Lapsikin totesi, että tulee kevyt joulu: meillä saadaan nykyään lahjoiksi vain kirjekuoria.
Lapsikin totesi, että tulee kevyt joulu: meillä saadaan nykyään lahjoiksi vain kirjekuoria.

TÄTÄ MIELTÄ. Vuosi sitten sanoin hyvästit tavaralahjoille. Perheemme antaisi ja toivoisi lahjaksi vain yhteistä aikaa – tai jotain, mikä kuluu pois. 

Lapsemme synttärit ovat heti joulun jälkeen, ja saan ensimmäiset lahjakyselyt sukulaisilta marraskuussa. Vuosi sitten ahdistuin tavaravyörystä. Päätin, että tästä lähtien perheemme toivoisi toisenlaisia lahjoja: sellaisia, joihin liittyisi yhteistä tekemistä, tai jotain sellaista, mikä kuluisi pois. 

Emme antaisi tavaraa edes kaverisynttäreillä.

Samalla päätin, että emme antaisi mitään tavaraa enää kenellekään – emme sukulaisille, emme toisillemme, emme edes lapsen kavereille.

Vuosi opetti kolme asiaa: 

Elämyslahjat vievät aikaa. Ne vievät helposti myös paljon rahaa. Aivan jokainen lahja on kuitenkin antanut suunnattomasti iloa.

Kulttuuri maksaa, kotonaolo ei

Aivan helppoa lahjojen ideointi ja toteuttaminen ei ole ollut. Kulttuurilahjakortit – erityisesti teatterit – ovat yllättävän kalliita, erityisesti silloin, jos me lahjanantajina olemme mukana.

Vanhempamme ovat siksi saaneet teatterielämyksiä ilman meitä. Veljille etsimme heidän kotipaikoiltaan edulliset stand up -esitykset.

Elämyslahjojen suunnittelu ja toteuttaminen on vienyt aikaa. Kalenterisulkeisia on tarvittu, kun olen halunnut merkitä jokaiseen lahjakorttiin valmiiksi päivän, milloin lasten leffaretki tai sisäleikkipuistokäynti toteutuu. Olemme hoitaneet myös kuljetukset, joten yhden retken toteuttamiseen on helposti mennyt viisikin tuntia. Tämä on onnistunut, koska olen perjantaisin hoitovapaalla. Lapsistakin perjantairetket ovat olleet parhaita, koska he ovat päässeet aloittamaan viikonlopun etuajassa.

Olen leiponut lapsen kavereiden kanssa mokkapaloja ja mieheni on opettanut taikatemppuja.

Osan lahjoista olemme toteuttaneet ajanpuutteessa ja kustannusten hillitsemiseksi kotonamme. Kotona on leivottu mokkapaloja, opeteltu taikatemppuja tai katsottu porukalla leffaa.

Aivan kaikkia lahjoja emme pystyneet jakamaan elämyksinä. Lapsen eskariopeille annoimme jouluna ja keväällä yrttikimput. Isovanhemmille annoimme lahjaksi puun mökille istutettavaksi.

Isovanhemmat saivat kyllä antaa lapsenlapselleen myös jonkin tavaralahjan. Emme myöskään esittäneet elämystoiveita lapsen kavereille.

Suunnatonta iloa

Kaikki elämyslahjamme ovat onnistuneet hyvin ja lahjansaajat nauttineet. Itselleni parasta on ollut se, että olen kaverisynttärilahjojen ansiosta tutustunut lapseni ystäviin vieläkin paremmin, eivätkä lapsetkaan näytä kaverin äitiä kavahtaneen. 

Isänpäivänä lapsi antoi paapalleen hemmotteluhoitoja omassa kauneushoitolassaan.

Elämyslahjat ovat tarttuneet myös lapseen: isänpäivänä hän antoi paapalleen hemmotteluhoitoja omassa kauneushoitolassaan, serkkunsa lapsi halusi viedä ratsastamaan ponilla.

Koulussa lapsi oli kertonut, että meillä on luvassa ohut joulu: kaikki lahjat kun kuulemma ovat nykyään kirjekuorissa.

Perheemme erilainen lahjavuosi 2017: näitä annoimme ja saimme

  • Leffaretki kaupungilla
  • Iltapäivä sisäleikkipuistossa
  • 10 kerran uimahallikortti, näistä yksi kerta perheemme kanssa
  • 7 vuotta täyttävälle paikallisliikenteen matkakortti ja siihen valmiiksi ladattua arvoa
  • Poniratsastuskerta
  • Ravintolalounas
  • Luonto-Liiton jäsenyys ja makkaranpaistoretki laavulla
  • Lahjakortteja teatteriin, stand up -klubille, museoon, kylpylään
  • Kaveri kylään niin, että me vanhemmat järjestämme ohjelman: mokkapalojen leipomista, taikatemppuja, leffan katsomista
  • Yrttikimput opettajille
  • Puu mökille istutettavaksi
Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Vuosi ilman tavaralahjoja – hienosti meni! Annoimme elämyslahjoja myös kaverisynttäreillä

Ole läsnä kirjoitti: Tärkeintä on läheisyys ja yhdessäolo,muotona niin kuin sen voi tehdä.Parhaiten.On mielestäni aina hyvä opettaa toisillemme että et ole yksin.Halauksia ei tosiaan tarvita,ainoastaan läheisyys.Siinä olemista samalla,hetkellä.Ei päälletulevia halauksi vaan oleminen toisten/toisen kanssa.Sen oppii ,jos haluaa. Hei nimimerkki Ole läsnä, nuo asiat kuulostavat tosi arvokkailta ja viisailta. Hieno ajatus: "On hyvä opettaa toisillemme, että et ole yksin."
Lue kommentti
Ulkosuomalainen

Vuosi ilman tavaralahjoja – hienosti meni! Annoimme elämyslahjoja myös kaverisynttäreillä

Meillä on viime vuosina myös kehittynyt vastaava käytäntö. Lapset ovat tosin jo aikuisia, mutta sitä vähemmän kiinnostuneet 'krääsästä' kun ovat muuttaneet asuntoa parin vuoden välein ja todenneet tavarat turhiksi. Yhteinen joulu vuokrakesämökillä on tullut jo tavaksi, ruoat nyyttärityyliin. Viime vuodesta myös vain jokaiselle yksi 'isohko' lahja á noin 30 e (antaja/ saaja aakkosjärjestyksessä seuraava jouluna mukana oleva). Lautapelejä pelaten menee joulunpyhät kivasti niin mummon kuin...
Lue kommentti

Pelättiinkö ennen enemmän kuin nykyään? Siltä vaikuttaa, kun muistelee 1970–80-luvun lasten ja nuorten pelkoja. Samat asiat traumatisoivat kokonaisia sukupolvia.

1. Happosateet

”Happosateiden piti tappaa Suomen havupuut. Otsonikato oli toinen pelottava sana. Tuli syyllinen olo aina, kun laittoi ponnekaasupullosta suihketta kainaloon ennen nuorisotalon tai koulun diskoa.”

2. Ronald Reagan ja ydinsota

Kylmän sodan pelottava johtaja Ronald Reagan tapasi lempeän maanisämme Mauno Koiviston Suomenssa 1988.
Kylmän sodan pelottava johtaja Ronald Reagan tapasi lempeän maanisämme Mauno Koiviston Suomenssa 1988.

Ronald Reaganin ilmeisenä aikomuksena näytti olevan ydinsodan sytyttäminen. Muistan tv-ohjelman, jossa kerrottiin, kuinka kauan erilaisissa väestösuojissa selviäisi hengissä ydinpommin jälkeen. Vaihtoehdoista tuntui mahdolliselta vain yksi, koska sen olisin osannut itse rakentaa itselleni: kodin varapatjoista ja -peitoista koottu kolo, selviämisaika noin 20 sekuntia.”

3. Pelle Hermanni

Karvakuonot kivoja, Pelle Hermanni karmiva. Kuva: Yle
Karvakuonot kivoja, Pelle Hermanni karmiva. Kuva: Yle

”Jokin aika sitten klovnit aiheuttivat paniikin nykylasten keskuudessa. Ymmärrän, olihan meillä 80-luvun lapsilla Pelle Hermanni. Lentävä karttakeppi eli Kepakko oli erityisen karmiva, mutta vielä sitäkin enemmän pelkäsin ohjelman alkutunnusta. Mikä idea on laittaa lastenohjelman alkutunnukseen pellen putoava nenä ja hansikaskäsi, joka nostaa sen paikoilleen? Mikään ei ollut viisivuotiaasta pelottavampaa. Heti kun tunnusmusiikki alkoi, juoksin kirjahyllyn kulman taakse piiloon ja odotin, kunnes äiti sanoi: Nyt voi tulla.”

4. Polio

Polio ei lapsihalvaus ei ollut leikin asia. Kuva: HKM
Polio ei lapsihalvaus ei ollut leikin asia. Kuva: HKM

”80-luvulla koulussa annettiin poliorokotus sokeripalassa. Olin toisella luokalla ja käsitin, että polio eli lapsihalvaus voi iskeä koska tahansa ja jäykistää uhrinsa loppuiäksi. Joka ilta nukkumaan mennessä asettelin itseni tarkasti asentoon, jossa voisin viettää loppuelämäni, jos polio yöllä iskee. Mielestäni paras oli kylkiasento, polvet koukussa – siitä asennosta poliopotilaan olisi pystynyt nostamaan tuolille istumaan päiväksi ja laittamaan sitten takaisin sänkyyn.”

5. Aids

”Tuntui, että aids voi iskeä mistä tahansa, ja seurauksena on kuolemantuomio, hidas riutuminen ja järkyttävä häpeä koko suvulle. Kun Sunnuntairaportissa tai vastaavassa kerrottiin, että hammaslääkäri tunnistaa aids-potilaan kielen valkoisista laikuista, menin välittömästi peilin eteen ja diagnosoin itselleni tuon tappavan taudin – alakoululaisena paljon ennen sukupuolielämän aloittamista. Senhän saattoi saada vaikka julkisesta vessasta, joita tietenkin välttelin viimeiseen asti.”

6. Ihon alle pesivät hämähäkit

”Luin luokkakaverini luona Shokki-lehteä. Se oli mustavalkoinen sarjakuva, jossa oli karmeita kauhutarinoita. Yhdessä niistä hämähäkki kaivautui yöllä nukkuvan ihmisen käsivarteen ja muni sinne munansa. Myöhemmin ihmisen kädestä alkoi työntyä ulos paljon pieniä hämähäkkejä. Koska pelkäsin jo valmiiksi hämähäkkejä, tarina palasi usein pelottavana mieleeni.”

7. Pallosalamat

”Pelkäsin kuollakseni ukkosta lapsena mökillä. Erityisen pelottava oli pallosalama. Pallosalamahan saattoi tunkeutua tupaan ihan mistä vain – ikkunasta, savupiipusta, pistorasiasta. Mielikuvissani riehuva tulipallo tuhosi sekä talon että ihmiset. Sitä ei voinut paeta, koska se alkoi seurata.”

8. Volvo-Markkanen

Olof Palmen murhaajan lisäksi pelkäsin aktiivisesti Volvo-Markkasta. Olin täysin varma, että kesämökkimme osuu tuon aikansa kuuluisimman rikollisen pakomatkan varrelle ja pian olemme koko perhe aseellisen ryöstäjän ja vankikarkurin panttivankeina.”

9. Sota

”70–80-lukujen nuoret eivät tarvinneet uutta versiota Tuntemattomasta sotilaasta tajutakseen sodan kauhut. Ystäväni-kirjoihin merkittiin vakiona kaksi pelkoa: sota ja käärmeet.”

”Lapsena pelkäsin eniten sotaa. Ehkä johtui siitä, että isoisä oli haavoittunut sodassa. Asiasta ei koskaan puhuttu, mutta kranaatinsirpale oli jättänyt jäljen isoisän otsaan ja muistutti sodan kauhuista. Oli kuitenkin yksi ajatus, mikä lievitti pelkoa. Keksin, että näyttelisin taistelutilanteessa kuollutta. Makaisin vain hiljaa hiiskumatta maassa, eikä kukaan minua silloin huomaisi. Ja selviäisin hengissä. Vieläkin tuo ajatus lohduttaa.”

10. Komisario Palmu -elokuvat

Komisario Palmun erehdys -elokuva vuodelta 1960 kiehtoi lapsia vielä 80-luvullakin. Kuvassa Joel Rinne (vas.), Matti Ranin ja Leo Jokela. Kuva: Suomen Filmiteollisuus Oy.
Komisario Palmun erehdys -elokuva vuodelta 1960 kiehtoi lapsia vielä 80-luvullakin. Kuvassa Joel Rinne (vas.), Matti Ranin ja Leo Jokela. Kuva: Suomen Filmiteollisuus Oy.

”Ennen Netflix-aikaa huviteltiin katsomalla vhs-kaseteilta Komisario Palmu -elokuvia, joiden synkkä tunnelma kiihotti mielikuvitusta.13-vuotiaana katsoin Komisario Palmun erehdys -elokuvan, jossa murhaajaksi paljastuu vanha nainen, neiti Amalia Rygseck. Pelkäsin häntä ja hänen tappavaa sateenvarjoaan niin paljon, että jouduin menemään vanhempieni väliin nukkumaan. Minusta hän oli kammottavan pitkä, laiha ja synkkäsilmäinen.”

11. Ydinvoimalaonnettomuus

”10-vuotiaana tiesin, että maailma tuhoutuu. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 jätti pysyvän jäljen. Heti räjähdyksen jälkeen vietin unettomia öitä. Lievittääkseni pelkoani suunnittelin kotimme kellarin muuttamista ilmastointiteipillä tiiviiksi väestösuojaksi, jonne varasin myös vesikanistereita ja hätämuonaa. Onnettomuudesta jäi pitkä kammo ydinvoimaa kohtaan. Vuonna 2000 toivotin uuden vuoden tervetulleeksi joditabletit taskussa, olihan tuolloin laajasti uutisoitu, että ydinvoimaloidenkin tietokoneet sekoavat.”

”13-vuotiaana pelkäsin Tšernobylin myrkkyjä. Hengasimme kaverini kanssa leikkipuistossa ja mietimme, kuinka myrkylllistä hiekka on ja miten epämuodostuneita tulevista lapsistamme mahtaa kasvaa. Jollain kierolla tavalla hiekka tuntui myös jännittävältä. Siitä oli ihan pakko tehdä pari hiekkakakkua.”

12. Ufosieppaukset    

”Avaruusoliot ja abduktiot eli viattomien ihmisten sieppaukset lentäville lautasille vaikuttivat 80-luvulla todelliselta uhalta. Olin täysin vakuuttunut, että tänä yönä minut nostetaan sängystäni avaruusalukselle lääketieteellisiä kokeita varten. Juhan af Grann oli tuohon aikaan kysytty asiantuntija mediassa, mistä pelkoni saivat polttoainetta. Niitä ei lievittänyt televisiosarja V, jossa ihmisnainen synnytti avaruusolion.”

”Olin lukenut aiheesta Valittujen palojen tietokirjasta (!) ja iltaisin kaverin luota kotiin palatessani tähyilin taivasta, minkä juoksemiseltani ennätin: kohta ne tulevat! Kun kerran aamulla löysin oudon naarmun jalastani, olin varma, että olin yöllä joutunut ufojen tieteellisten kokeiden uhriksi ja minut oli palautettu kotiin vain tilapäisesti.”

13. Kuukautiset

”Pelkäsin myös kuukautisten alkamista. Kuvitelmissani asia etenisi näin: verta suihkuaisi holtittomasti joka suuntaan, joutuisin olemaan sen vuoksi pois koulusta, äiti kirjoittaisi poissaolovihkoon syyksi 'kuukautiset', opettaja lukisi tiedon koko luokalle ja pojat nauraisivat.”

Tätä emme sen sijaan pelänneet

Oi joi, 70–80-lukujen huolettomat kesäniityt! Jos punkki tarrasi kiinni, se irrotettiin voilla tukehduttamalla.

Eri heimoilla on omat vahvat puolensa ja piirteensä. Viime aikoina on väitelty siitä, kumpi on parempaa avioainesta, karjalainen vai pohjalainen. Nyt pääset äänestämään!

Aivan ensin Kodin Kuvalehdelle vihjattiin, että parasta puolisoainesta ovat insinöörit. Asiaa tuntevia haastattelemalla päättelimme, että niin saattaa hyvinkin olla: insinööri kestää stressiä, hallitsee kaikki vimpaimet ja keksii ratkaisuja ongelmiin. Myöhemmin saimme vihiä, että parhaan puolison ominaisuudet saattavatkin olla alueellisia: esimerkiksi tamperelaiset käyttävät suloisia hellittelysanoja ja tekevät elämästä ihanaa.

Nyt KK:n kanavissa keskustellaan – jopa väitellään – siitä, ovatko parhaat partnerit sittenkin karjalaisia tai peräti pohjalaisia. Molempien loistavista piirteistä on paljon näyttöä.

Tutustu karjalaiseen ja pohjalaiseen puolisoina oheisista linkeistä ja äänestä: kumpi on sinusta selvästi parempi? Alla olevasta kyselystä näet reaaliajassa, kummat johtavat.

Kysely

Tämähän on selvä juttu! Mielestäni puolisona parempi on...