytännön järjestelyjä: kun siivouksen on tehnyt, tärkeät paperit ja hautajaisjärjestelytoiveet löytyvät helposti.

Eräs 27-vuotias vastaaja on tehnyt hoitotestamentinkin valmiiksi.

”Haluan jättää mahdollisimman vähän jälkeeni. Isovanhempani jakavat jo nyt omaisuuttaan, jotta heidän poismenonsa jälkeen ei kenenkään tarvitse tapella ja jossitella”, hän kertoo.

”Koskaan ei tiedä, milloin oma aika koittaa, ja näen tällaisten asioiden järjestämisen pelkästään positiivisena asiana. Kuolema on kuitenkin osa elämää. Mielestäni on järkyttävä ajatus jättää kaikki omaisten hoidettavaksi surun keskellä. Mihin sitä kaikkea tavaraa kukaan edes tarvitsee?”

Se parempi minä

Vai onko kyse sittenkin  itsestä? Halusta pitää langat omissa käsissään?

Ehkä pelkäämme sotkuista kellarikomeroa, siivotonta vinttiä, salaisuuksia, jotka saattavat kuoleman jälkeen paljastua. Kun laittaa kaapit ajoissa ojennukseen, saa itse päättää, mitä muut myöhemmin näkevät.

”Paljon on jo lähtenyt, mutta puoliso ei lämpene ajatukselle, että lapset aikanaan kiittävät, kun ei tarvitse kaatopaikkajätettä periä ja siivota”, eräs vastaajista kertoo.

”Tätini jäämistön siivous avasi omat silmäni sille, mitä kannattaa jättää ja mitä ei. Sitä ei usko, mitä kaikkea tarkka, säästäväinen ihminen voi tallettaa. Rikkinäiset ja vanhat vaatteet pitäisi ymmärtää laittaa aikanaan pois. Samoin ruoka-aineet.”

”Sitä ei usko, mitä tarkka, säästäväinen ihminen voi tallettaa ennen kuin itse sen näkee ja joutuu hävittämään.”

Suuri osa vastaajista säästäisi muistot ja luopuisi turhasta. Ajatus on sama kuin Konmari-aatteessa: jäljelle jäävät tavarat ovat itsellä hyvästä syystä – ilosta tai aidosta tarpeesta.

”Muistot ja kuvat lämmittävät paljon enemmän kuin vuosia säästetty voirasia”, eräs vastaajista sanoo.

Osa kyselyn vastaajista on jo aloittanut raivauksen. ”Vinttikomerossa ei ole yhtään minun tavaraani. Vielä kun saisi kaiken säästävän miehen tekemään samoin”, yksi vastaajista sanoo.
Osa kyselyn vastaajista on jo aloittanut raivauksen. ”Vinttikomerossa ei ole yhtään minun tavaraani. Vielä kun saisi kaiken säästävän miehen tekemään samoin”, yksi vastaajista sanoo.

Turhaa tunnollisuutta

”Kenenkään ei tarvitse siivota perillisten elämän helpottamiseksi! Koko ajatus on mielestäni jotenkin kieroutunut, ja median lanseeraama sana kuolinsiivous vastenmielinen. Sen sijaan jokaisen on toki hyvä raivata kotiaan ja lahjoittaa, myydä tai heittää pois turhia tavaroita, mutta nimenomaan oman elämän helpottamiseksi”, eräs kyselyn vastaajista kirjoittaa.

”Omat tavarani ovat minua varten. Haluan nauttia niistä. Raivaaminen on jäljelle jäävien homma”, toteaa toinen.

He kuuluvat vähemmistöön. Vain reilut viisi prosenttia kyselyn vastaajista sanoi, että raivauksen voi jättää läheisten hoidettavaksi.

Kertooko tulos tunnollisuudesta, joka on syvällä suomalaisuudessa? Kun on marittanut komerot, lajitellut paperit ja leiponut hautajaispullat valmiiksi pakkaseen, ei varmasti ole kellekään vaivaksi.

”Elämä on liian lyhyt hukattavaksi turhanpäiväiseen tavaroiden karsimiseen. Nautitaan kaikesta ihanasta ympärillämme, niin kauan kuin pystytään. Olisi kauheaa, jos äitini hävittäisi tiettyjä lapsuusmuistojani ennen kuin hänestä aika jättää”, eräs vastaajista sanoo.

”Olisi kauheaa, jos äitini hävittäisi lapsuusmuistojani ennen kuin hänestä aika jättää.”

Muutkin puolustavat tavaroiden tunnearvoa. Jos kaiken hävittää, läheisille ei jää konkreettista muisteltavaa. Etukäteen on vaikea tietää, kaipaavatko läheiset juuri sitä, minkä on itse heittänyt pois.

”Mummon tavaroita läpi käydessä tuli vastaan yllätyksiä mummusta ja myös itsestäni. Mummu oli säästänyt kirjeitä, joita olin kirjoittanut koko ikäni, noin 40 vuotta. Niitä oli jännä lukea. Itku tuli vasta silloin”, yksi vastaaja kertoo.

Parhaimmillaan tavarat voivat auttaa surun käsittelyssä.

”Tavaroissa on paljon muistoja. Kun raivasin mummoni jäämistöä, surin häntä samalla esineiden kautta. Ne toivat hyviä muistoja mieleen ja auttoivat surutyössä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla