Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan.

Näin pääset eroon hiljaisuudesta - 10 vinkkiä!

Minun selviytymistarinani: hiljaisesta itsevarmaksi

Älä vetäydy seurassa, ota tilanne rohkeasti haltuun

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Netti on täynnä tällaisia artikkeleita. Niiden perusoletus on sama: Hiljainen on viallinen. Todennäköisesti reppana kärsii itsekin. Hänen pitäisi siis muuttua puheliaammaksi ja rohkeammaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ulospäin suuntautuneen, aktiivisen ja hersyvän persoonallisuuden ajatellaan olevan päämäärä, jota kaikkien tulisi tavoitella. Nopeat ja äänekkäät tuntuvat peittoavan hiljaiset harkitsijat. Hiljaisuus yritetään kitkeä pois jo lapsesta, jotta tämä "pärjää elämässään".

Entä, jos hiljainen onkin ihan tyytyväinen olemukseensa ja elämäänsä? Jos hän ei haluakaan olla joukon keskipiste, vaan viihtyy sen laitamilla?

Hiljainen ei välttämättä ole ujo jännittäjä. Hän ei ole hiljaa siksi, ettei uskaltaisi puhua, vaan siksi, että hän ei yksinkertaisesti ole kovin puhelias. Hän puhuu kyllä, kun on asiaa tai tarve vaatii.

Ehkä hiljaisuus onkin enemmän muiden kuin hiljaisen ongelma. Hiljaiset hetket koetaan kiusallisiksi, vaikkei niiden tarvitsisi olla sellaisia.

Hiljaiset ihmiset ovat hyviä kuuntelemaan, sanotaan. He antavat tilaa toiselle. He ovat ystävällisiä, empaattisia ja joustavia. He osaavat tarkkailla omaa sisintään, koska kaikki aika ei mene touhuamiseen ja puhumiseen.

Ja vaikkei hiljainen olisikaan superempaattinen kuuntelemisen mestari, hänellä on silti oikeus olla tyytyväisesti hiljainen. Hänen ei tarvitse muuttua.

Jokainen voi loistaa omissa parrasvaloissaan. Jollekin se on spottivalo Broadwaylla, toiselle lukulampun loiste kotisohvalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla