Äidin ja isän pitää ansaita asemansa niin kuin muidenkin, sanoo kirjailija Katriina Järvinen.

Kunnioitus ansaitaan. 

Jos omat tyttäreni kärsivät teoistani, vastuu on minun. Olisi kauheaa, jos heidän kaverinsa vaatisivat: ”Teidän pitää­ ymmärtää äitiänne, kun sillä oli niin vaikea lapsuus.”

Ei vanhempia saa joukkoarmahtaa. Emme me ole syyntakeettomia. Vanhempien pitää ansaita kunnioituksensa niin kuin kaikkien muidenkin.

Suomessa ajatellaan yhä, että vanhempaa pitää kunnioittaa, koska hän on vanhempi. Taustalla vaikuttaa kristillinen kulttuuri. Lutherin mielestä neljäs käsky tarkoitti, että vanhemmat ovat Jumalan sijaisia maan päällä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Käsky kuitenkin annettiin beduiiniheimolle, jossa jälkeläiset olivat ainoa turva. Kun heimo siirtyi uusille laidunmaille, aikuisilla miehillä oli suuri kiusaus jättää vanhukset oman onnensa nojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väärin ymmärretyllä käskyllä on kasvatettu nöyriä kansalaisia. Onneksi nyt on kasvanut sukupolvi, joka kun­nioittaa vähemmän. He ovat sitten selvitelleet vanhempiensa vaaliraha- ja doping-sotkuja.

Ei tarvitse kiittää...

Yhdellä kesälomalla ruokin omien tyttöjeni lisäksi naapurin lapsia. Kerran ruoka ei kelvannut. Aloin selittää marttyyrina, miten paljon vaivaa olin nähnyt. Naapurintyttö napautti, että se kuuluu sun hommiin, ja oli oikeassa. Olin äiti omasta halustani, tehtäviini kuuluu ruokkia ja vapaaehtoisesti olin ottanut naapuritkin pöytään.

Vanhemmuus on valtaa, ja valta koukuttaa. Alkuun tuntuu, että lapsen voi muokata mieleisekseen. Hän ehkä käyttäytyy hyvin ja käy kiltisti taitoluisteluharkoissa – kunnes eräänä päivänä lakkaa. Siitä alkaa­ vallasta luopuminen.

Koska vanhempi on uhrannut lapseen aikaa ja rahaa, hänen mielestään lapsen pitää maksaa takaisin edes kiitoksella. Mutta eihän lapsi ole voinut vaikuttaa siihen, mitä hänelle on annettu. Kiitollisuuden vaatiminen on syyllistämistä.

...eikä antaa anteeksi.

Useimpien mielestä pahoinpitelevälle puolisolle ei pidä antaa anteeksi, koska silloin pahoinpitely jatkuu. Mutta pitääkö antaa anteeksi äidille tai isälle, joka ryyppää, nöyryyttää, heittäytyy marttyyriksi tai suosii yhtä lapsista?

Jos aina antaa vanhemmalle anteeksi, tämä saa rauhassa jatkaa huonoa käytöstään. Kaikki muut kärsivät.

Ei riitä, että äiti tai isä pyytää anteeksi.­ Käytöksen pitää muuttua.

Lapsella on myös oikeus palata asiaan uudestaan, vaikka se olisi kerran sovittu. Lapsuuden kokemuksilla on taipumus nousta pintaan hankalissa elämänvaiheissa. Ne voivat jäytää vielä äidin tai isän vanhuusvuosinakin: ”Tässä minä sinua hoidan, vaikka et sinä minua silloin hoitanut.”

Oman pesän saa liata.

Suomessa vallitsee yhteisökulttuuri. Lämpimäksi mielletty sana tarkoittaa, että yksilön kuuluu uhrata hyvinvointinsa yhteisölle. Jos perheen kunnia vaatii, perheenjäsen pitää kulissit yllä. Se ei tee hyvää mielenterveydelle.

Rehellisyys ja suoruus vapauttavat.

Kaikki, mitä perheissä tapahtuu, on inhimillistä. Siksi olisi parempi, että kaikesta puhuttaisiin. Tosiasioille on aina parempi rakentaa kuin valheelle.

Piika

Edellytän omilta lapsiltani meidän vanhempien ja muiden aikuisten kunnioitusta ja tottelemista. Se on mielestäni kuitenkin aivan eri asia, kuin artikkelissa käsitelty aihe. Käsitääkseni Järvinen puhuu jo aikuisista "lapsista" (joilla on arviointikykyä) ja heidän vanhemmistaan.

Itse en voi kunnioittaa äitiäni. Hän on hoitanut minut kyllä hyvin lapsena, passannut liikaakin. Mutta kun teini-iässä minulla alkoi olla "omia ajatuksia", emme ole sen koommin tulleet toimeen. Mikään, mitä teen ei kelpaa hänelle. Olen opiskellut yliopistossa, saanut hyvän työpaikan, ihanan miehen, kaksi lasta, mukavan kodin ja rentouttavat harrastukset. Omille lapsilleni toivoisin vain onnellisuutta, ja se ajatus huomioiden äitini jatkuva ja vihamielinen arvostelu on käsittämätöntä. Ehkä hän on minulle kateellinen, koska itsellään ei ole aikoinaan ollut samanlaisia mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa? Kunnioitustani hän ei tule koskaan saamaan, niin törkeitä asioita hän on minulle sanonut ja tehnyt.

Emme siedä toisiamme juuri lainkaan. Myös siskoni on katkaissut välit äitiin. Isoäitiä en ole lapsiltani kuitenkaan halunnut evätä, joten mummon ja ukin vieraillessa lähdemme miehen kanssa kaksin reissuun. Tämä käytäntö toimii hyvin - ainakin niin kauan kuin pian teini-iässä olevat lapsemme alkavat olla mummon kanssa asioista eri mieltä.

äiti49

En kyllä kunnioita vanhempia, jotka ovat alkoholisteja tai käyttävät lapsiaan hyväksi tavalla millä hyvänsä. Mutta normaali vanhempi, joka hoitaa/on hoitanut lapsensa, kyllä ansaitsee kunnioituksen. Itse en ole ollut lasteni kaveri ennen kuin heidän tultuaan täysi-ikäisiksi, ja meillä on kyllä homma toiminut, koska olemme kohdelleet toisiamme ihmisinä ja kunnioittaneet toisiamme. Siitähän se lähtee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla