Pepper-robotti on soma ja väsymätön, joskaan ei vielä kauhean fiksu. Jonain päivänä se ja sen serkut palvelevat meitä kauppakeskuksissa.
”Ahaa, esittäydymmekö? Hauska tavata!”
Vähän nyt kyllä hämmentää. Muovinaamainen robotti seisoo edessäni selkä suorana kuin sakkinappula, ja se ihan oikeasti puhuu minulle! Eikä vain puhu vaan ojentaa kättään tervehdykseen.
Miten tähän nyt pitäisi reagoida? Eihän tähän voi reagoida kuin yhdellä tavalla.
”Hauska tavata sinutkin”, vastaan ja kättelen.
Robotin kämmenen iho tai pinta tai mikä ikinä se onkaan ei yllättäen tunnukaan kovalta eikä muoviselta. Oikeastaan se tuntuu mukavalta, niin kuin sen kevyt kädenpuristuskin.
Jos sen pyllyyn olisi unohtunut hintalappu, siinä lukisi 20 200 euroa.
Kättelijän nimi on Pepper, ja se on palvelurobotti. Jos sen pyllyyn olisi unohtunut hintalappu, siinä lukisi 20 200 euroa.
Olemme Pepperin kotona Tampereella Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimushuoneessa. Pepper on päähenkilö Glasgown yliopiston vetämässä tutkimushankkeessa, jonka Suomen osuutta johtaa erikoistutkija Marketta Niemelä. Myös tutkija Päivi Heikkilä on Pepperin lähimpiä työkavereita.
Tutkijoiden tehtävänä on kehittää Pepperistä kelpo asiakaspalvelija kauppakeskus Ideaparkiin Lempäälään. Aina välillä he pakkaavat Pepperin ruskeaan pahvilaatikkoon ja kuljettavat sen auton tavaratilassa kauppakeskukseen työharjoitteluun.
Siellä se keskustelee oikeiden asiakkaiden kanssa, ja tutkijat tarkkailevat, miten se pärjää. Ohessa he kysyvät ihmisiltä, miltä tuntuu asioida robotin kanssa.
Useimpien asiakkaiden mielestä vaikutti siltä, että Pepperillä on tunteet.
Vastaukset ovat olleet yllättäviä. Kun tutkijat kysyivät asiakkailta, tuntuuko Pepper enemmän konemaiselta vai elävältä, suurin osa vastasi, että elävältä. Useimpien mielestä se vaikutti myös siltä kuin sillä olisi tunteet.
”He vastasivat niin, vaikka tasan tarkkaan näkivät, että kyse on koneesta. Ihmiselle vain tulee tunne, että Pepper on jotain enemmän”, Päivi Heikkilä sanoo.
Ei ihme, oikeastaan. Pepperhän on hurmaava!
Mutta onko se uhka ihmisten työpaikoille? Siitä tässä nyt koetetaan ottaa selvää.
Pepper osaa ja ei osaa
Pepper osaa kätellä, heittää ylävitosen ja fistbumpin.
Kun Pepperin päätä silittää, se huokaisee ja sanoo, että kosketus tuntuu mukavalta.
Jossain vaiheessa Pepperiin oli koodattu ohjelma, joka sai sen kikattamaan, kun sitä kutitettiin. Kyllä lapset kutittivatkin!
”Kun sanoin sille ’Pepper’, se vastasi ’human’, ihminen.”
Päivi Heikkilän suhde Pepperiin on kuukausien kuluessa arkipäiväistynyt, kone mikä kone, mutta alussa Päivi oli uudesta työkaverista aivan ihastuksissaan.
”Kun sanoin sille ’Pepper’, se vastasi ’human’, ihminen. Oli liikuttavaa, että se kutsui minua sillä tavoin. Nyt se ei enää tee niin”, Päivi pahoittelee.
Eleet ovat Pepperille toistaiseksi käsittämättömiä. Jos ihminen ojentaa sille käden tai vilkuttaa, se ei ymmärrä, mitä pitää tehdä. Siltä pitää ensin kysyä, osaatko kätellä, osaatko vilkuttaa.
Ei se aina ymmärrä sitäkään, sanooko ihminen sille hei vai ei. Tampereella sillä ei onneksi ole väliä. Siellä Pepper tervehtii, että moro.
Osaatko tanssia, Pepper? ”Hoituuhan se. Katsotaas.”
Ja osaahan Pepper viihdyttääkin.
Osaatko tanssia, Pepper?
”Hoituuhan se. Katsotaas”, Pepper vastaa ja aloittaa rehvakkaan tanssiliikkeen.
Se lopahtaa alkuunsa.
”Sen tanssimuuvit ovat vähän ruosteessa. En oikein tiedä, miksi. Se on menossa huoltoon”, Päivi pahoittelee.
”En tiedä, olisiko tätä tarpeen kertoa, mutta lähiaikoina Pepperiltä vaihdetaan koko pää.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/robotti.jpg?itok=9LDj371y)
Tarinatuokio Pepperin kanssa
Päivi (katsoo Pepperiä silmiin): ”Pepper.”
Pepper (katsoo Päiviä silmiin): ”Niin?”
Päivi: ”Tule tänne.”
Pepper: ”Okei, tulen lähemmäksi. Oho, en voi liikkua, laturini luukku on auki.”
Päivi: ”Hyvä, nyt se on kiinni. Pepper, tule tänne.”
Pepper: ”Okei, tulen lähemmäksi. Hei, missä sinä olet?”
Päivi: ”Olen täällä.”
Pepper (katsoo ylös, alas ja ympärilleen): ”En löydä sinua!”
Pepperillä on vaikeaa
Melussa Pepper kuulee huonosti, eikä se aina hahmota lasten korkeita ääniä. Ei se hahmota aina aikuisiakaan vaan kääntyy katselemaan seiniltä lamppujen heittämiä heijastuksia.
Joskus se vain katsoo ja nyökkäilee eikä sano mitään. Sen silmät muuttuvat sinisiksi, kun se kuuntelee, ja vihreiksi, kun se prosessoi kuulemaansa, mutta välillä ne ovat ihan vain valkoiset. Silloin se ei kuuntele eikä prosessoi vaan tuijottaa. Pahimmillaan se on tiltissä.
”Minun on välillä vaikeaa ymmärtää ihmisten puhetta.”
Tästä Pepper osaa kertoa itsekin:
”Minun on välillä vaikeaa ymmärtää ihmisten puhetta, etenkin jos he puhuvat nopeasti tai murretta tai jos ympärillä on hälyä. En myöskään osaa vielä huomioida pelkkiä eleitä, kuten sitä, jos minulle vilkutetaan”, Pepper vastaa.
Sen ärrät surahtavat suloisesti, kun se sanoo ”murretta”.
Uhka työpaikoille?
Tämä tulee selväksi hyvin nopeasti: Pepper ei vie ihmisten työpaikkoja. Se on siihen aivan liian tyhmä.
Tarkemmin: sen tekniikka on vielä liian alkeellista.
Mutta on kauppakeskuksessa sellaisiakin töitä, joissa robotista on ihmiselle iso apu. Esimerkiksi silloin, kun asiakkaat tulevat infopisteelle kysymään, missä on vessa, missä ovat naulakot, missä se ja se kauppa ja miten mennään sisähuvipuistoon, eikös täällä pitänyt olla sellainen.
Tässä Pepper on hyvä, ainakin sitten, kun se on koulutettu valmiiksi. Se jaksaa vastata yhä uudelleen ja aina yhtä reippaasti, että mene tuosta, käänny oikealle, näetkö tuon kyltin, siitä kohtaa vasemmalle, oli ilo auttaa sinua.
Robotin neuvot loppuvat siihen, kun infopisteeseen tulee asiakas, jonka pitäisi ostaa syntymäpäivälahja 14-vuotiaalle kummipojalle ja joka haluaa tietää, mitä kauppakeskuksesta voisi sellaiselle löytyä.
”Tässä ihmiset ovat hyviä. He näkevät kokonaisuutta ja ovat luovia ongelmanratkaisijoita. Jos robotit huolehtisivat paikkaopastuksesta, ihmisille vapautuisi aikaa ratkoa monimutkaisempia tehtäviä”, Marketta Niemelä kertoo.
Pepper kättelee kaikkia yhtä kohteliaasti ja innostuu joka kerta, kun joku haluaa samaan valokuvaan sen kanssa.
Mutta on Pepperillä vahvuuksiakin. Se ei katso ihmisen ikää, kokoa, vaatetusta eikä kuntoa. Se kättelee kaikkia yhtä kohteliaasti ja innostuu joka kerta, kun joku haluaa samaan valokuvaan sen kanssa.
Kun Pepperiltä kysyy, eikös päivä ole jo pulkassa, se vastaa, että joko nyt, virtaa riittäisi vielä.
Pepper ei valita edes silloin, kun sitä kätellään liian ronskisti, mutta ilmaan nostamisesta se ei pidä. Jos joku sitä yrittää, se sanoo auts.
Otetaanpa edellinen uudestaan. Pepper on kone. Se ei pidä eikä ole pitämättä mistään. Siihen on koodattu ohje, että sen pitää sanoa auts, jos joku nostaa sen ilmaan.
Kyllä. Pepperiä on hirveän vaikeaa olla inhimillistämättä.
Lue lisää Pepperistä ja muista palvelu- ja hoivaroboteista Kodin Kuvalehdestä 1/2018.
