Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.
Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.

Joulu yksin ei ole välttämättä yksinäinen. Se voi olla oma valinta.

Yksin voi olla ihanaa.

Olen aina rakastanut joulua. Tunne on säilynyt, vaikka eri elämänvaiheissa olen viettänyt hyvin erilaisia jouluja.

Erosin toisesta avioliitostani joitakin vuosia sitten. Sen jälkeen olen ymmärtänyt, kuinka upea yksin vietetty joulu voi olla.

Aattona käyn iltapäivällä hautausmaalla ja ateriaa valmistellessani kuuntelen taustalla aaton lastenohjelmia. Kuuseen ripustan jokaisen poikani oman enkelin. Kynttilöitä pitää olla ja hiljaisuutta, joulumusiikkikaan ei saa soida liian kovalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joka joulu tirautan yhden itkun, se on melkein jo perinne. En itke yksinäisyyttäni, mutta muistelen lapsuuden jouluja ja edesmenneitä läheisiäni. Jouluitku on vapauttava, ei surullinen. Se tulee kaipuun, tuoksujen ja hyvän olotilan sekoituksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rohkeutta on tehdä omanlainen joulu.

Nautin, kun saan viettää jouluaattoillan yksin pipareiden, hyvän viinin ja juustojen kera. Vielä kymmenen vuotta sitten en ehkä olisi uskaltanut kertoa tätä ääneen. Nykyisin välitän paljon vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat valinnoistani.

Traditiot ovat minulle tärkeitä, mutta uskallan päästää niistä irti, kun on sen aika.

Laskeudun jouluun pikkuhiljaa jo pyhäinpäivästä lähtien. Laittelen kotiin jouluvaloja ja koristeita. Teen perinteiset jouluruuat: tärkeimpiä ovat lanttulaatikko, kinkku ja satakuntalainen sallatti.

Sukujoulua ei pidä vääntää väkisin.

Ymmärrän, että yksinolo jouluna voi olla musertavaa, jos se on vastentahtoista. Minulle se on oma valintani. Läheiset ovat silti tärkeä osa jouluani.

Kun kolme poikaani muuttivat yksi kerrallaan pois kotoa, sanoin kaikille saman asian: viettäkää sellainen joulu kuin itse haluatte. Aattona ei ole pakko tulla käymään.

Tapaan kyllä kaikkia lapsiani ja heidän perheitään joulun aikaan. Yhden luona saatan käydä puurolla, toinen tulee kumppaneineen luokseni syömään joulupäivänä ja kolmas ehkä tapanina.

Miniäni ovat minulle rakkaita. Säästän heidät siltä, että pakottaisin koko suvun kolmeksi päiväksi samojen seinien sisään.

Joskus poikani ehdotti, että kokoontuisimme koko klaani yhteen vaikka aatonaattona. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ajatus on kaunis, mutta toteutus turhan stressaava. Nykyinen järjestely sopii meille.

Miniäni ovat minulle rakkaita. Sen vuoksi säästän heidät siltä, että pakottaisin koko suvun kolmeksi päiväksi samojen seinien sisään.

Joulu saa muuttua.

Joulun viettäminen yksin ei ole ollut minulle erityinen tavoite tai valinta. Joulu on vain muotoutunut luonnostaan tällaiseksi vuosien saatossa.

Lapsuudenkodissani joulua valmisteltiin uutterasti joulurauhan julistukseen asti. Sen jälkeen aika tuntui pysähtyvän joulunpyhiksi.

Kun poikani olivat pieniä, vietimme perinteisiä lapsiperhejouluja. Silloin oli ihanaa katsella lasten intoa ja odotusta, mutta lasten kuuluu kasvaa ja alkaa elää omaa elämäänsä. Uusiin elämäntilanteisiin on helpompi sopeutua, kun ei haraa niitä vastaan.

Älä odota kiiltokuvaa.

Media muokkaa käsitystä täydellisestä joulusta. Minullakin on mielessä tavaratalon joulumainos monen kymmenen vuoden takaa. Siinä siistiksi suitut lapset ja koko suuri suku istuu pitkän pöydän ääressä. Kattaus on virheetön, samoin kaikkien ilmeet.

Muistan ennen ajatelleeni, että tuohon en koskaan yllä. Nyt ymmärrän, ettei tarvitsekaan.

Joulutonttu

Kun elin kahden poikani kanssa  meillä oli ihania jouluja, perinteisiä.Sellaisia mitkä opin lapsena.Laitoin ja touhusin , niin kuin äiti oli opettanut.Jotain uutta tuli mukaan silloisesta kotimaastani. Äiti oli joskus mukana mutta hänkin haluasi useimmiten viettää joulunsa kotonaan.

 Joulu on aina ollut mun juttuni ja lapsuusjoulut saavat mut kaipaamaan sitä aikaa takaisin. Joskus kesälläkin on etsittävä lapsuusajan joulukoristeet esille.Äidinäidin ja äidin antamat. Vanhat joululiinat.

 Olin meistä kolmesta tytöstä viimeisin joka oli äidin kanssa ja ne joulut olivat ihania.Niinpä äiti, jo 93 v, nukkuikin pois jouluaatona. Se oli kaunis lähtö jouluenkelin matkaan.Aattoiltana.

Nyt viimeiset 7 vuotta olen jaksanut joulun vain lasteni avuin.Tietysti sydämessäni on joulu aina. Lapseni tulevat keski-euroopasta luokseni. Uutta miestäni ei juhlat perinteisesti, ilman alkoholia, (paitsi ruokajuomana viini tai kotiolut)  kiinnostaneet. Ei kauniit koristeet tai kaunis kattaus. Hänellä oli toinen rakkaus; alkoholi aamusta iltaan. Vaikka laitoin joulun joka vuosi hänellekin.

Ekasta adventista se alkoi.Joulun valmistelu.Rakastan koristelua.Miestäni kiinnosti vain juominen. Olin siis yksin vaikkakin kahden.Olen 100 % liikuntarajoitteinen ja pyörätuolissa, mutta ei se haitannut joulun laittoa. Apu mieheltäni olisi ollut kuitenkin tevetullutta. Halusin ja haluan tehdä kaiken itse siivoukset ja ruuat, mutta se pieni apu olisi ollut paikallaan. Opin olemaan hänen kanssaan  yksin.Päivästä toiseen.

Jouluksi poikani tulivat kotiin. HE pelastivat minun jouluni. Mieheni lapset eivät enää pariin vuoteen tulleet. He olivat aiemmin, mutta isänsä juominen  oli liikaa, heillekin. Hauskaa meillä viidelläkin oli yhdessä. 

Me kolme olemme tottuneet, jo aiemmin, olemaan aaton kolmisin. Katselemme kuusta, laulamme ja olemme vain. Joulupukkiakin leikimme.

Mieheni sammui usein jo ennen ateriaa. Viime vuonna vanhin poikani tuli päiväksi. Joulupäiväksi. Paras joululahja mitä voi saada.

Nyt minulla on erilainen joulu. Olen sairaalassa. Eronnut ja tosiaankin yksin. Poikani haluaisivat tulla mutta, koska joudun olemaan sairaalassa , he olisivat hotellissa. Jouduin etsimään uuden asunnon ja se on vielä laittamatta.Olen jo kuudetta kuukautta täällä ja minua masentaa koska en ole saanut laittaa jouluani. Vietän joulua nyt muistoissa, ajassa kun olin onnellinen.

Ehkäpä vielä joskus.Minä ja lapseni ja heidän mahdolliset kumppaninsa istumme kuusen valossa ja kuuntelemme jouluyötä.Kynttilät loistavat, hyasintit tuoksuvat ja on vain rauha ja onnellisuus. Ja enkelikello

Tunnelmoija

Ilostuin , kun luin jutun Tuulasta,joka pitää yksin olosta jouluna.Aivan kuin minä!Olen kokenut olevani outo kummajainen, kun sukujoulut hälinöineen eivät viehätä.On sellaistakin kokeiltu, mutta koko tunnelma hävisi.Jouluun kuuluu rauhallinen kotona olo ja ulkoilu.Onneksi mieheni on samanlainen, eikä ole vaatinut koskaan sukulaissukkulointia vaan olemme viettäneet joulut pienen perheemme parissa.Kuten muutkin juhlapyhät.Meillä on kaksi lasta jotka ovat jo yli 20 -vuotiaita.Saa nähdä, mitä mielessäni tapahtuu,jos lapsenlapsia ilmaantuu.Olen nyt oppinut,että on olemassa introventteja ihmisiä, ja olen mitä suurimmassa määrin sellainen.Olen jostain syystä kuitenkin töissä asiakaspalvelussa, ja siinä pärjään asiakkaiden kanssa hyvin ja hermoni kestävät vaikka mitä. En vihaa ihmisiä, esim. sukulaisia enkä juhlia,mutta olen mieluummin omissa oloissani.Osallistun vain aivan pakollisiin tilaisuuksiin.On hirveää lukea juttuja sellaisista perheistä, joiden illat ovat niin aikataulutettu täyteen harrastuksia ja kuljetuksia,että omaa rauhaa ei ole koskaan.Meitä on moneksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla