Ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä jo 1980-luvulla.

Ikäihmisten yksinäisyys oli kipeä asia jo lähes 40 vuotta sitten. Ainoastaan termit olivat toisenlaisia: siihen aikaan ei puhuttu ikäihmisistä, varttuneista eikä seniorikansalaisista vaan vanhuksista.

Nimimerkki Tytär vanhan äidin puolesta kirjoitti aiheesta Kodin Kuvalehden Ihmisten kesken -palstalla tammikuussa 1980. Hän halusi kiinnittää huomiota asiaan, jonka hyvinvointisuomalaiset ja nimenomaan keskipolvi on lyönyt laimin.

"Tämä laiminlyöntimme koskee omia vanhuksiamme! Meidän äitejämme ja isiämme, jotka ovat kestäneet 2–3 sotaa ja jopa enemmänkin. Hoitaneet lapsensa ilman niitä sosiaalisia uudistuksia, jotka nykyajan nuorille perheille ovat täysin luonnollisia ja tietysti myös tarpeellisia", nimimerkki kirjoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän kuvaa, miten vanhukset on täyden työpäivän tehneinä sijoitettu vanhankoteihin. Sitten omaiset, ne keski-ikäiset, syyttävät ainaisia kiireitään, kun eivät ehdi käydä vanhuksiaan katsomassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Onko liikaa vaadittu omilta lapsilta ja läheisiltä, että he muistamisellaan ja käynneillään olisivat tuomassa piristystä tällaisen vanhuksen elämään?" nimimerkki kysyy.

Aiheesta, epäilemättä. Silloinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla