Rati-riti-ralla, kiitoksia halla. Nyt on juuri oikea hetki löytää talven riemut. 

1. Luistelu, postikorttien taitolaji

Haaveissa: Hohtava hanki, kirkas jää, punaiset posket. Iloiset piltit tekevät piruetteja ja välillä nautitte koko perhe kuumaa kaakaota Airamin termoksesta.  

Todellisuudessa: Kaikkien varpaita palelee. Lapset narisevat kylmää, märkiä sukkia ja tylsyyttä. Nauhojen kiristäminen ja löystyttäminen saavat sormesi possunpunaisiksi ja kylmästä niin kipeiksi, että muistat sen vielä juhannuksenakin.

2. Lumilyhty, kauneinta maailmassa

Haaveissa: Lumenpalat napsahtelevat paikoilleen kuin Lego-palikat tanskalaisen insinöörin käsissä. Lumilyhdyissä loistavat kynttilät saavat naapurinkin huokailemaan ihastuksesta, ja ohikulkeva Paras piha -tuomariston jäsen pyörtyy onnesta. Lapset leikkivät lumilinnassa tuntikausia kehittävää ja hauskaa tasa-arvoinen koti -leikkiä.

Todellisuudessa: Pakkasella lumi on liian irtonaista ja suojasäällä liian märkää. Lumenpalat hajoilevat kuin ihmissuhdepuhe suomalaisen insinöörin suussa. Rukkaset kastuvat, sinua palelee. Hiuksesi ovat vähällä syttyä tuleen, kun yrität saada liekkiä lumilyhdyn kynttilään. Kun olet saanut lumilinnan perustukset valmiiksi, lapset ovat jo paenneet sisään katsomaan Madagascaria Netflixiltä.  Seisot yksin pimeällä pihalla tippa nenänpäässä ja mietit, onko elämässäsi mitään järkeä.

3. Hiihto, jalo talvilaji

Haaveissa: Luminen metsä huokuu taikaa, valoa ja mielenrauhaa. Latu suhisee suksien alla, kun laskettelet mäkeä alas polvet oikeaoppisesti vähän koukussa. Näytät kauniilta ja ylväältä, itse asiassa vähän Therese Johaugilta. Rustaat Facebookiin päivityksen siitä, miten ihanalta hiihtolenkki tänään tuntui.

Todellisuudessa: Luminen metsä huokuu hikeä, adrenaliinia ja ärtymystä. Latu on täynnä kuntoilijoita, joiden sykemittarit vaativat heitä ohittamaan sinut hinnalla millä hyvänsä. Suksesi vuorotellen lipsuvat ja keräävät pohjiinsa viiden sentin lumijarrun. Olet pukenut liikaa tai liian vähän vaatetta. Ulkoilukeskuksen parkkipaikalla olet vähällä jäädä nelivetomaasturin alle.

4. Pulkkamäki, puhdasta iloa

Haaveissa: Ilon helkyntää! Ahtaudutte koko perhe samaan pulkkaan, hurautatte mäen alas ja kaadutte pehmeään kinokseen. Lumi pöllyää, lapset nauravat. Huomaat viereisessä pulkassa vanhan ystäväsi ja nautitte yhdessä marsipaanipuustit.

Todellisuudessa: Siellä, missä lunta on, hanki on niin syvää, ettei pulkka liiku. Muualla lunta on niin vähän, että pulkkasi jämähtää ruohoon. Lapset kyllä liukuvat alas ihan liian kovaa, kaatuvat ja lyövät päänsä mäen ainoaan kiveen. Yhden nenästä alkaa vuotaa verta. Oma pulkkasi on niin kapea, että ahterisi juuttuu siihen. Juuri kun yrität irrottaa pulkkaa peräpäästäsi, naapuri huomaa sinut ja vilkuttaa iloisesti autonsa ikkunasta. Hän on tulossa kylpylästä ja matkalla kotiin.

5. Lumityöt, parasta hyötyliikuntaa

Haaveissa: Lapio heiluu, kola suhahtelee ja kulkuväylän reunaan kohoaa kaunis lumipenkere. Naapuri tulee auttamaan, vaikka on sinun lumivuorosi, ja parannatte yhdessä maailmaa. Samalla lihaksesi rasittuvat juuri sopivasti, saat raikasta ilmaa ja punaiset posket. Perhe ihailee kättesi jälkeä.

Todellisuudessa: Lunta tulee ja tulee ja tulee ja tulee. Heräät ennen kuutta tekemään lumityöt, koska naapurin pitää päästä aamuvuoroon omalla autolla. Lähdet iltapäivällä töistä hyvissä ajoin, jotta ehdit tehdä lumityöt ennen seiskan uutisia. Naapuri heilauttaa kättään matkalla kuntosalille ja saunaan. Puoli yhdeksältä et enää erota kulkuväylää postilaatikolta ulko-ovelle. Perhe ihmettelee, mikset taaskaan ole tehnyt lumitöitä. Kadehdit naapuritalon pihassa hyrräävää lumilinkoa niin ettet pysty nukkumaan. Sitä paitsi selkääsi särkee.

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.