Pelejä voi tajuta vain osallistumalla, sanoo pelitutkija Olli Sotamaa.

PELAAMISESTA ON ILOA.

Peleissä ja leikeissä on sellainen harmillinen puoli, että ne ovat näennäisen hyödyttömiä. Se taas ei sovi nykyajalle ominaiseen tapaan ajatella, että kaikessa on oltava­ mitattava hyöty.

Vanhemmat usein ajattelevat, että pelaaminen on hukkaan heitettyä ajanvietettä ja vastakkaista sille turvalliselle ajalle, jota lapsi voisi viettää vaikka jalkapalloharjoituksissa.

Digitaaliset pelit kuitenkin kehittävät ongelmanratkaisutaitoa, muistia, käden ja silmän yhteistyötä,­ ryhmätyökykyjä ja kielitaitoa.

Se, että suomalaiset pojat osaavat niin hyvin englantia, ei aukottomasti johdu peleistä, mutta on siinä yhteys.

Esikoisemme Saarni oppi lukemaan kolmivuotiaana. Ei se välttämättä ollut pelien ansiota, mutta hän oli pelannut paljon suomalaista Lola Panda -peliä.  Sen avulla voi opetella kirjaimia ja numeroita.

Mielenkiintoista on, että Saarni käytti Lolaa eri tavalla kuin piti. Hän valitsi tahallaan vääriä kirjaimia tai vaihtoi kieleksi ranskan hauskuuttaakseen itseään. Lapsi ymmärsi pelin mahdollisuudet paljon fiksummin kuin minä.

Aikuiset helposti tuomitsevat, että pelaaminen passivoi lapsen sohvalle. Moni suosittu peli on kuitenkin rakennettu niin, ettei eteenpäin pääse ilman toisen apua. On vanhanaikaista ajatella, että pelillä vain saa lapsen helposti hiljaiseksi.

USKALLA LEIKKIÄ.

En näe eroa siinä, pelataanko korteilla, laudalla vai iPadilla. Lapset toivovat ennen kaikkea, että pelattaisiin yhdessä. Kun kollegani tutkivat 10–12-vuotiaita,­ he huomasivat, että lapset kaipaavat peliseuraa aikuisista. Vanhemmilla ei kuitenkaan ole käsitystä, kiinnostusta tai aikaa.

Pelillisyyttä alkaa olla kaikkialla, joten kyky lukea pelejä on yhä tärkeämpää. Avain tasapainoon on, että itsekin uskaltaa­ leikkiä. Moni ystäväni on innostunut esimerkiksi Zombies, run! -pelistä, joka motivoi juoksemaan. Kännykässä kuulokkeiden avulla toimiva peli muuttaa tavallisen juoksulenkin zombiehyök-käykseksi. Kun viholliset lähestyvät,­ on syytä kiristää tahtia. Se on hauskaa ja absurdia.

Peukalosäännöksi antaisin tämän: kysy lapselta, mitä pelejä tämä suosittelisi.

PELIN KUULUU KOUKUTTAA.

Hyvässä pelissä täytyy olla tenho, joka pitää otteessaan.­ Sitä kautta pelaaminen­ taas voi olla vaarallista, addiktoivaa ja tuhoavaakin.

Pelaamisen rajoista on tärkeä keskustella ihan niin kuin muistakin rajoista. Ainahan niitä itsekin miettii. Olennaista on tasapaino.­ Mitään yhtä asiaa ei pidä tehdä liikaa.

Tutkimusten mukaan ongelmapelaamiseen liittyy tavallisesti myös muita elämänhallinnan vaikeuksia. Liiallinen pelaaminen on usein ongelmien oire pikemminkin kuin niiden syy.

Vaikka yhdessä pelaaminen on suositeltavaa, lapsella täytyy olla leikkejä, joista vanhemmat eivät tiedä. Aina ei tarvitse olla selän takana vahtaamassa. Kaikkein hienoin maja on se, jonne kukaan aikuinen ei osaa.

Ollin pelivinkit:

Angry Birds – Moderni klassikko, nykyajan yleissivistystä.
Zombies, Run! – Virkistä jouksulenkkiäsi pelillisesti – Zombie-hyökkäyksellä. Mobiilipelaaminen voi olla aidosti liikunnallista.
Toca Boca – Sarja digitaalisia hiekkalaatikoita, jotka viihdyttävät monenikäisiä.
King of Opera – Digitaalinen lautapeli, josta pitävät heti niin lapset kuin aikuiset.
Monument valley – Kaunis kurkistus riippumattomien pelien maailmaan.