Pelejä voi tajuta vain osallistumalla, sanoo pelitutkija Olli Sotamaa.

PELAAMISESTA ON ILOA.

Peleissä ja leikeissä on sellainen harmillinen puoli, että ne ovat näennäisen hyödyttömiä. Se taas ei sovi nykyajalle ominaiseen tapaan ajatella, että kaikessa on oltava­ mitattava hyöty.

Vanhemmat usein ajattelevat, että pelaaminen on hukkaan heitettyä ajanvietettä ja vastakkaista sille turvalliselle ajalle, jota lapsi voisi viettää vaikka jalkapalloharjoituksissa.

Digitaaliset pelit kuitenkin kehittävät ongelmanratkaisutaitoa, muistia, käden ja silmän yhteistyötä,­ ryhmätyökykyjä ja kielitaitoa.

Se, että suomalaiset pojat osaavat niin hyvin englantia, ei aukottomasti johdu peleistä, mutta on siinä yhteys.

Esikoisemme Saarni oppi lukemaan kolmivuotiaana. Ei se välttämättä ollut pelien ansiota, mutta hän oli pelannut paljon suomalaista Lola Panda -peliä.  Sen avulla voi opetella kirjaimia ja numeroita.

Mielenkiintoista on, että Saarni käytti Lolaa eri tavalla kuin piti. Hän valitsi tahallaan vääriä kirjaimia tai vaihtoi kieleksi ranskan hauskuuttaakseen itseään. Lapsi ymmärsi pelin mahdollisuudet paljon fiksummin kuin minä.

Aikuiset helposti tuomitsevat, että pelaaminen passivoi lapsen sohvalle. Moni suosittu peli on kuitenkin rakennettu niin, ettei eteenpäin pääse ilman toisen apua. On vanhanaikaista ajatella, että pelillä vain saa lapsen helposti hiljaiseksi.

USKALLA LEIKKIÄ.

En näe eroa siinä, pelataanko korteilla, laudalla vai iPadilla. Lapset toivovat ennen kaikkea, että pelattaisiin yhdessä. Kun kollegani tutkivat 10–12-vuotiaita,­ he huomasivat, että lapset kaipaavat peliseuraa aikuisista. Vanhemmilla ei kuitenkaan ole käsitystä, kiinnostusta tai aikaa.

Pelillisyyttä alkaa olla kaikkialla, joten kyky lukea pelejä on yhä tärkeämpää. Avain tasapainoon on, että itsekin uskaltaa­ leikkiä. Moni ystäväni on innostunut esimerkiksi Zombies, run! -pelistä, joka motivoi juoksemaan. Kännykässä kuulokkeiden avulla toimiva peli muuttaa tavallisen juoksulenkin zombiehyök-käykseksi. Kun viholliset lähestyvät,­ on syytä kiristää tahtia. Se on hauskaa ja absurdia.

Peukalosäännöksi antaisin tämän: kysy lapselta, mitä pelejä tämä suosittelisi.

PELIN KUULUU KOUKUTTAA.

Hyvässä pelissä täytyy olla tenho, joka pitää otteessaan.­ Sitä kautta pelaaminen­ taas voi olla vaarallista, addiktoivaa ja tuhoavaakin.

Pelaamisen rajoista on tärkeä keskustella ihan niin kuin muistakin rajoista. Ainahan niitä itsekin miettii. Olennaista on tasapaino.­ Mitään yhtä asiaa ei pidä tehdä liikaa.

Tutkimusten mukaan ongelmapelaamiseen liittyy tavallisesti myös muita elämänhallinnan vaikeuksia. Liiallinen pelaaminen on usein ongelmien oire pikemminkin kuin niiden syy.

Vaikka yhdessä pelaaminen on suositeltavaa, lapsella täytyy olla leikkejä, joista vanhemmat eivät tiedä. Aina ei tarvitse olla selän takana vahtaamassa. Kaikkein hienoin maja on se, jonne kukaan aikuinen ei osaa.

Ollin pelivinkit:

Angry Birds – Moderni klassikko, nykyajan yleissivistystä.
Zombies, Run! – Virkistä jouksulenkkiäsi pelillisesti – Zombie-hyökkäyksellä. Mobiilipelaaminen voi olla aidosti liikunnallista.
Toca Boca – Sarja digitaalisia hiekkalaatikoita, jotka viihdyttävät monenikäisiä.
King of Opera – Digitaalinen lautapeli, josta pitävät heti niin lapset kuin aikuiset.
Monument valley – Kaunis kurkistus riippumattomien pelien maailmaan.

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.
Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander.

Yksin kuulee, mitä tuntee.

Kun on yksin, on helpompi saada yhteys itseensä: siihen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Yksinoloa tarvitaan myös palautumiseen ja rauhoittumiseen. Joillekin se on perustarve kuten uni ja ruoka.

Jokaisen olisi hyvä osata tehdä yksin kolme asiaa: nukkua, itkeä ja nauttia. Nukkuminen edustaa sitä, että itsensä kanssa on rento ja turvallinen olo, itkeminen taas sitä, että pystyy kannattelemaan omia tunteitaan. Kun on riittävän turvallinen olo ja saa kiinni tunteistaan, on vapaampi nauttimaan elämästä.

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo ei tunnu aina hyvältä.

Odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä. Jos se ei tunnukaan, ajatellaan, että siinä on jotain väärää. Hyvä yhteys tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu hyvältä koko ajan. Ei läheisen ystävänkään seurassa ole hyvä olla vain silloin, kun hänellä on hauskaa kerrottavaa.

”Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita.”

On tärkeää ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet. Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita. Kun harjoittelee yksinoloa, harjoittelee myös hankalien tunteiden kohtaamista. Se on arvokasta.

Yksinolo ei ole itsekästä.

Meillä on yksi ystävä aina mukana. Itsemme. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia, jotta se syventyisi.

Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille. Kun on elävä ja rikas suhde itsensä kanssa, pystyy rakentamaan samanlaisia suhteita maailmaan.

Kyky olla yksin ja kyky olla yhdessä ovat yhtä tärkeitä ja vaikeita. On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla myös yksin. Jos ei osaa, on hankalasti riippuvainen toisesta. On vaikea pitää kiinni omista rajoistaan.

Yksinolo vaatii opettelua.

Yksinolo on myös tottumiskysymys. Olemme tottuneet siihen, että sosiaalisessa mediassa on viihdykettä ja seuraa koko ajan käden ulottuvilla.

Jos ei ole moneen päivään lainkaan yksin ja ilman kännykkää, kannattaa pysähtyä miettimään, onko yksinolossa jotain, mikä pelottaa.

”Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.”

Monen työssä odotetaan, että ollaan käytettävissä melkein milloin vain. Siksi omaa aikaa on tärkeää oppia arvostamaan ja rajaamaan. Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten.

Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa voi tehdä ihmeitä.

Älä suorita omaa aikaa.

Kun on yksin, ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on aikaa.

Nykyään suositaan erilaisia läsnäolon ja rauhoittumisen tekniikoita, esimerkiksi mindfulnessia, joogaa ja retriittejä. Ne voivat olla hyvä apu yksinolon ilon löytämiseen. Hiljainen hetki kotisohvalla on kuitenkin yhtä arvokas.

Välillä yksinolo voi olla intensiivistä omien tunteiden tutkimista. Välillä väsynyt tyhjyyteen tuijottaminenkin on tärkeää.

Pienet hetket ovat kullanarvoisia: yksin kotona oleilu, luonnossa kävely, bussimatka musiikkia kuunnellen. Pienten lasten vanhempien pitäisi päästä yksin vähintään vessaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2018.

Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.
Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.

Kaikki eivät tiedä, että vamma ei estä kaverina olemista, unelmien toteuttamista ja omassa kämpässä asumista, sanoo Maija Mattila.

Muista oma unelmasi.

Näin malleja kymmenenvuotiaana, kun katsoin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Se näytti niin hienolta, että aloin harjoitella mallikävelyä. Kävelin olohuoneessa ja poseerasin peilin edessä omassa huoneessa ja eteisessä monta vuotta.

Äiti luuli, että se oli leikkimistä. Sitten koulussa piti valita, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Sanoin, että haluan mennä mallin hommiin.

”Kaikilla ihmisillä pitäisi olla unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei.”

Vähän tuli muilta semmoista, että olisiko keittiötyö hyvä tai lastenhoito. Mutta mallin homma on minun juttuni.

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla omia unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei. Pitää vain harjoitella ja muistaa unelma eikä saa luovuttaa. Olen päässyt malliksi, ja haluaisin kävelemään catwalkille Amerikkaan.

Kannattaa nähdä, että on kaunis.

Se, että olen ruskeaihoinen, tekee minusta kauniin. Ja silmät ja kasvot ja kaikki.

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Se kannattaisi itse nähdä. Iloinen ihminen on kauniimpi kuin vihainen. Minua suututtaa, jos joku sanoo käskevällä äänellä. Sanon silloin, että älä viitti!

Muiden ei tarvitse laihduttaa, he ovat silti kauniita. Vain jos haluaa olla malli, pitää laihduttaa niin, että löytyy hyviä vaatteita. En enää syö herkkuja, tai vain silloin tällöin. Tykkään pukea kauniita vaatteita ja näyttää, että olen kaunis. Kameran edessä on kivaa.

Kaverit tekevät onnelliseksi.

Olen toivonut lisää kavereita. Kaverit tekevät onnelliseksi.

”Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan.”

Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta ei ole pyydetty vaikka Facebook-kaveriksi. Kaikki eivät tiedä, että kaverin vamma ei haittaa.

Kaveripiirissä on joskus sanottu ikävästi, että minä en saa kavereita ja joku toinen saa. Tulee paha mieli, jos joku sanoo niin.

Aada ja Pauliina ovat kivoja. Me pystymme juttelemaan asioista, ja meidän jutut ovat hyviä. Me haluamme perustaa yhdessä bändin, sille tulee englanninkielinen nimi. Minä ja Aada laulamme, ja Pauliina säestää.

Rakasta, älä riitele.

Minulla on poikaystävä Ville. Ville on riparikaveri, mutta ei silloin vielä ollut poikaystävä. Ville on hyvä ja ihana, rakastan paljon.

Me käydään leffassa ja Emma-gaalassa, konserteissa. Olen laittanut Villelle illalla viestejä, että hyvää yötä kulta. Tämmöisiä juttuja.

Meille ei tule Villen kanssa riitoja. Jos tulee, me osataan selvittää ne asiat ja tulla toimeen. Ei kannata riidellä, koska on parempi rakastaa.

Yksin ei ole hyvä olla.

Aion joskus perustaa perheen poikaystävän kanssa ja asua yhdessä. Omassa kämpässä teen ruokaa, rentoudun ja katson leffaa. Sisustan afrikkalaisella tyylillä. Isä asuu Afrikassa.

”Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Asuin vähän aikaa pois äidin luota. Oli tyhmää asua yksin. Haluan asua muiden kanssa. Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Maija Mattila

20-vuotias opiskelija ja malli asuu äidin ja Bella-koiran kanssa Helsingissä. Hän on ollut mallina esimerkiksi Me Naiset -lehden ja Kalevala Korun kampanjoissa ja saanut kansainvälistä huomiota BBC:n haastattelussa. Maija kuuntelee joululauluja läpi vuoden ja laulaa mukana.