Tyttären ulkomaalaiset ystävät saivat heti varoituksen siitä, etteivät vanhemmat tässä talossa ole sieltä tavallisesta päästä.

SAIMME NEW YORKISTA vieraaksemme kaksi tyttären au pair -vuoden ystävää, Marinan ja Samin. Koko perhettä taisi vähän jännittää, miten vieraat sopeutuvat pikkukyläämme.

Sam ei ollut aiemmin käynyt edes Euroopassa. Millaisen kuvan antaisimme maanosan kulttuurista?

Vieraat lensivät Tukholmaan, jossa tytär oli heitä vastassa. Laivamatka Suomeen riehakkaiden ja hoipertelevien suomalaisten viikonloppujuhlintaa seuraten saattoi antaa liiankin ulospäin suuntautuneen kuvan kansastamme.

Perillä aurinkoinen Turku tarjosi vieraille parastaan, ja he olivat vaikuttuneita. Helsinki taas vaikutti siistiltä ja turvalliselta. Ruuhka ei ollut ruuhkaa ensinkään, ja ilma oli raikkaampaa kuin suurkaupungissa. Suomenlinna ihastutti, ja vesipuistossa oli hauskaa.

 

KARJALOHJAN SIVUKYLÄ näytti New Yorkin jälkeen todella pieneltä: vain metsää, peltoja ja muutama talo kumpuilevissa maisemissa. Kokemushan sekin on huomata, että näin harvassa voi asua. Naapureita ei ole ehkä edes huuto- tai näköetäisyydellä. Kuuloetäisyydestä en oman perheeni kohdalla mene takuuseen.

Vieraat viihtyivät ja kiersivät seutua kävellen, autolla ja soutaen. Tytär kertoi heille, että perinteistä suomalaista ruokaa he eivät kuitenkaan meidän perheessä saisi, koska syömme kasvisruokaa. Grilliruuat ja varhaisperunat maistuivat silti hyvin. Tosin amerikkalaiseen tapaan kaupunkireissuilla syötiin tuplamegahampurilaisia.

Ekovessaankaan suurkaupunkilaisten ei ollut vaikeaa tottua. Kerroimme kyllä, että jokaisessa talossa Suomessa ei pönttöön heitetä turvetta käynnin jälkeen.

Tytär oli kutsunut koko Etelä-Suomen nuorison viettämään juhannusviikonloppua meille.

Oma lukunsa oli saunominen. Vieraat tottuivat saunomaan talon tapaan melkein päivittäin ja näyttivät jopa innostuvan. Juhannuksena lauteilla istui porukkaa aamusta iltaan ja yöhön.

Tytär oli kutsunut koko Etelä-Suomen nuorison viettämään juhannusviikonloppua meille. Siltä se ainakin näytti ja kuulosti. Juhlat sujuivat onneksi kohtuullisen rauhallisissa merkeissä. Poliisia ja palokuntaa ei ainakaan tarvittu.

 

MUKAVAA OLI HUOMATA, miten kansainvälistä nuoriso on. Maailma on kutistunut omasta nuoruudestani. Vieraat tulivat aivan erilaisesta paikasta ja kulttuurista, mutta olivat samalla tuiki tavallisia nuoria. Keskusteltavaa riitti. Suuresta välimatkasta huolimatta yhteydenpitokin on helppoa.

Sujuihan se keskustelu hieman varttuneemmankin väen kanssa, vaikka tytär ensi töikseen sanoikin vieraille, että hänen vanhempansa eivät sitten ole perinteisiä suomalaisia vanhempia.

Mitähän se silläkin mahtoi tarkoittaa? Luuli varmaan, etten ymmärtänyt.

Lähtiessään vieraat suunnittelivat uutta kyläilyä ensi kesälle, jolloin ohjelmassa olisi myös Lapin-matka. Minä yritän sitä ennen kautta rantain selvittää, millainen on perinteinen suomalainen vanhempi. Onko se hyvä vai huono juttu, jos en ole sellainen? Pelkään pahinta.