Lapsi oppii uusia taitoja ja löytää aina kotiin, kun hänellä on älypuhelin. Älypuhelimen voi hankkia jo alakouluikäiselle, sanoo mediakasvattaja Tommi Tossavainen.

Virtuaalikaverit ovat todellisia.

Älypuhelin on lapsilla väline aitoon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ala-asteikäiset ottavat kuvia toisistaan, pelaavat pelejä yhdessä ja vertailevat puhelintensa ominaisuuksia. Viimeistään yläasteella he siirtyvät sosiaaliseen mediaan hoitamaan ihmissuhteitaan.

Älypuhelin on monilla lapsilla tämän hetken ykkösjuttu. Ilman omaa puhelinta saattaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi.

Mitä nuorempana, sen parempi.

Alakouluikäinen lapsi kuuntelee vanhempiaan paremmin kuin teini-ikäinen. Siksi älypuhelimen ja netin käyttöä kannattaa harjoitella jo pienestä pitäen.

Lasta ei kuitenkaan pidä jättää yksin älypuhelin kädessään. Puhelimen käytön harjoittelu yhdessä lähentää lasta ja vanhempaa ja helpottaa yhteisten pelisääntöjen luomista sovellusten lataamisesta ja netin käytöstä.

Ilman nettiyhteyttä älypuhelin on melko turha. Hyvän älypuhelimen GPS:llä ja 3G:llä saa jo alle 200 eurolla, ja arvokas puhelin on hyvä tapa opettaa lapselle omaisuudesta huolehtimista.

Pelit kehittävät monia taitoja.

Lapset ja aikuiset nauttivat pelaamisesta älypuhelimillaan. Pelit kehittävät luovia ongelmanratkaisutaitoja sekä havainnointikykyä, josta on hyötyä esimerkiksi liikenteessä.

Peli on myös turvallinen ympäristö epäonnistumiselle, koska peliä voi yrittää aina uudelleen. Samalla lapsi oppii hallitsemaan tunteitaan.

Yhteinen pelailu kehittää myös tiimityötaitoja, ja kännykkäpelit ja -sovellukset voivat innostaa liikkumaan. Zombies, Run! -pelissä juostaan pakoon zombeja kuulokkeisiin saatujen ohjeiden mukaan. Tiedän myös perheitä, joille geokätköilysovellukset ovat tarjonneet älypuhelinten kautta yhteisen luontoharrastuksen.

Älypuhelimella säästää.

Älypuhelimen avulla perhe säästää kustannuksissa. Lapselle ei tarvitse ostaa erillistä kännykkää, kameraa ja musiikkisoitinta.

Älypuhelimessa ja tableteissa toimivat Netflix- ja Spotify-jäsenyydet, eikä hyllyjä tarvitse täyttää cd-levyillä ja elokuva-dvd:illä.

Varsinaiset puhelinlaskutkin jäävät pieniksi, kun käyttää älypuhelinten ilmaisia viestisovelluksia, kuten Whatsappia ja hoitaa puhelut Skypellä tai Google Hangoutsilla.

Puhelin luo turvallisuudentunnetta.

Turvan tunne syntyy siitä, että isä tai äiti on aina napin painalluksen päässä. Vanhemmat voivat puolestaan paikantaa lapsensa tarkasti paikannussovelluksella. Eksynyt lapsi löytää kotiin karttasovelluksella ja puhuvalla navigaattorilla.

Puhelimen takavarikoinnin uhka on myös tehokas motivaattori. Älypuhelin on monella tavalla vanhemmuuden moderni työkalu ja virtuaalinen talutushihna.

Koulussa pärjää puhelin kourassa.

Ennen oli kynä ja kumi. Nyt on älypuhelin. Älypuhelimesta löytyvät laskin, muistilehtiöt ja liuta ladattavia sovelluksia, joilla kielitaidot ja tekniset taidot kehittyvät.

Medialuku- ja netinhallintataidot on syytä oppia jo nuorena. Monet lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita uudesta tekniikasta.

Osalle aikuisista puhelimen ainut funktio on, että sillä voi soittaa. Aikuisen kannattaa kuitenkin höristää korvansa, kun lapsi kertoo uusista sovelluksista ja peleistä - silloin lapsi pääsee loistamaan asiantuntijana. Enää ei ole niin, että vain aikuinen on opettaja lapselle, vaan myös lapsi voi opettaa vanhempaansa.

Teknologinen kehitys on vauhdikasta ja tulee samaan aikaan kaikille ikäluokille. Älypuhelimen lupaaminen lahjaksi on myös hyvä motivaattori vaikkapa arvosanojen nostamiseen.

Vierailija

Tommi Tossavainen: Hukassa ilman älypuhelinta

Terveisia ulkomailta - tyon puolesta kohtaan paljon nuoria rikoksen uhreja. Ryostojen maarat ovat taallapain (EU maa) lisaantyneet reippaasti, jossa kohteena ovat nuoret lapset kalliine alypuheliminen. Se 10-v lapsi ei todellakaan tarvitse I-phone 5:sta kaikilla herkuilla - lapsesta tehdaan paikkakunnan nisteille erittain helppo ansion kohde. Kaikki "hyvat puolet" mita artikkelissa listattiin voidaan saavuttaa ihan peruskoneella, kotona, tarvittaessa vanhempien valvovien silmien alla. Ja jos se...
Lue kommentti
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.

Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.
Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.

Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on elämän tärkein vaihe, sanoo opettaja ja päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti.

Lapsi on viisas.

Pienen lapsen kyky katsoa maailmaa on viehättävä. Pienissä ihmisissä elää viisaus! He eivät vain kykene vielä sanoittamaan havaintojaan, joten me aikuiset tulkitsemme heitä siksi usein väärin.

Luulemme, ettei lapsilla ole taitoa analysoida maailmaa. Siinä me aikuiset astumme harhaan, sillä pienet ihmiset ovat äärimmäisen tarkkanäköisiä.

Ihmisen luovuus on parhaimmillaan lapsuudessa. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän se surkastuu. Alamme elää odotusten mukaisesti, ”järkevästi”. Ihmisestä kehittyy rajoittunut aikuinen, kuten Antoine de Saint- Exupéryn Pikku Prinssi -tarinakin kertoo.

Kuka tahansa ei sovi opettajaksi.

Opettajat voisivat vähentää lasten käytöshäiriöitä, kiusaamista ja itsetunto-ongelmia olemalla sydämellisempiä ja aidompia. Ei pidä vain suorittaa virkaa ja opettaa.

”Kuka tahansa ei sovi opettajaksi. Opettajan työ edellyttää erityistä herkkyyttä.”

Lapsen kehitys haavoittuvasta päiväkoti-iästä noin yhdeksään ikävuoteen on äärimmäisen tärkeä minäkuvan ja identiteetin kannalta. Lasta kasvattavalla aikuisella on merkittävä rooli, eikä kuka tahansa sovi opettajaksi. Opettajan työ edellyttää erityistä herkkyyttä, tunneälyä.

Opettajan tulisi ymmärtää, että lämminhenkinen ja vuorovaikutteinen kasvatus innostaa oppimaan. Lapsi kokee vuorovaikutuksen kunnioituksena.

Lapsilta vaaditaan liikaa.

Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä. Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on ihmiselämän tärkein vaihe.

Lisäksi aikuinen tuppaa omalla kiireellään ohittamaan lapsen kysymykset.

”Aikuisen pitää olla aidosti kiinnostunut lapsen maailmasta.”

Uteliaisuutta tulee tukea ja vastaamaan kannattaa pysähtyä. Ei se hetki ole sinun elämästäsi pois. Ehdit imuroida myöhemminkin.

Millään pedagogiikalla ei ole merkitystä, jos aikuinen ei ole aidosti kiinnostunut lapsen maailmasta.

Esiintyminen petraa itsetuntoa.

Esiintyminen, vaikkapa koulun tai päiväkodin näytelmässä tai omalle perheelle kotona, on iloinen ja luonnollinen osa elämää. Lasta pitää tukea hänen tarpeessaan esiintyä.

Keskipisteenä oleminen vahvistaa arempien lasten itsetuntoa. On kuitenkin tärkeää, ettei lasta arvostella tai pakoteta esiintymään.

”Esityksen jälkeen ei saisi tulla tuomiota siitä, oletko hyvä vai millainen.”

Esiintyminen kilpailun nimissä ei ole hyväksi pienelle lapselle. Kilpailuihin kuuluva arviointi luo lapselle suorituspaineita, ja hän kokee olevansa joko hyvä tai huono. Kumpikaan ei ole hyväksi pienen lapsen minäkuvan kehitykselle.

Kilpailu helposti vääristää minäkuvaa kohtuuttomasti ja voi johtaa itsekkyyteen tai erilaisiin traumoihin.

Pienelle lapselle esiintymisen tulee olla leikinomainen tilanne, jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei mene niin nappiin. Esityksen jälkeen ei saisi tulla tuomiota siitä, oletko hyvä vai millainen. Taputetaan sille, että jes, rohkaistuit!

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2018.

51-vuotias oululainen opettaja ja päiväkodin johtaja lataa akkujaan korkealentoisilla ajatuksilla ja filosofisella keskustelulla viinilasin äärellä.

Vierailija

”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Ja sitten kun keskeytät imuroinnin vastataksesi lapselle niin seuraavaksi joku asiantuntija toisessa lehdessä messuaa kun lapsia ei opeteta odottamaan ja kaikki pyörii lapsen ympärillä ja siitä seuraa käytöshäiriöitä. Vanhemmuudessa vain yksi on varmaa: jonkun mielestä pieleen menee kuitenkin.
Lue kommentti
Neljän lapsen äiti Lapista

”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Tärkeintä on toia vanhempana niin että arvostaa itseään ja muita läheisiä ihmisiä, myös lapsia. Arvostus näkyy vuorovaikutuksessa, pysähdytään , kuunnellaan ja vastataan. Jos et heti pysty, kerro lapselle, milloin ehdit vastata ja muista pitää lupauksesi. Tärkein mielipide , jota sinun pitää kuulla, on lapsesi mielipide. Pieni lapsi ei osaa sitä aina sanoin ilmaista, mutta lapsen ilo ja tyytyväisyys ohjaa toimimaan oikein. Pettymyksiäkin pitää tuottaa, jotta niistä selviämistä voi turvallisesti...
Lue kommentti